sunnuntai, 2. marraskuu 2008
HalloWeenit oli ja meni.
Kiipeiltiin kalliota ylös ja yhdessä vaiheessa tuli kertakaikkisesti seinä vastaan,minulle,ei koirille.Emmi pomppi kalliota ylöspäin kuin vuorikauris.Sillä sitten on hyvä tasapaino eikä sitä hirvitä korketkaan paikat.Sain kyllä käskeä yhdessä vaiheessa Emmin palaamaan takaisin päin sillä minä en yksikertaisesti uskaltanut saappaineni lähteä pakkasen liukastuttamaa seinämää yhtään enempää ylöspäin sen muuttuessa aina vaan jyrkemmäksi.Siinä sitten tuli tenkkapoo,että mites tästä alaspäin.Otin pojat hihnaan jotta koko kolmikko ei juokse päätä pahkaa hullun lailla alaspäin ja pahimmassa tapauksessa liukastu ja putoa korkealta seinämältä ryteikköön.Ei hyvä!Innokkaat koirat tempoivat hihnoja Emmin säntäillessä irti sinne tänne.Se oli sen verran ylhäällä,että en saanut sitä hihnaan.Poikien hihnassa tempominen aiheutti minulle vaaratilanteen kun en pystynyt tulemaan hiljakseltaan omaa tahtia alas.Mikä neuvoksi?Otin pojat syliin,istuuduin persauksilleni,sanoin Emmille paikka!Odota ja laskettelin pojat sylissäni alas kalliota,aivankuin oltaisiin oltu pulkkamäessä.Emmin jätin ylös odottamaan siksi etten laske sen päälle.Hyvin tyttö odotti ylhäällä ja tuli vasta sitten alas kun sanoin Emmille tänne.Hyvä paikallaoloharjoitus.Pojat tykkäsivät kovasti apostolin kyydistään :D.Mahdoin olla huvittava näky.Mitäpä sitä ei kaikkien turvallisuuden eteen tekisi.Ja onneksi asusteeni oli tuon "pulkkamäen"salliva,eli paksut huonot lenkkihousut jotka saakin hieman menossa ja meiningeissä rähjääntyä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.