Vitamiinit

 

Vitamiineilla on tärkeä tehtävä koiran immuunijärjestelmässä, kasvussa, elintoiminnossa, kudosten ja solujen uusiutumisessa sekä elimistön erilaisissa kriisitilanteissa eli ne ovat välttämättömiä, jotta koira voisi elää terveenä. Tärkeätä on vitamiinien oikea annostelu ja niiden suhde toisiinsa. Sekä puutostilat että yliannostus ovat haitallisia, joissain tapauksissa jopa hengenvaarallisia. Vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin sen mukaan kuinka elimistö pystyy varastoimaan niitä. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A, D, E ja K-vitamiini, vesiliukoisia C ja B-vitamiinit. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön ja niistä aiheutuu liian suurina määrinä yliannostuksia. Ylimääräiset vesiliukoiset vitamiinit puolestaan poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Koska elimistö ei pysty varastoimaan vesiliukoisia vitamiineja, on niiden säännöllisestä saannista huolehdittava. Satunnainen puuttuminen ei aiheuta katastrofia, mutta säännöllinen puutos häiritsee vähitellen elimistön tasapainoa ja aiheuttaa erilaisia puutosoireita. Tutkimusten perusteella onkin määritelty eri vitamiinien minimäärät, jotka koiran tulisi saada ravinnostaan. Kuitenkin koiran elinolosuhteet ja elämäntilanne voivat kasvattaa vitamiinien tarvetta. Kantavalla ja imettävällä nartulla sekä kasvavalla pennulla vitamiinien tarve on suurempi. Myös stressitilanteet ja toiset sairaudet kuluttavat enemmän vitamiineja. Vitamiineja tuhoutuu kuumennettaessa, pakastettaessa sekä kemiallisten aineiden reaktioista. Herkkyys näille vaikutuksille ja tuhoutumisen määrä on vitamiinikohtaista. Seuraavaksi hieman eri vitamiineista, niiden tehtävistä, puutosoireista ja koiran vitamiinintarpeesta.

RASVALIUKOISET VITAMIINIT

A-vitamiini

Vaikutukset: A-vitamiini on tärkeä näköaistille ja pentujen kasvuaikana luuston kasvulle. Riittävä määrä A-vitamiinia suojaa ihoa ja limakalvoja kuivumiselta, haurastumiselta ja haavaumilta. A-vitamiini vaikuttaa suotuisasti myös lisääntymiskykyyn, hedelmällisyyteen, sikiöiden ja pentujen normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä immuunijärjestelmän vahvistumiseen. Se ehkäisee myös syövän kehittymistä.

Puute: A-vitamiinin puute aiheuttaa hämäräsokeutta ja sen uskotaan myös osaltaan vaikuttavan joidenkin silmäsairauksien puhkeamiseen. Nartuilla esiintyy hedelmällisyyshäiriöitä ja uroksilla steriiliyttä. Nartun vakava puutostila kantoaikana voi aiheuttaa sikiökuolleisuutta ja pennut saattavat syntyä heikkoina ja silmävikaisina. Kasvuaikana A-vitamiinin puute ehkäiseen luuston normaalin muodostumisen ja hampaiden kehitys saattaa häiriintyä. Puutostiloissa ilmenee myös lihasten heikkoutta, limakalvo- ja ihosairauksia, turkista tulee takkuinen ja eloton ja kynnet lohkeilevat. Koska A-vitamiinin puute estää kudosten normaalin kehittymisen, jää myös solujen kehitys keskeneräiseksi, joka puolestaan lisää riskiä syöpäsolujen muodostumiseen.

Yliannostus: Rasvaliukoisena vitamiinina A-vitamiini kertyy elimistöön, jos sen saanti ylittää tarpeen. Myös sinkin puutos heikentää A-vitamiinin hajoamista ja tällöin sitä voi alkaa kertyä elimistöön. Oireina saattaa ilmetä ihon kuivumista, silmän sidekalvojen ärtymistä ja ruokahaluttomuutta. Krooninen myrkytys aiheuttaa luustohäiriöitä, iho-oireita, maksa- ja sikiövaurioita. Käytännnössä tämä vaatii erittäin suurten määrien pitkäaikaista antamista.

Lähteet:Puhtaassa muodossa eli retinolina A-vitamiinia on ainoastaan eläinkunnan tuotteissa, erityisesti maksassa ja kananmunissa. Kasvikunnan tuotteissa sitä esiintyy esiasteina, pääasiassa beetakaroteenina, josta elimistö pystyy muodostamaan A-vitamiinia. Erityisen provitamiinipitoisia ovat keltaiset ja vihreät kasvikunnan tuotteet, mm. porkkana, maissi, pavut, herneet, pinaatti ja tomaatti. Parhaiten koira pystyy hyödyntämään näiden betakaroteenin soseena. Pikkupennulla tärkein lähde on emän maito. Ravintoaineiden A-vitamiinipitoisuutta on vaikea tarkasti arvioida, sillä pitkän säilytyksen aikana se voi huomattavasti laskea. Myös keittäminen, kuumuus, happi, valo ja happamuus tuhoavat A-vitamiinia. Ruuanvalmistus tuhoaa noin 40 prosenttia A-vitamiinista, kasvikunnasta peräisin olevasta provitamiinista mahdollisesti suuremmankin osan. Vanhemmilla koirilla A-vitamiinin tarve kasvaa, koska maksan kyky varastoida sitä heikentyy iän myötä.

Tarve:
Minimitarve pennulla 270 ky / kg
Minimitarve aikuisella 75 ky / kg
Ylläpito n. 100-500 ky / kg

(eläinperäisessä A-vitamiinissa 1 ky = 0,3 ug, kasviperäisessä 1 ky = 0,6 ug)

D-vitamiini

Vaikutukset: D-vitamiinilla on merkittävä rooli kalkki- ja fosforitasapainon ylläpitäjänä. Se edesauttaa kalkin imeytymistä ja on sen vuoksi tärkeä osatekijä luuston kehittymisessä. Myös munuaisten, hermoston ja lihasten toimintaan tarvitaan D-vitamiinia. Kasvuvaiheessa D-vitamiini vaikuttaa luuston kovuuten ja hampaiden kasvuun.

Puute ja yliannostus: D-vitamiinin puute tai imeytymishäiriö ilmenee luuston kehityshäiriöinä. Kasvavilla koirilla luutuminen on tällöin hidasta ja epätäydellistä. Aikuisilla koirilla esiintyy luuston pehmenemistä. Puolestaan ylisaannista johtuva luustohäiriö on pitkien luiden kasvuhäiriö (osteodystrofia). Lisäksi yliannos aiheuttaa kudosten kalkkeutumista. Luunmurtumien paranemiseen, kantaville nartuille sekä rasitusolosuhteissa työskenteleville koirille tarvitaan normaalia enemmän D-vitamiinia. Myös iäkkäät koirat tarvitsevat talvikuukausina runsaammin D-vitamiinia sekä muita vitamiineja ja kivennäisiä. Sapen ja maksan toimintahäiriöt sekä rasvahappojen imeytymishäiriöt voivat heikentää D-vitamiinin imeytymistä.

Lähteet: Koira saa D-vitamiinia kahdella eri tavalla: ravinnosta ja auringonvalosta. Auringon ultraviolettisäteilyn avulla muodostuu D-vitamiinin esiasteesta kalsiferolia eli D-vitamiinia. Parhaita ravinnosta saatavia D-vitamiininlähteitä ovat rasvaiset kalat (esim. silakka, lohi, sardiini) sekä kala- ja kalanmaksaöljyt. Myös munankeltuainen, maksa ja margariini sisältävät jonkin verran D-vitamiinia.

Tarve:
Minimitarve pennulla 22 ky / kg
Minimitarve aikuisella 8 ky / kg
Ylläpito n. 10 ky / kg

(D-vitamiinin kohdalla 1 ug = 40 ky)

E-vitamiini

Vaikutukset: E-vitamiini eli tokoferoli voimistaa immuunijärjestelmää lisäten vastustuskykyä infektioita vastaan. Antioksidanttina se suojaa soluja saastehaitoilta ja solumyrkyiltä sekä ehkäisee syövän syntyä. Yhdessä seleenin ja muiden antioksidanttien kanssa sillä on sydäntä suojaava vaikutus ja sillä ehkäistään sekä hoidetaan koirien kasvaimia, etenkin nisissä. Eläinkokeiden perusteella E-vitamiini on tullut tunnetuksi lisääntymisvitamiinina, sillä se vaikuttaa kiimaan ja tiinehtymiseen edistävästi sekä ehkäisee keskenmenoja. Emon E-vitamiinin saannin ansiosta pennut syntyvät elävinä ja voimakkaina. E-vitamiinilla hoidetaan myös koirien takapään halvauksia, lihasheikkoutta ja välilevyongelmia. Myös iho-ongelmien hoidossa E-vitamiinilla on ollut tärkeä tehtävä. Ulkoisestikin käytettynä (esim. vehnänalkioöljyssä se nopeuttaa arpien muodostumista. E-vitamiini myös tehostaa A-vitamiinin ja seleenin vaikutusta ja suojaa seleenin yliannostelun vaaroilta.

Puute ja yliannostus: E-vitamiinin puute aiheuttaa mm. steriliteettiä, keskenmenoja, ennenaikaisia synnytyksiä, anemiaa, maksan ja munuaisten sairauksia, eturauhasvaivoja, lihasrappeumaa, silmävaivoja ja keuhkomuutoksia. Vaikka E-vitamiini on rasvaliukoinen, se ei varastoidu elmistöön pitkään, joten sen annostelua on pidetty melko riskittömänä. Yliannostusoireita ei ole raportoitu ja kymmenkertainenkaan annos ei ole aiheuttanut ongelmia. Huomattavan suuret annokset saattavat aiheuttaa vatsakipuja ja ripulia. Runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän ruokavalion on todettu vaativan normaalia suuremman määrän E-vitamiinia.

Lähteet: E-vitamiinia saa kasviöljyistä, erityisesti vehnänalkioöljystä ja auringonkukkaöljystä sekä vihanneksista ja soijasta. Kananmunassa, viljatuotteissa, maksassa ja lihassa on myös hieman E-vitamiinia. Teollinen ruuanvalmistus ja kuumentaminen, pakastaminen ja säilöminen sekä hapen vaikutus tuhoavat E-vitamiinia.

Tarve:
Minimitarve pennulla 1,2 ky / kg
Minimitarve aikuisella 0,5 ky / kg
Ylläpito n. 1-2 ky / kg

(E-vitamiinin kohdalla 1 mg = 1,49 ky)

K-vitamiini

Vaikutukset: K-vitamiini on tärkeä veren toiminnalle, ilman sitä veri ei hyydy. Rotanmyrkyn aiheuttamissa myrkytystapauksissa, joissa esiintyy verenvuotoja, käytetään tukihoitona K-vitamiiniruiskeita.

Puute ja yliannostus: K-vitamiinin puutteessa lisääntyy verenvuototaipumus ja veren hyytymisaika pitenee. Täysikasvuisilla koirille ei yleensä esiinny K-vitamiinin puutetta silloin, kun niiden suolisto on terve. Pikkupennuilla, joilla ei ole vielä täysin kehittynyttä suoliston pieneliöstökantaa, voi joskus heikkous- ja ripulisairauksissa ilmetä K-vitamiinin puutetta. Yliannostuksia ei koirilla ole todettu.

Lähteet: K-vitamiinia esiintyy kolmessa eri muodossa. K1-vitamiinin lähde ovat vihreät kasvit, K2-vitamiinia saa kalajauhosta ja sitä muodostuu myös suoliston bakteerien avulla. K3-vitamiini on synteettinen naftokinonin johdannainen. Koska suolistobakteerit pystyvät muodostamaan K-vitamiinia, ei koira tarvitse sitä kovinkaan suuria määriä ravinnostaan.

Tarve: Todellinen tarve ravinnosta saatavalle K-vitamiinille on hieman epäselvä. Seuraavat määrät ovat              ainoastaan yksi näkökulma asiaan.

Minimitarve pennulla 20 ug / kg
Minimitarve aikuisella 10 ug / kg
Ylläpito 20 ug / kg

VESILIUKOISET VITAMIINIT

B-Vitamiinit B-ryhmän vitamiineihin kuuluu toistakymmentä eri vitamiinia. Uusimpien vitamiinien vaikutuksista eläimiin on toistaiseksi vain puutteellista tietoa. Toiset puolestaan on keksitty jo yli sata vuotta sitten. Muun muassa beriberi-taudin parantumisesta B1-vitamiinin avulla on tehty havaintoja muinoin. B-vitamiinit esiintyvät ravinnossa yleensä yhdessä, joten koira ei tavallisesti kärsi vain yhden B-vitamiinin puutoksesta, vaan useamman. Myöskään yhtä yksittäistä B-vitamiinia ei suositella annettavaksi koiralle, koska B-vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Vesiliukoisina ne eivät varastoidu elimistöön, joten koiran on saatava niitä säännöllisesti ravinnostaan.

B1-Vitamiini eli tiamiini

Vaikutukset: Tiamiinia tarvitaan lähinnä hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Jos hiilihydraattisynteesi ei tapahdu oikein, kertyy elimistöön haitallisia aineenvaihdunnan tuotteita, jotka vahingoittavat hermostoa. Tämän vuoksi se tunnetaan erityisesti hermoston vitamiinina. Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että tiamiinilla on infektioita vastustava vaikutus ja kokeissa on saatu iho- ja korvasairauksien hoidossa huomattavasti parempia tuloksia, kun on käytetty tukihoitona tiamiinia.

Puute: Tiamiinin puutos vaikuttaa ensisijaisesti niihin elimiin, jotka tarvitsevat hiilihydraatteja, kuten hermosto ja sydän. Vakavassa tiamiinin puuttessa ruokahalu heikkenee, ilmenee lihaksien heikkoutta ja surkastumista, syntyy hermotulehduksia ja takaraajat saattavat halvaantua. Raaka kala sisältää runsaasti tiaminaasia, joka tuhoaa tiamiinia. Jos koira syö suuria määriä raakaa kalaa, saattaa esiintyä puutosoireita. Kypsentäminen tuhoaa tiaminaasi-entsyymin ja näin ollen kypsän kalan suhteen tätä vaaraa ei ole.

Lähteet: Koira saa tiamiinia tummasta riisistä, kaurasta, tattarista, täysjyvävehnästä, vähärasvaisesta kinkusta, pähkinöistä, maksasta, kananmunasta, oluthiivasta, herneistä sekä useimmista muista vihanneksista. Tiamiinia tuhoutuu kuumennettaessa, maksimissaan jopa 80 %. Lisäksi se liukenee herkästi veteen, joten vilja on syytä joko kypsentää sopivassa määrässä keitinvettä tai ottaa ylimääräinen keitinvesi talteen.

Tarve:
Minimitarve pennulla 54 ug / kg
Minimitarve aikuisella 20 ug / kg
Ylläpito 20-40 ug / kg

B2-Vitamiini eli riboflaviini

Vaikutukset:Riboflaviinin on todettu olevan välttämätön pennun normaalille kasvulle, lihasten kehittymiselle, punaisten verisolujen muodostumiselle ja vasta-ainetuotannolle. Se osallistuu myös hiilihydraattien, rasvojen ja valkuaisten aineenvaihduntaan.

Puute: Riboflaviinin puutteessa kehittyy ihosairauksia, kuono- ja huuli-ihottumaa, hilseilyä ja ihon rasvaisuutta. Silmät ovat tulehdusherkät ja verestävät. Kuolaaminen voi lisäänytä. Koirat, jotka saavat liian vähän B2-vitamiinia, kärsivät tavallisesti myös muiden B-vitamiinien puutteesta. Kun pennut saavat tarpeeksi emän maitoa, niin niillä ei juurikaan tavata riboflaviinin puutosta. Sitä voi kuitenkin esiintyä täysikasvuisilla kaupunkikoirilla, joiden ravinto koostuu rasvaisista ruuantähteistä ja väärin vihanneksilla ja hedelmillä tasapainotetusta ruokavaliosta.

Lähteet: Luonnollisia riboflaviinin lähteitä ovat liha, maksa ja munuaiset, maitotuotteet, täysjyväviljat ja oluthiiva. Riboflaviini kestää kuumennusta paremmin kuin tiamiini, mutta se tuhoutuu herkästi valon vaikutuksesta eikä säily läpinäkyvässä pullossa tai pakkauksessa. Se liukenee myös herkästi veteen. Maksimitappio ruuanlaiton yhteydessä on 75 %.

Tarve:
Minimitarve pennulla 100-700 ug / kg (alle 7-viikkoisilla 100 ug, vanhemmilla pennuilla 100-700 ug)
Minimitarve aikuisella 40 ug / kg
Ylläpito 100-250 ug / kg

B3-Vitamiini eli niasiini

Vaikutukset: Tiamiinin ja riboflaviinin tavoin niasiini on tärkeä hiilihydraattien aineenvaihdunnassa, sillä se toimii hapetusentsyymien osana. Niasiini stimuloi myös keskushermoston toimintaa, aivotoimintaa, verenkiertoa ja ruuansulatusta. Lisäksi sitä tarvitaan sukupuolihormoonien, kilpirauhashormoonien, insuliinin ja kortisonin synteesiin.

Puute: Muiden B-vitamiinien puute on yleinen niasiinin puutteen aiheuttaja, sillä B1, B2 ja B6-vitamiinien puute merkitsee myös B3-vitamiinin puutetta. Yksipuolinen, hyvin vähän lihaa sisältävä ruokavalio altistaa puutosoireille, joita ovat mm. anemia, ihon ja limakalvojen muutokset, kielen tulehtuminen ja persoonallisuuden muutokset.

Lähteet: Raaka liha, pähkinät, mantelit, oluthiiva, viljatuotteet, maksa ja kalat ovat hyviä niasiinin lähteitä. Niasiinia ei tulisi antaa koiralle sellaisenaan purkista, sillä se voi aiheuttaa koiralle tuskallista hikoilua. Tätä vaaraa ei ole silloin, kun käytetään yhdistelmävalmisteita, joissa niasiinia on pieniä määriä. Teollinen ruuanvalmistus tuhoaa niasiinia. Se liukenee herkästi veteen, mutta kestää kuumentamista.

Tarve:
Minimitarve pennulla 400-1000 ug / kg (alle 7-viikkoisilla 400 ug, vanhemmilla pennuilla 400-1000 ug)
Minimitarve aikuisella 200 ug / kg
Ylläpito 400 ug / kg

B5-Vitamiini eli pantoteenihappo

Vaikutukset: Pantoteenihappo vaikuttaa rasvan ja sokerin aineenvaihduntaan, vahvistaa koiran immuunivastetta, stimuloi lisämunuaisten toimintaa ja tehostaa solunmuodostusta. Se on myös tärkeä vitamiini hoidettaessa ihosairauksia, astmaa ja tulehduksia. Pantoneenihappo edistää myös haavojen paranemista ja eliminoi monien lääkkeiden, mm. antibioottien toksista vaikutusta elimistössä.

Puute: Puutosoireina on ilmennyt ihotulehduksia, karvapeitteen huonontumista ja harmaantumista. Puute aiheuttaa myös verensokerin alenemista, suolen toimintahäiriöitä, pohjukkaissuolen haavaumia sekä lihaskramppeja. Eräät tutkimukset ovat osoittaneet, että pääasiassa hiilihydraattiravinnolla kasvatetut pennut saattavat kärsiä pantoteenihapon puutteesta.

Lähteet: Pantoteenihapon lähteitä ovat mm. liha, täysjyvävilja, vehnänalkiot, sisäelimet, kananmuna, oluthiiva ja vihreät vihannekset. Sen vaikutusta tehostavat toiset B-vitamiinit, C-vitamiini ja magnesium. Teollinen ruuanvalmistus, korkeat lämpötilat ja säilöminen tuhoavat pantoteenihappoa.

Tarve:
Minimitarve pennulla 400 ug / kg
Minimitarve aikuisella 200 ug / kg
Ylläpito 400 ug / kg

B6-Vitamiini eli pyridoksiini

Vaikutukset: Pyridoksiini on yksi monipuolisimmista vitamiineista, jota käytetään useiden eri sairauksien hoitoon. Se on välttämätön terveen hermoston ja aivotoiminnan sekä hyvän immuunivasteen ylläpitoon. Pyridoksiinia tarvitaan valkuaisainevaihduntaan sekä tiettyjen kivennäisten imeytymiseen. Lisäksi se osallistuu punasolujen muodostumiseen ja sitä tarvitaan elimistölle tärkeän gammalinoleenihapon muodostumiseen. Pyridoksiinia on nimitetty myös adermiiniksi sen ihotulehduksia estävän vaikutuksen vuoksi.

Puute: Koirilla sen puute ilmenee anemiana, tulehduksina, heikkoustiloina ja kouristuksina. Myös erilaisia iho-oireita ja karvanlähtöä voi esiintyä, samoin munuaisvaurioita ja kasvun hidastumista. Myös verisuonitaudit, syöpä, niveltulehdus, astma ja allergiat on osaltaan liitetty pyridoksiinin puutteeseen niin eläimillä kuin ihmisilläkin. Kortisoni ja muut lääkeaineet sekä ruuan lisäaineet voivat aiheuttaa B6-vitamiinin puutteen.

Lähteet: Hyviä pyridoksiinin lähteitä ovat mm. vehnänalkiot, täysjyvävehnä, maksa, munuaiset, sydän, oluthiiva, kaali, muna ja hapanmaitotuotteet. Ruuan pitkä säilytysaika, purkitus, lihan keittäminen ja paistaminen sekä teollinen ruuanvalmistus tuhoavat pyridoksiinia.

Tarve:
Minimitarve pennulla 50 ug / kg
Minimitarve aikuisella 25 ug / kg
Ylläpito 50 ug / kg

B9-Vitamiini eli foolihappo

Vaikutukset: Punaisten verisolujen muodostuminen, DNA-synteesi ja valkuaisainevaihdunta ovat riippuvaisia foolihaposta. Se edistää myös maidoneritystä, lisää ruokahalua, nostaa kipukynnystä ja lisää vastustuskykyä mm. sisäloisia ja ruokamyrkytyksiä vastaan.

Puute: Foolihapon puute voi johtaa lisääntymisongelmiin ja syntymävaurioihin, jos emä kärsii puutteesta. Muita oireita ovat mm. anemia, ruokahaluttomuus, väsymys ja heikentynyt immuunivaste. Yksipuolinen ruokavalio tai epilepsialääkitys voivat aiheuttaa puutostilan

Lähteet: Foolihapon luonnollisia lähteitä ovat lehtivihannekset, porkkanat, maksa, munankeltuainen, pavut, pähkinät ja täysjyvävilja. Foolihappoa muodostuu myös suoliston synteeseistä.

Tarve:
Minimitarve pennulla 8 ug / kg
Minimitarve aikuisella 4 ug / kg
Ylläpito 8 ug / kg

B12-Vitamiini eli syanokobalamiini

Vaikutukset: Syanokobalamiini on välttämätön punasolujen muodostumiselle. Solut eivät voi uusiutua normaalisti ilman B12-vitamiinia. Lisäksi se ylläpitää normaalia kasvua ja hermorakennetta, edistää henkistä tasapainoa ja keskittymiskykyä. B12-vitamiini on myös välttämätön normaaliin ruuansulatuksen ja ruuan imeytymisen kannalta. Tiineet nartut, jotka saavat B12-vitamiina, synnyttävät voimakkaampia, terveempiä ja vastustuskykyisempiä jälkeläisiä.

Puute: Puute johtuu usein elimistön kyvyttömyydestä tuottaa välttämätöntä valkuaisainetta, jotta vitamiini siirtyisi vereen. Etenkin suolisto- ja haimasairauksien yhteydessä on B12-vitamiin ollut tärkeä, koska vatsahapot eivät tällöin ole riittävän tehokkaita vapauttaakseen B12-vitamiina ruuan sisältämästä proteiinista. Puutosoireita ovat hermovauriot sekä raajojen heikkous ja halvaantuminen. Oireet ilmenevät vasta pitkän ajan kuluttua puutteen alkamisesta. Syanokobalamiini vaatii kalsiumia imeytyäkseen tehokkaasti. Myös hyvin toimiva kilpirauhanen helpottaa se imeytymistä.

Lähteet: B12-vitamiinin lähteitä ovat mm. tuore maksa, munuaiset, liha, kala, maitotuotteet ja kananmuna

Tarve:
Minimitarve pennulla 1 ug / kg
Minimitarve aikuisella 0,5 ug / kg
Ylläpito 1 ug / kg

Biotiini

Vaikutukset: Biotiinia on pidetty ihovitamiinia eli H-vitamiinina, sillä sitä tarvitaan ihon säilymiseen terveenä. Se myös hoitaa ihotulehduksia ja ihottumia, estää karvanlähtöä ja lievittää lihaskipua. Lisäksi se on välttämätön normaalille sikiönkehitykselle, kehon rasva- ja valkuaisainevaihdunnalle sekä kilpirauhasen, lisämunuaisten ja hermoston normaalille toiminnalle. Biotiinin aktivoituminen elimistössä on riippuvainen mm. magnesiumista ja adenosiinitrifosfaatista. Se toimii synergisesti ja tehokkaimmin yhdessä B2, B3, B6 ja A-vitamiinien kanssa.

Puute: Pitkäaikaiset sulfa- ja antibioottikuuri estävät biotiinin imeytymisen. Puutosoireita koirilla ovat karvanlähtö ja iho-ongelmat, mm. ihon punaisuus sekä ulosteiden syönti. Turkin harmaantuminen voi olla oire biotiinin, pantoteenihapon ja foolihapon puutteesta. Raaka munanvalkuainen sisältää avidiinia, joka myös sitoo itseensä biotiinia ja sen vuoksi myös kananmunan syöttämisestä raakana varoitellaan. Käytännössä kananmuna sisältää niin paljon biotiiniakin, että puutosoireiden ilmenemiseen raakaa munaa tulisi syöttää valtavat määrät.

Lähteet: Luonnollisia biotiinin lähteitä ovat mm. oluthiiva, maksa, munuaiset, soija, munankeltuainen, siemenet ja pähkinät, hedelmät ja täysjyvävilja. Biotiinia valmistuu myös jonkin verran paksusuolessa. Teollinen ruuanvalmistus tuhoaa biotiinia ja se liukenee herkästi keitinveteen.

Tarve:
Minimitarve pennulla 4-8 ug / kg
Minimitarve aikuisella 2 ug / kg
Ylläpito 4 ug / kg

C-vitamiini

C-vitamiinia on perinteisesti pidetty tarpeettomana lisänä koiran ruokavaliossa, koska koira pystyy valmistamaan itse C-vitamiinia. Terve ja monipuolisesti syövä koira pystyykin varmasti valmistamaan tarvitsemansa määrän, mutta C-vitamiinilisästä on useiden tutkimuksien mukaan silti hyötyä koiralle. Lisäksi heikentynyt maksan toiminta, teollisen ruuan lisäaineet, lääkkeet, saasteiden ja raskasmetallien aiheuttama fysiologinen stressi lisäävät C-vitamiinin tarvetta. Siltikin mielipiteet C-vitamiinin tarpeesta jakautuvat puolesta ja vastaan.

Vaikutukset: C-vitamiinilla on tärkeä merkitys immuunijärjestelmälle ja kudosten uusiutumiselle. Se muodostaa elimistössä välttämätöntä karnitiinia lihastyöhön vaadittavan energian tuottamiseen. C-vitamiini on välttämätön sidekudokselle ja sen kollageenille. Sidekudos tukee ja voimistaa ihoa, verisuonia, ikeniä sekä kasvavia luita ja hampaita. Jos sidekudoksessa ei ole tarpeeksi kollageenisäikeitä, se kadottaa lujuutensa. C-vitamiinilla hoidetaan koirien sidekudos- ja nivelvaurioita hyvin tuloksin. Se vähentää monien allergeenien vaikutusta ja on myös luonnollinen kipulääke esim. välilevyn luiskahduksen yhteydessä. Se edistää raudan imeytymistä elimistössä ja vähentää anemian vaaraa. Myös eräiden virtsakivien hoidossa ja ehkäisyssä käytetään C-vitamiinia.

Puute: Hidas paraneminen, huono immuunivaste, luiden ja sidekudosten heikkous, virtsatieinfektiot ja -tukokset sekä turkin huono kunto ovat oireita C-vitamiinin puutteesta. Koiran ienrajassa kulkeva tumma viiva viittaa C-vitamiinin puutteeseen. Tällöin koira saattaa himoita sitrushedelmiä tai syödä ruohoa. Vanhat, sairaat ja heikot koirat sekä kirurgisista toimenpiteistä toipuvat koirat osoittavat usein selvää terveydentilan kohentumista saatuaan C-vitamiinia. Myös tiineet ja imettävät nartut sekä hiilimonoksidille alttiit kaupunkikoirat tarvitsevat ylimääräistä C-vitamiinia.

Lähteet: C-vitamiinia saa tuoreista marjoista, hedelmistä, vihanneksista ja juureksista. Runsaimmin C-vitamiinia on ruusunmarjoissa, tyrnimarjoissa, mustissa viinimarjoissa sekä lehtikaalissa. Kalsium ja magnesium tehostavat C-vitamiinin imeytymistä. Se tuhoutuu helposti kuumennettaessa tai pitkään varastoitaessa ja liukenee helposti veteen. C-vitamiini myös hapettuu helposti eikä säily kosketuksessa ilman ja auringonvalon kanssa.

Askorbiinihappona vai askorbaattina: Askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini, joka ei suurinakaan annoksina kerry elimistöön. Se erittyy muutaman tunnin sisällä ja sitä voidaan ottaa useamman kerran päivässä, n. 60-500 mg kerrallaan. Isoja määriä askorbiinihappoa ei kuitenkaan suositella annettavaksi, koska sen pH-arvo on 3,0. Jättiannokset voivat aiheuttaa suolistohäiriöitä, ripulia ja ilmavaivoja sekä elimistön happamoitumista. Askorbiinihapon suoloilla: natriumaskorbaatilla, kaliumaskorbaatilla, kalsiumaskorbaatilla ja magnesiumaskorbaatilla ei ole askorbiinihapon haittavaikutuksia, sillä niiden pH-arvo on 7,4.

Pitkävaikutteinen depot-C-vitamiini (mm. kalsiumaskorbaattimuodossa) ei poistu elimistöstä virtsan mukana, joten sitä on hyvä annostella ohjeiden mukaisesti.

Lähteet:

• Ulla Kivimäki: Koiran luonnonmukainen hoito (1994)

• Saki Paatsama: Terve ja sairas koira (2000)

• Nutrient Requirements of Dogs (1985)

• "Fat Soluble Vitamins" by Joe Bodewes, DVM, Drs. Foster & Smith, Inc.

• "Water Soluble Vitamins" by Joe Bodewes, DVM, Drs. Foster & Smith, Inc.

(Artikkeli kirjoitettu 7/2002)


© Elina Lehtonen