MIKÄ ON METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE?

Metsästyskoirien jäljestämiskokeen (MEJÄ) tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoitetun riistaeläimen jälkiä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa, mitä tuo MEJÄ oikein tarkoittaa, miten lajissa kilpaillaan ja miten sitä voi itse kukin harjoitella. Vaikkei kilpailemaan ikinä tähtäisikään, on pelkkä harjoittelukin mukava harrastus niin koiralle kuin ohjaajalle. Mikäli koira tuntuu ylienergiseltä, on jäljestäminen hyvä keino purkaa turhaa energiaa.

MEJÄssä koiran tehtävänä on seurata maahan tehtyä verijälkeä, joka päättyy ns. kaatoon. Kokeissa kaatona on kani, harjoituksissa käytetään aluksi yleensä jotain koiralle mieluista lelua (supinnahka, vinkulelu tms.).

Koira voi työskennellä joko ilmavainun tai maavainun perusteella. Kumpikin tapa on hyväksyttävä, joskin kahdesta muuten täysin tasaveroisesta koirasta yleensä maavainun perusteella jäljestävä arvostetaan paremmaksi (koska se seuraa jälkeä tarkemmin).

MEJÄä voidaan harrastaa silloin, kun maassa ei ole lunta. Kokeita järjestetään keväästä syksyyn, ihan kuumimpaan aikaan kokeita on vähän.

Osallistumisoikeus kilpailuun

MEJÄ-koe on tarkoitettu nimenomaan metsästyskoirille, joten kaikilla koiraroduilla ei ole oikeutta kokeeseen osallistua. Parsoneilla tuo oikeus on.

Koiralla pitää olla vähintään toinen palkinto (sininen nauha) näyttelystä (yli 15 kk vanhana saavutettu). 

Jäljestämistä varten tarvittavat välineet

Jäljen tekoa varten tarvitaan

• verta (naudan tai hirvieläimen)
• sieni (n. puolikas tai ¼ tavallisesta kylpy-/autonpesusienestä tms.)
• narua, joka sidotetaan sienen ympärille (n. 2,5 metrin pätkä)
• merkkejä, joilla merkitään, missä jälki kulkee (nauhoja, pyykkipoikia, tarjoushintalappuja, maalarinteippiä)
• talouspaperia (veri sotkee helposti)

Kilpailuissa tarvitaan jäljentekoon lisäksi

• kynä ja paperia muistiinpanoja varten
• kartta
• kompassi
• matkapuhelin (jos vaikka sattuu eksymään)

Jäljestettäessä tarvitaan

• kaato (kani, kestokani, supinnahka, vinkulelu...)
• koiran valjaat (joita käytetään vain ja ainostaan jäljestyksessä)
• 6 m pitkä naru (materiaalia, joka ei polta käsiä)
• kyypakkaus
• juomavettä

Yleistä kokeista

Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin- ja voittajaluokka. Jäljestämisaika on enintään 45 minuuttia, jonka jälkeen tuomarilla on oikeus keskeyttää koe.

Jäljestäminen suoritetaan kävelyvauhdilla. Jos koira menee liian lujaa, tuomari voi pyytää ohjaajaa hiljentämään koiran vauhtia.

Avoimen luokan jälki on pituudeltaan 900-1000 metriä, ja se sisältää kaksi 90 asteen kulmaa, joissa on makaus. Jäljen tekemiseen käytetään 1/3 litraa verta, ja jäljen tulee olla vähintään 12 tuntia vanha. Saatuaan kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon koira siirtyy voittajaluokkaan.

Voittajaluokan jäljen pituus on 1200-1400 metriä, ja se sisältää neljä suoraa osuutta, joilla jokaisella on makaus. Osuudet ovat eri pituisia, ja vähintään 300 metriä ennen kaatoa on jäljessä katkos. Voittajaluokassa jäljen ikä on vähintään 18 tuntia, ja verta jäljen tekemiseen käytetään 1/3 litraa. Saatuaan kolme ykköstulosta voittajaluokasta koira saavuttaa jälkivalion (JVA) arvon. 

Koejäljen tekeminen

Jälkimaastolle ei aseteta tarkkoja määrityksiä ja vaatimuksia, mutta sen tulisi vastata todellisuudessa riistan liikkuma- ja oleskelualueita. Maaston pitää olla kohtuudella ihmisen kuljettava, joten aika rankkakin maasto (hakkuualueet, tiheiköt) on käypää. Jälki pyritään vetämään suoraan, ja mitään sellaista (kiviä, puunrunkoja, puiden oksia yms.) ei jälkeä tehtäessä kierretä, mistä ihminen pääsee yli/läpi.

Jälki tehdään kahdessa erässä: ensin merkitään, sitten vedetään. Molemmilla kerroilla jälkeä tekemässä on kaksi ihmistä: suunnistaja ja avomerkitsijä / piilomerkitsijä ja verettäjä. Kokeisiin osallistuvien odotetaan osallistuvan jälkien tekemiseen, joten jos kilpailut ovat sunnuntaina, on kisaajien oltava lauantaina jälkiä tekemässä. Jäljet arvotaan niin, että kukaan ei voi jäljestää itse tekemäänsä jälkeä.

Kisajärjestäjät antavat jäljen tekijöille kartan, jonka perusteella jälki suunnistetaan (kompassi apuna) ja avomerkataan (merkit ovat näkyvissä kun niitä lähestytään). Tapahtumapaikat (lähtö, makuut ja kaato) suunnitellaan. Suunnistaja mittaa jäljen pituuden askelparilla. Jäljen teko on tarkkaa puuhaa, sillä mikäli jälki todetaan koiran suorituksen jälkeen sääntöjen vastaiseksi, jälki hylätään eikä koira saa tulosta.

Kun jälki on suunnistettu, lähdetään poistamaan avomerkinnät ja tekemään piilomerkinnät (=merkit eivät saa näkyä tulosuuntaan, ettei koiran ohjaaja tiedä, missä jälki kulkee). Tapahtumapaikat (lähtö, makuut ja kaato) tehdään rikkomalla maan pintaa n. 30 x 30 cm alueelta. Ennen tapahtumapaikkoja merkitään ns. etumerkit, jotka poikkeavat normaalimerkeistä.

Piilomerkitsijän perässä seuraa jäljen verettäjä. Sieni kulkee AINA viimeisenä jäljellä, sen jälkeen jäljelle saa seuraavaksi astua kokeeseen osallistuva koira. Veretys alkaa lähtöpaikasta, jossa vedellä kostutettu sieni veretetään (n. 1/3 koko verimäärästä käytetään). Sientä vedetään perässä jäljen mukaisesti. Makauksille tiputetaan verta, saamoin kaadolle. Kun jälki on vedetty, laitetaan sieni muovipussiin, ettei siitä pääse verta/hajuja paikkaan joihin niitä ei haluta.

Suunnistaja on myös opas

Jäljen suunnistaja toimii koetilanteessa tuomarin oppaana kyseisen jäljen osalta. Hänen tehtävänään on myös viedä kaato jäljen päähän ennen suoritusta. Jälkeä ei tietenkään viedä sinne itse jälkeä seuraamalla, vaan käyttämällä muuta reittiä. Kaato kuljetaan paikalle hajun leviämisen minimoimiseksi esim. muovipussissa, joka tuodaan metsästä saman tien pois.

Oppaan tehtävät ovat vaativat ja vastuulliset. Hänen pitää koko ajan tietää, missä jälki kulkee, minkä takia muistiinpanot ja riittävän tiheät merkinnät ovat tarpeen. Opas toimii sananmukaisesti tuomarin oppaana jälkeä suoritettaessa. Ennen suoritusta hän antaa tuomarille yleisselvityksen jäljestä ja sopii tuomarin kanssa niistä merkeistä ja keinoista, joilla hän ilmoittaa jäljen kulun, makuut (VOI-luokassa myös kulmat ja katkon) sekä kaadon. Jäljestettäessä opas ilmoittaa tuomarille ajoissa (n. 30-60 metriä ennen), kun lähestytään makuuta, kulmaa, katkoa tai kaatoa. Hän myös osoittaa tuomarille ko. tapahtuman tarkan paikan.

MEJÄ on myös fyysisesti vaativa laji niin ohjaajalle kuin tuomarillekin. Esimerkiksi voittajaluokkaan osallistuva ohjaaja liikkuu metsässä jälkien parissa jopa yli 10 km:n verran. Hän osallistuu kahden jäljen tekemiseen (toisessa suunnistajana, toisessa apulaisena), toimii toisella jäljellä oppaana, kerää ko. jäljen merkit pois ja osallistuu kokeeseen vielä oman koiransa kanssa. Lisäksi tulevat vielä tietenkin kaadon vienti, kulkemiset autolle ja takaisin yms. On vielä huomioitava, että jälki ei todellakaan yleensä kulje mitään polkuja tai helppoja kangasmetsämaastoja pitkin, joten jo maasto tekee lajista rankan. Monesti MEJÄ-harrastajat huomaavatkin syksyllä, että paino on pudonnut useamman kilon verran. Talvella on sitten taas aikaa kerätä vararavintoa tulevaa MEJÄ-kautta varten.

Koesuoritus

Ennen kuin kukaan kilpailijoista pääsee jäljelle, tehdään laukauksensietotesti. Koirat sidotaan puihin kiinni ja ohjaajat poistuvat vähän matkan päähän. Mikäli koira ei läpäise laukauksensietotestiä sen koe keskeytetään.

Jäljestämisosuus alkaa jäljen lähtöpaikalta, jota koiran annetaan nuuskia, ja josta se johdatetaan oikeaan suuntaan. Jäljen ensimmäinen, n. 10 metrin päässä sijaitseva merkki on avomerkki, jonka ohjaaja näkee. Siihen asti koiraa saa opastaa ja kannustaa, sen jälkeen ohjaajan pitää jättäytyä narun päähän ja antaa koiran työskennellä omatoimisesti. Mikäli koira kadottaa jäljen, sillä on kolme (3) minuuttia aikaa löytää jälki uudelleen. Mikäli aikaraja kuluu umpeen tai koira ei osoita halua löytää jälki uudelleen, sille tuomitaan hukka, ja tuomari palauttaa koiran jäljelle. Kolmesta hukasta koe keskeytetään. Koe keskeytetään myös, mikäli tuomari katsoo, että koiralla ei sallitun enimmäisajan (45 min) puitteissa ole edellytyksiä saada palkintoa.

Koiran tullessa makaukselle sen tulee pysähtyä ja nuuskia maata, jonka jälkeen matka jatkuu. Kaadolle päästessä koiran tulee jollain keinoin osoittaa löytäneensä kaadon. Hyväkysyttyjä keinoja ovat esim. nuuhkiminen, nuoleminen, noutaminen ja puolustaminen/vartioiminen. Mikäli koira raatelee kaadon tai pelkää sitä, ovat pisteet kaatokäyttäytymisen osalta 0.

Kokeen arvosteluperusteet

Kokeen aikana tuomari arvostelee seuraavia asioita:

• jäljestämishalukkuus (max. 6 p)
• jäljestämisvarmuus (max. 12 p)
• työskentelyn etenevyys (max. 10 p)
• lähdön, makauksien (voi-luokassa myös kulmauksien ja katkon) selvittämiskyky (max. 14 p)
• käyttäytyminen kaadolla (max. 3 p)
• yleisvaikutelma (max. 5 p)

Eri osa-alueista on mahdollisuus saada eri määrä pisteitä. Pisteet lasketaan yhteen, ja pisteiden yhteismäärän perusteella annetaan laatuarvostelu. 1. palkinnon (erinomainen) alaraja on 40 pistettä, 2. palkinnon (hyvä) alaraja 30 pistettä ja 3. palkinnon (tyydyttävä) alaraja 20 pistettä.

Jäljen harjoittelu

Ohjattu jälkiharjoituksia järjestetään tosi vähän, joten omatoiminen harjoittelu on kaiken A ja O. Kotona jälki tehdään aivan kuin kisajälkikin: suunnistetaan, merkitään ja veretetään. Ainoa poikkeus on se, että jälki merkitään avomerkein, jotta ohjaaja tietää koko ajan, missä jälki kulkee.

Varsinkin alkuharjoituksissa koiraa saa ja pitää kannustaa ja kehua. Kannattaa myös huomioida, että tuuli tai metsässä liikkuvat eläimet saattavat siirtää tai levittää jälkeä, joten vaikka koira jäljeltä välillä poikkeaakin, se ei välttämättä anna aihetta huoleen.

Jäljen tekemiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, mutta hyviin tapoihin kuuluu, että lupa pyydetään etukäteen. Merkit, joilla jälki on merkattu, pitää aina poistaa huolellisesti heti, kun jäljestäminen on suoritettu. Yhtään merkkiä ei saa jättää metsään! Jos merkkejä sattuu metsään jäämään ja maanomistajalle aiheutuu asiasta harmia (esim. vääriä puita kaadetaan merkkien ansiosta tai puiden jatkojalostuksessa on ongelmia pyykkipoikien takia), on varmaa, että ainakaan siinä metsässä ei jäljestäjiin tulla enää suopeasti suhtautumaan.

Harjoittelu aloitetaan mahdollisimman helpoista jäljistä, ja vaikeusastetta nostetaan vähitellen, kun edelliset jäljet jäävät koiralle liian helpoiksi.

Esimerkki harjoitusohjelmasta:

Harjoitusjälki 1

• pituutta vain muutama kymmenen metriä
• muodoltaan suora tai puolikaari
• ikä n. 2 tuntia

Harjoitusjälki 2

• pituutta n. 100 metriä
• jäljessä yksi makaus (90 asteen kulmassa) (jälki muistuttaa siten alhaalta avointa kolmiota)
• ikä n. 4 tuntia

Harjoitusjälki 3

• ALO-jäljen muotoinen (kaksi makausta 90 asteen kulmissa)
• pituus n. 200 metriä (sivupituudet 60 80 60)
• ikä n. 6-12 tuntia

Vähitellen jälkeä pidennetään ja vanhennetaan enemmän kisajälkeä vastaavaksi. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa jälkeä tekemään suostutella joku tuttu, ettei koira totu jäljestämään vain oman ihmisen jälkiä.

Jäljestäminen on koiralle kunnon työtä, joten se on myös rankkaa. Sen takia ei missään nimessä pidä väsyttää koiraa jäljestämällä liian usein. Jäljestämisen, kuten kaikkien muidenkin harrastusten, tulee olla koiran mielestä hauskaa puuhaa. Mikäli harjoittelee koiransa kanssa jo ihan kunnon AVO-luokan jälkeä, on kerran viikossa maksimimäärä, suositteli eräs MEJÄ-tuomari.

Tekstin lähteinä käytetty Uudenmaan Kennelpiirin pitämän MEJÄ-kurssin antia sekä metsästyskoirien jäljestämiskokeiden sääntökirjaa.

Lue lisää seuraavasta linkistä:
Mejäharjoittelun lyhyt oppimäärä (kirj. Anne Lohvansuu)

MAASTOKOULUTUS

JÄLKIKOULUTUS

 

On erittäin tärkeää tietää muutamia perusasioita joilla luodaan edellytykset koiralla jäljestämiseen. Niistä aluksi.

Ohjaajan vaatimukset:Jotta jälkikoulutus antaa tulosta, ei tarvita ainoastaan hyvää koiraa vaan koiran ohjaajana täytyy olla innostunut ja taitava ohjaaja, joka on selvillä koiran käsittelystä ennen jäljelle lähtöä, jälkityöskentelyn aikana ja jäljestämisen päätyttyä ja joka osaa arvioida vallitsevan tilanteen jäljestämisedellytyksistä.

Pitää pyrkiä siihen, että koira ja ohjaaja muodostavat yhdessä toimivan parivaljakon, jossa koira yksin jäljestää, kun taas ohjaaja rajoittaa auttamisensa koiran liikkumisen helpottamiseen.

Eräs koulutuksen vaikeimmista asioista on oppia luottamaan koiraan kaikissa tilanteissa ja ettei itse yritä miettiä jo valmiiksi, missä jälki kulkee. Vain harvat onnistuvat tässä. Kuinka usein kuullaankaan epäonnistumisen jälkeen "ajattele, koira oli silloin oikeassa, mutta kun minä...."

Sellaisissa tilanteissa ei pystytä enää jälkeenpäin korjaamaan tilannetta joka on tapahtunut vedettäessä koira pois. Koiran moitteeton käsittely myös suotuisten olosuhteiden vallitessa on eräs perusedellytyksistä, jos halutaan menestyä koulutuksessa.

Jäljen tavallisimmat hajuyhdistelmät

Jotta jäljestämiselle saadaan onnistumisen mahdollisuudet on syytä perehtyä myös jäljellä esiintyviin hajuyhdistelmiin ja niiden muuttumiseen eri olosuhteissa, samoin kuin miten koira jäljestää.

Jäljen haju muodostuu maaperän perusteella, jonka jo vähäiselläkin ajatuksella voimme kuvitellakin. Kiviperäinen maa erittää tietynlaista hajua, kun taas vesiperäinen toista.

Kasvien haju ei välttämättä ole koiralle eduksi, koska se dominoi muita hajuja ja "työntää niitä syrjään". Tämä tehostuu vielä kun jäljen tekijä tallaa maahan kasveja, joiden mehu useiden tuntien aikana erittää jäljelle voimakkaan tuoksun.

Kolmas haju on jäljentekijän kengistä lähtevä haju. Nahka ja kumi eivät tuoksu samalle.

Neljäs haju on jäljentekijän oma haju Henkilöhaju leviää hyvinkin laajalle tuulisella ilmalla. Se on herkkä myös sään vaihteluille ja yleensä häviää kaikkein ensimmäisenä.

On myös hajuja jotka häiritsevät koiran työskentelyä. Yleisimmät ovat tietysti koiran oma haju, sitten ohjaajan haju, riistanhaju ja vielä monia muita kuten, liikenne, asutus, teollisuus jne.

Hajun pysyminen jäljellä ja sään ja olosuhteiden vaikutus

Koira jäljestää parhaiten 30 min. - 2 tuntia vanhaa jälkeä. Sään ollessa suotuisa ja häiriöiden vähäiset voi vaikeuksitta jäljestää 4 tuntia vanhaa jälkeä.

Jäljen ollessa 6 tuntia vanha, koira epäröi selvästi ja pystyy seuraamaan sitä vain pätkittäin, paikoissa missä olosuhteet ovat hyvät.

12 tunnin jälkeen henkilöhajun arvioidaan kadonneen kokonaan ja hajua on ainoastaan esineissä joita jäljelle on kadotettu.

Säätilan vaikutus on oleellinen jäljestämisessä. Keväällä ja syksyllä maa on sopivan kosteaa eikä kasvien haju häiritse samalla tavalla kuin kesällä.

Aurinko kuivaa ilman ja ikään kuin pyyhkäisee hajun jopa 30 min kuluessa jos jälki on tehty kuivalle maaperälle. Ajatelkaamme puhdasta kalliota tuulisessa ja kuivassa olosuhteessa, jossa haju ei pysty " takertumaan " mihinkään.

Sade vaikuttaa vasta muutaman tunnin kuluttua, mutta kaatosade sen sijaan saattaa huuhtoa hajun jo hyvinkin lyhyessä ajassa.

Tuulen vaikutus on myös merkittävä joka on helppo todeta varsinkin silloin kun jäljet ovat näkyvissä tai tiedetään tarkalleen jäljen paikka. Tuulen kuljettamana haju siirtyy hyvinkin kauas riippuen tuulen voimakkuudesta ja jäljestä lähtevästä hajusta.

Varusteet ja niiden käsittely

Ohjaaja kulkee yleensä koiran perässä kytkettyä jälkinarua seuraten, joka puolestaan on kiinni koiralle puettavissa jälkivaljaissa.

Jälkivaljaat tulee olla koiralle sopivat ja koira täytyy totuttaa niihin. Jälkivaljaat ja naru n. 10 m pitkä puetaan koiralle päälle lähdettäessä jäljestämään ja poistetaan välittömästi jäljestämisen jälkeen. Näin koira oppii yhdistämään välineet ja tehtävän.

Jo välineiden esille ottaminen saa koiran innostumaan näkemästään.

Se on yksi tae ettei koulutusta ole suoritettu koiralle epäonnistuneesti. Jälkinarun tulee olla riittävän paksua ja luistavaa, ettei se takerru herkästi oksiin ja muihin esteisiin ja ohjaajankin on helpompi pidellä siitä.

Koiraa ei kuitenkaan saa nykiä jälkinarusta vaan jos jarrutusta joudutaan suorittamaan vedetään tasaisesti.

Ohjaajan on kuitenkin pysyteltävä riittävän kaukana koiran jäljessä ( jälki-naru n. 10 m ) etenkin jos koira jäljestää myötätuuleen.

Eri koulutusmenetelmiä

On olemassa useita eri tapoja opettaa koira jäljestämään.

Eräs tavallisimmista tavoista on, että ohjaaja tekee itse jäljen jääden odottamaan jäljen loppuun. Näin ollen koiraa kuljettaa apuohjaaja, joka koiran pitää tuntea ja jonka on oltava myös hyvin perillä jälkityöskentelystä.

Jäljen, jonka lopussa seisoo jäljentekijä, voi myös tietyissä tapauksissa tehdä toinen henkilö. Silloin on toivottavaa, että koira tuntee jäljentekijän, sillä silloin sillä on suuremmat edellytykset saada tyydytystä loppuun suoritetusta jäljestämisestä.

Kolmas tapa on, että ohjaaja sekä tekee että ohjaa koiraa. Jäljelle pudotetaan silloin koiralle mieluisia esineitä. Tämä tapa edellyttää, että koira osaa ainakin alkeet noutamisesta.

Alkuharjoitukset, jolla koira saadaan " hoksaamaan " jäljestä lähtevän hajun hyväksikäyttö on, että ohjaaja pakenee ja piiloutuu sopivan matkan etäisyydelle ja vieras henkilö löysää koiran perään. Jo parin kolmen kerran jälkeen voimme huomata koiran käyttävän jälkeä löytääkseen ohjaajan. Tämän herätteen voi tehdä jo koiran ollessa pentu ja jättää sitten muhimaan varsinaiseen koulutukseen.

Koiran motivointi

Tärkein, millä koira saadaan ajamaan jälki loppuun on motivoida se niin, että se aina pyrkii jäljen loppuun.

Yksinkertaisesti jäljen lopussa tulee olla aina koiralle hyvin mielenkiintoinen palkinto; oma ohjaaja, perheen jäsen, josta koira on kiinnostunut tai tärkeä esine.

Ja vielä tultaessa loppuun koira tulee palkita makupaloilla ja muutenkin osoittaa, että se on tehnyt maailman parhaan tehtävän onnistuneesti. On myös tärkeää, että koiralle ei tehdä liian vaikeaa harjoitusjälkeä vaan alussa sen tulee olla riittävän helppo, tuulelta ja aluskasvillisuudelta suojassa ehkä 100-150 m pitkä.

Mikäli lopussa on henkilö ei välille tarvitse alussa laittaa esineitä.

Jäljelle lähtö

Kun jälki on vanhentunut muutaman minuutin puetaan koira valjaisiin ja jälkinaruun varomalla kuitenkin käskyjen ja pakotteiden käyttöä.

Koiran tulee tuntea tapahtuma mielekkääksi.

Koira ja ohjaaja ovat tietysti jäljen alkamisen välittömässä läheisyydessä.

Jos koira on liian innostunut rauhoitetaan sitä varomalla kuitenkin liian voimakasta kieltämistä jottei innokkuutta menetetä ja samalla koiran uteliaisuutta jäljen ajamiseen.

Kun valjaat on laitettu kumartuu ohjaaja eteenpäin näyttääkseen koiralle oikealla kädellä jäljen alkamiskohdan. Koira painaa yleensä päätään oikean käden suuntaan maata kohti saaden tällä tavoin hajun jäljestä. Kun ohjaaja huomaa koiran tuntevan hajun hän kuljettaa koiraa eteenpäin samanaikaisesti houkuttelevasti kehottaen koiraa etsimään jälki.

Lähdössä tulee olla huolellinen eikä koiraa saa päästää ryntäämään jäljelle, vaan narua annetaan joustavasti koiran edetessä. Nykimistä on ehdottomasti varottava.

Käyttäytyminen jäljellä

Jäljelle lähdössä oikea menettelytapa on tärkeä.

Koira tulee saada työskentelemään rauhallisesti ja suunnitelmallisesti, kun taas ohjaajan tulee seisoa paikallaan antaen narun juosta käsissään koiran edetessä.

Mikäli mahdollista ohjaajan tulee pysyä paikallaan kunnes naru alkaa loppua.

Kun huomataan koiran tuntevan hajun toistetaan käskyä " etsi jälki " käskysanan merkityksen opettamiseksi ja samanaikaisesti rohkaisten sitä kehuen.

Jo aikaisessa vaiheessa ohjaajan tulee oppia " lukemaan " koiraansa, milloin se on jäljellä ja milloin ei. Tämä on vaikeaa joidenkin koirien kohdalla, mutta erittäin tärkeää. Koiran liikkumistavasta ja eleistä voidaan päätellä koiran olevan jäljellä.

Jos koira harhautuu jäljeltä eikä tunne hajua sitä ei pidä komentaa etsimään jälkeä jottei se opi ajamaan valejälkeä. Tärkeää on myös se ettei käskysanaa toisteta turhaan jäljestyksen aikana, ettei turhauteta sen merkitystä.

Oikealla hetkellä annettu kehu sen sijaan kannustaa jatkamaan eteenpäin.

Ensimmäiset harjoitukset

Ensimmäisissä harjoituksissa on tärkeää, että koira löytää jäljen tekijän nopeasti. Jäljen tekijän on palkittava koira aina hyvin, jäljestipä se sitten millä tavalla tahansa.

Pitemmän päälle koira oppii harjoittelemalla hyödyntämään jäljen entistä paremmin pääsemällä jäljentekijän luo.

Yleensä koirat nauttivat jäljestämisestä edellyttäen kuitenkin, että niitä käsitellään oikein ja ettei harjoituksesta tehdä liian vaikeaa.

Jatkoharjoitukset

Myös voimakkaan jäljestysvaiston omaaville koirille tulee tehdä riittävästi helppoja jälkiä.

Seuraavassa vaiheessa vaihdetaan jäljen tekijä vieraaseen henkilöön. Vieraan henkilön tulee muistaa palkita koiraa aluksi vähintäänkin yhtä hyvin kuin mihin koira on tottunut.

Vähitellen sitten pyritään siihen, että jäljen lopussa on mieluinen esine ja ohjaajan kiitos sen löytymisestä riittää palkitsemaan koiran. Myöhemmin esine voidaan vaihtaa tulevaksi ohjaajalta jäljestämisen päätyttyä.

On kuitenkin muistettava, että koira luulee ajavansa jäljen loppuun.

Esineitä jäljelle

Koiran oppiessa jäljestämään aletaan jäljelle jättämään hyvin hajustettuja esineitä, jotka ovat aluksi riittävän isoja ja mieluisia.

Esineelle tultaessa tarkkaillaan koiran käyttäytymistä ja kun se on suorittanut ilmaisun on muistettava kannustaa sitä ottamalla esine ja jatkamalla jäljestämistä, jottei koiralle muodostu kuvaa, että jäljestäminen päättyy.

Jos koira menee esineen ohi emme tee siitä numeroa, vaan annamme koiran jäljestää eteenpäin ja tarkkailemme kokonaisuutena oliko esineessä riittämätön haju vai oliko huolimattomuuteen jokin muu syy. Myöhemmässä vaiheessa, kun jälkeä on riittävästi vanhennettu ja jälkityöskentely tarkkenee, koira ikään kuin luonnostaan oppii ilmaisemaan esineet.

Suunnanmuutokset ja kulmat

Jäljen suunnanmuutoksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota koko jäljestämiskoulutuksen ajan, sillä suunnanmuutokset ja kulmat asettavat erityisen suuria vaatimuksia sekä koiralle että myös ohjaajalle.

Koiran kadottaessa jäljen koiralle tulee antaa riittävästi aikaa työskennellä jäljen uudelleen löytämiseksi ja yleensä aina ohjaaja tekee tässä virheitä. Monilla koirilla on taipumuksena ikään kuin " pyöriä " takaisin jäljelle.

Eri yhteyksissä on todettu ohjaajan ja koiran välisen kontaktin ratkaiseva merkitys jäljestämiseen.

Ohjaajan jatkuva tarkkaavaisuus milloin koira joutuu pois jäljeltä on välttämätöntä. Tässä tilanteessa toiset koirat alkavat nuuskia jäljen molemmilta puolilta, nostavat päätään ja epäröivät selvästi. Haju ei enää ohjaa koiran kulkua, vaan koira juoksee enempi umpimähkään.

Heti huomattuaan, että koira on kadottanut hajun on ohjaajan pysähdyttävä ja odotettava kunnes koira on löytänyt hajun ja pääsee jatkamaan jäljestystä.

Muista, että koiran tulee YKSIN etsiä jälki.

On tietysti huomioitava normaalin jäljestyksen kuluessa ettei koira lue meistä onko se jäljellä vaan ohjaajan käyttäytyminen tulee olla selvälukuista koiran työskennellessä.

Vaikeutta lisätään vähitellen

Jäljen koulutusohjelmaan kuuluu oleellisesti suunnanmuutosten harjoittelu. Aluksi teemme vain yhden kulman, jonka ohjaajan tulee tietää, näin ollen voidaan entistä paremmin oppia lukemaan koiraamme, tarkkaillen samalla omaa toimintaamme.

Periaatteessa koiralle ei tule näyttää etukäteen kulmaa, vaan sen on selviydyttävä siitä omatoimisesti ( muista motivaatio ajaa

loppuun ).

Vähitellen vaikeutta ( kulmien määrää ja olosuhteita sekä jäljen ikää )lisätään muistaen kuitenkin, että eteneminen liian joutuisasti antaa helposti pakit ja koira ehkäistyy jäljestämiseen.

Siis riittävästi helppoja ja hullun hauskaa jäljestämistä.

Kuitenkin koulutus täytyy saada tarpeeksi laajakokemukselliseksi tarpeellisia tilanneselviytymisiä ajatellen.

Jos ehkäistymistä on havaittavissa on palattava aivan helppoihin suorituksiin ja palautettava motivaatio.

Mahdollisesti on myös harjoiteltu liikaa.

On muistettava, ettei koiraa voida pakottaa jäljestämään.

Jäljen etsiminen

Perusharjoituksiin kuuluu vielä , että koira löytää jäljen tietyltä alueelta ohjaajan tarkoittamalla tavalla.

Ohjaajan tulee tietää jälki ja lähettää koira aluksi muutaman askeleen etäisyydeltä jälkeä kohti ja kun koira haistaa jäljen kannustetaan sitä tietysti heti tarkkaillen samalla koiran pyrkimyksiä lähteä jäljelle.

Luonnollisesti koirat lähtevät ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan.

On luonnollista suunnan tarkistaminen muutaman askeleen verran, silloin ei tietystikään painosteta koiraa lähtemään jäljelle, vaan odotetaan eleitä jolloin se tekee suunnanmuutoksen oikeaan päin ja silloin on kehujen paikka.

Toinen takajäljen ajamiseen johtava virhe tehdään jos koiralle ajetaan jälkeä väärinpäin. Sellainen tulisikin aina malttaa olla tekemättä ja jos tarkistamiseen on aihetta tulee se tehdä aina alusta loppuun päin.

Kun koira oivaltaa jäljen löytymisen muutaman askeleen etäisyydeltä, etsintämatkaa voidaan vähitellen jatkaa, kunnes päästään ohjattuun etsintään kohtuullisilla matkoilla.

Harhautusjälki

Jotta koira saadaan varmaksi jäljestäjäksi on syytä harjoitella hiukan yli. Koiralle tehdään normaali harjoitusjäljen päälle leikkaava harhautusjälki, aluksi eri ikäisenä, mutta sitäkin voidaan vaikeuttaa tekemällä ne saman ikäisiksi tai vaikkapa harhautusjälki tuoreemmaksi.

Ohjaajan tulee tietää harhautusjäljen sijainti ja oppiakseen koiransa käyttäytymistavat koiran tullessa harhautuskohtaan.

Lisäksi maastossa liikkuu meiltä tietämättä muita maastossa liikkujia sekä myös riistaa aina hirviin ja poroihin asti.

Näihinkin voidaan koiraa harjoituttaa tekemällä harjoitusjäljet häiriötekijöiden mukaisesti.

On kuitenkin jälleen kerran muistettava, että koiran on osattava jäljestää muuten moitteettomasti.

On esitetty arvioita, että koulutus on kestänyt n. 2 vuotta ennen kuin harhautusjälkeä kannattaa aloittaa harjoittelemaan.

ÄLÄ PAINOSTA KOIRAA

Totesimme jo, että keskimääräinen koulutusaika koiralla on n.2 vuotta joka tarkoittaa käytännössä koiran olevan silloin n. 3 -vuotias.

Voidaan vielä todeta, ettei kaikilla koirilla saavuteta yhtä hyviä tuloksia riippumatta siitä kuinka huolella koiraa on koulutettu.

Useimmilla koirilla on kuitenkin edellytykset tulla hyviksi jälkikoiriksi, mikäli niitä on käsitelty koiran itsensä kannalta oikein.

Monet ohjaajat ovat yrittäneet painostaa koiraansa " tähdeksi " lyhyessä ajassa, mutta harvoin siinä onnistuneet.

Kun muistat tämän et hermostu helposti ja pystyt oikeudenmukaisemmin suhtautumaan niin koiran hyviin kuin huonompiinkin päiviin ja kun vielä muistat,
että olosuhteet voivat pilata hyvänkin koiran suorituks

METSÄSTYSKOIRIEN JÄLJESTÄMISKOE eli MEJÄ

Hirvieläinkolarit ovat hyvin tavallisia Suomessa, vaikka hirvi- ja peurakantoja koitetaankin pitää kurissa metsästyksen avulla. Usein haavoittunut eläin nousee vielä kolaripaikalta jaloilleen ja pakenee metsään huolimatta siitä, että sillä saattaa olla jopa jalka poikki tai kuolemaan johtavia haavoja. Metsästyslaissakin löytyy maininta haavoittuneen eläimen mahdollisimman nopeasta lopettamisesta, näin säästetään eläintä jopa päiväkausien kärsimykseltä. Jäljestämiskokeet onkin suunniteltu mittaamaan koiran taitoa jäljestää haavoittunutta hirvieläintä, monia jälkivalioita käytetään korvaamattomana apuna käytännön jäljestyksessä.

Kokeissa on kaksi luokkaa: AVOIN LUOKKA (AVO) ja VOITTAJALUOKKA (VOI), joka on tarkoitettu kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttaneille. Koiran saatua kolme voittajaluokan ensimmäistä palkintoa sille voi anoa Suomen Jäljestämisvalion (FIN JVA) arvoa, jos sillä on näyttelystä laatuarvostelusta( vähintään) maininta hyvä rotunsa edustaja. Jäljestämiskokeisiin saavat osallistua kaikki Suomen Kennelliiton rekisteröidyt koirat, jotka ovat terveitä, rokotettu, tunnistusmerkitty ja täyttävät dopingohjeet. Lisäksi voittajaluokan koiralla tulee olla näyttelytulos. Äitiysloman ja juoksun aikana ei koira saa osallistua kokeeseen.

Virallisissa kokeissa yleensä lauantai-päivänä mennään tekemään jäljet metsään pareittan. Ensimmäisellä kerralla suunnistetaan ja merkataan jälki sekä krepeillä että piilomerkein, toisella kerralla kuljetaan sienen kanssa ja poistetaan avomerkit. Koepaikalta saadaan kaikki tarvittavat välineet aina kartoista merkkeihin, varaa itse mukaan vain reipas mieli ja säähän sopivat varusteet. Etukäteen ei ole välttämätöntä osata tehdä jälkiä tai suunnistaa, kunhan muistaa kertoa kokemattomuudestaan kokeen järjestäjille niin pääsee yleensä kokeneemman parin kanssa metsään kulkemaan ja uutta oppimaan. JÄLJET tehdään lumettomalle maalle ja mikäli mahdollista riistarikkaaseen maastoon, hyviä maastoja ovat esimerkiksi kangasmetsä, kuusikko ja mäntymetsä. Jälki voi mainiosti kulkea osan matkaa hakkuualuella, luonnonniityllä, tiheikössä, taimikossa, kuljettavalla suolla, heinikossa, polulla tai mieluummin polun yli. Maalaisjärjen käyttö on sallittua jälkien teossa, eikä jälkeä ole syytä sijoittaa louhikkoon, jyrkänteille, laajoille kallioalueille, riistan pesimispaikoille eikä pellolle. Myöskään jäte-tai lantakasoihin, pintakuorittuun maastoon eikä yleisille liikennöidyille teille jälkeä tulisi tehdä, ja jyrkkäreunaiset isot ojat sekä aidat on syytä kiertää.

MEJÄ-säännöt kertovat seuraavaa jälkien sijoittamista metsään. Jäljen tekeminen aloitetaan aikaisintaan 60 metrin päässä liikennöidystä tiestä, myöskään jälki tai kaato ei saa tulla sitä lähemmäksi tietä. Jälkien välinen etäisyys on vähintään 200 m, yhtä suuri hajurako tulisi jättää myös asumuksiin: naapurin isäntä ei luultavasti osaa arvostaa pihansa poikki kulkevaa parivaljakkoa verisine sienineen. Jäljen lähdön tai kaadon ja kulmien välinen etäisyys toisistaan tulee olla vähintään 150 m.

Monen on vaikea seurata noin kilometrin pituisen jäljen mutkittelua metsässä, jollei sitä ole merkitty lainkaan. Kokeneemmat eräkävijät kirjoittavat ns. nuotteja jäljestä, toisin sanoen merkkaavat paperille mitä maastomerkkejä (isoja kiviä, kaatuneita puunrunkoja, aukioita yms) matkan varrella on. Yleensä jäljet merkataan lisäksi piilomerkein , jotka ovat saaneet nimensä siitä etteivät ne näy jäljen kulkusuuntaan. Usein ne ovat puiden taakse kiinnitettyjä pahvinpaloja tai hintalappuja (joskus koko metsä näyttää olevan tarjouksessa tai uutuus-tuotteita!), myös luonnon omia merkkejä kannattaa käyttää hyödyksi. Erittäin vaikeissa maastokohdissa saavat avomerkit (krepit) hieman näkyä kokeessakin, suositeltavampaa on kuitenkin aina käyttää vain piilomerkkejä ja luonnon omia merkkejä.

Jälki veritetään naudan tai hirvieläimen verellä kostutella sienellä, ennen veren kaatamista sieneen kannattaa sieni kastella vedessä. Veri jaetaan tasaisesti koko jäljelle. Makuulta, lähdöstä ja kaadolta rikotaan pinta noin 30cm x 30cm alueelta ja niihin pirskotetaan verta. Kaatona käytetään hirven tai peuran sorkkaa. Käytännön jäljestyksessähän jäljen päästä pitäisi löytyä haavoittunut hirvieläin.

AVOIMEN LUOKAN (AVO) JÄLKI jäljen pituus on 900-1000 m kaksi suorakulmaista mutkaa kaksi haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa kulmiin verta 1/3 litraa, ikä vähintään 12 tuntia

VOITTAJALUOKAN (VOI) JÄLKI jäljen pituus 1200-1400 m kolme suorakulmaista mutkaa, joista yhdellä veretön katkos kaavion mukaan, katkos vähintään 300 m ennen kaatoa neljä haavoitetun riistaeläimen makuupaikkaa jäljen suorilla osuuksilla, yksi kullakin suoralla vähintään 50m kulmasta/lähdöstä/kaadosta verta 1/3 litraa, jäljen ikä vähintään 18 tuntia suositellaan että osuudet ovat eripituisia

KOESUORITUS

Koepaikalle kannattaa saapua ajoissa, yleensä paikanpäällä tarjoillaan aamiasta ja ennen kokeen alkua tarkastetaan myös rekisteri- ja rokotustodistukset sekä tunnistusmerkinnät. Koe alkaa ylituomarin puheella, jonka aikana käydään vielä läpi koesäännöt lyhykäisyydessään, kerrotaan miten maastoihin mennään ja tarjotaan tilaisuus kysymyksiin. Kokeessa jokaiselle koiralle on tehty oma jälki, ja aamulla arpa ratkaisee, minkä jäljen kukin koira suorittaa kokeessa. Varsinainen koe alkaa laukauksensietotestillä, jossa koirat kytketään 6 metrin jälkinaruun ja ohjaajat poistuvat 10 metrin päähän nelijalkaisista tovereistaan antamatta mitään käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla noin 25 metrin päästä. Koira ei saa osoittaa arkuutta eikä hermostua ylettömästi laukauksesta, jos näin ikävästi kuitenkin tapahtuu, ei koira pääse jäljestämään.

Jäljestäminen tapahtuu 6 metrin pituisessa jälkinarussa. Ohjaajan tehtävä on alussa näyttää jäljen alku ja opastaa koiraa jäljestämisen alkuun krepeillä merkatun alun 10 metrin verran. Sen jälkeen koiralle tulisi antaa rauha työskennellä itsenäisesti ilman ylimääräisiä käskyjä remmin mitan päässä. Monesti springerspanielit kulkevat jäljestäessäänkin loivaa siksakkuviota, ja silloin on erityisen tärkeätä, että ohjaaja antaa koiralle vapauden työskennellä remmin mitan päässä eikä keri narua kouraansa. Koiran poistuessa jäljeltä koiran ohjaajan on annettava koiran vapaasti työskennellä jäljen uudelleen löytämiseksi. Koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiralla katsotaan olevan hukka jos se poistuu jäljeltä osoittamatta halua palata sille takaisin ja tuomari toteaa, ettei koira pysty löytämään jälkeä uudelleen. Myöskin paalujäljen kulkeminen tai paikalla puurtaminen lasketaan hukaksi. Jäljestämisaika on enintään 45 minuuttia, tuomarilla on oikeus harkintansa mukaan keskeyttää koe jo aikaisemmin, jos hän katsoo ettei koira kykene selvittämään jälkeä säädetyssä ajassa. Koe keskeytetään myös tuomarin todetessa ettei koiralla ole enää edellytyksiä saada palkintoa tai koiralle tuomitaan kolmas hukka. Myös koiran ohjaajalla on oikeus keskeyttää koesuoritus, mutta hänen tulee ilmoittaa keskeytyksen syy tuomarille (esimerkiksi ampiaisen tai käärmeen pistos). Koiran tulisi merkitä makaukset, jokainen koira tekee sen omalla tavallaan, monet haistelevat tarkasti, kun taas jotkut urokset jopa pissaavat makaukselle Koiran tulee omatoimisesti osoittaa kaato, useimmiten spanieli noulee ja tökkii kaatoa kuonollaan tai ottaa sorkan suuhunsa ja tuo sen ylpeänä ohjaajalle. Kaatoa raatelevaa koiraa ei palkita, pisteitä ei tästä osasuorituksesta tule myöskään silloin, jos koira kulkee kaadon ohi tai pelkää mättäällä rötköttävää sorkkaa. Koiraa saa kiittää onnistuneesta suorituksesta vasta tuomarin annettua luvan, sitä ennen ohjaajan pitäisi malttaa mielensä ja antaa koiran touhuta itsekseen.

Oppaalla on todella tärkeä tehtävä kokeessa, hänen tulisi osata kertoa mistä heidän parinsa tekemä jälki alkaa ja miten se mutkittelee metsässä, oppaan tehtäviin kuuluu myös makausten ja kaadon paikkojen ilmoittaminen etukäteen tuomarille. Hän kuljettaa kaadon muovipussissa jäljen päähän ja jäljestyksen loputtua seuraavan jäljen oppaalle. Koesuorituksen päätyttyä oppaan tehtäviin kuuluu jäljen purkaminen eli merkkien poistaminen metsästä.

KOKEEN ARVOSTELUPERUSTEET

Kokeen maksimipistemäärä on 50. Arvosteltavat asiat ovat:
a) jäljestämishalukkuus 0-6 p
b) jäljestämisvarmuus 0-12 p
c) työskentelyn etenevyys 0-10 p
d) lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky 0-14 p
e) käyttäytyminen kaadolla 0-3 p
d) yleivaikutelma 0-5 p
yhteensä 0-50 p

Saadakseen ensimmäisen palkinnon koiran kokonaissuorituksen on oltava erittäin hyvä. Erinomaista jälkityöskentelyä on, kun koira on halukas ja varma (= työskentelee itsenäisesti ja innokkaasti) sekä etenee reipasta kävelyvauhtia, merkkaa makaukset ja osoittaa kaadon. Koiralle ei siis saa tulla yhtään hukkaa (= tuomari joutuu osoittamaan koiralle jäljen), ohjaaja ei saa auttaa koiraa sääntöjen vastaisesti eikä jälki saa olla liian lyhyt. Koiran työskentely ei saa olla puurtavaa ja sen tulee mennä oma-aloitteisesti kaadolle ja osoittaa se selvästi, aikaa koesuoritukseen saa käyttää enintään 45 minuuttia.

Tuloksesta huolimatta päivän päätteeksi kokoonnutaan takaisin majalle syömään ja saunomaan sekä puhumaan koirista ja päivästä. Toisinaan koepaikalle tuomari saattaa tuoda monisteita jälkikoiran opetuksesta tai suunnistamisesta, joskus on paikalla ihmisiä, jotka osaavat puhua esimerkiksi koiran ensiavusta metsässä. Lopuksi tuomarit lukevat kaikkien koirien arvostelut, parhaat palkitaan ja usein myös tuomarit neuvovat mitä ja kuinka tulevaisuudessa kannattaa harjoitella. Maha täynnä hyvää ruokaa, saunan raikkaana ja tyytyväisenä reippaan ulkoilmassa vietetyn päivän jälkeen onkin hyvä lähteä kotiin päin ajamaan.

Tässä tekstissä on koesäännöt esitelty vain pääpiirteissään, jos kuitenkin kiinnostuksesi heräsi, täydelliset säännöt voi tilata Suomen Kennelliitosta muutaman euron hintaan.

Tiina Janka