RAUNIOKOULUTUS

Rauniot saattavat olla hyvin erilaisia. Tuhot voivat olla joko luonnon tai ihmisen aiheuttamia:
maanjäristysten raunioittamia kaupunkeja,
tulvien hukuttamia kokonaisia kyliä,
kaasuvuodon aiheuttama räjähdys, tuhoisa junaonnettomuus,
hirmu myrskyn aiheuttamat tuhot, traaginen jumbojetin maahansyöksy jne.


 
Tehtävä


Oli tilanne mikä tahansa, on se yleensä yhtäkkinen, raju ja usein aiheuttaa monia ihmisuhreja. Koiraryhmiä tarvitaan etsimään mahdollisia eloonjääneitä massiivisten raunio ja jäte- kasojen alta. Kadoksissa olevat uhrit saattavat olla hengissä ja loukussa, mahdollisesti pahasti loukkaantuneina, tai etsinnän kohteet saattavat olla jo menehtyneitä. Lisäksi eri hajujen ja saasteiden määrä tuhoalueella on hirvittävä. Etsittyjen ihmisen jäännökset saattavat olla myös hiiltyneitä tai jo hajoamistilassa.
Raunioilla ympäristö on tulvillaan erilaisia vaaroja tai vaaratilanteiden aiheuttajia niin koiralle kuin ohjaajalle: yläpuolella roikkuvat lohkareet ja pirstaleet ja epävakaa kivimurska jalkojen alla. Vaaran aiheuttavat myös mm. mahdolliset kaasuvuodet, myrkyllinen savu, sähköjohdot, piilossa olevat tulipalot, partakoneenterävät kulmat, tukehduttava pöly, syvä upottava muta. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan improvisaatiota yhdistettynä maalaisjärkeen. Jokaista tilannetta tulee lähestyä mitä suurimmalla varovaisuudella. Raunioetsinnän pitää olla hidasta ja harkittua, turvallisuuden ollessa ensisijaisena jokaisen etsijän ajatuksissa.

 
Raunioetsintä ei voi koskaan olla yhden miehen näytös. Kaikissa etsinnöissä käytetään useita asiantuntija ryhmiä. Puhuttaessa romahtaneista rakennuksista etsintäkoiraryhmien tulee työskennellä yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Niin raivaajien, jotka omaavat kokemusta raskaiden materiaalien poistosta ja rakenteiden asiantuntijoiden kuin myös ensiapu- ryhmien kanssa. Jokaisen, niin etsijöiden kuin uhrienkin, turvallisuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että jokainen ryhmän jäsen tiedostaa niin oman rajallisuutensa kuin myös kykynsä ja taitonsa sekä niiden keskinäisen riippuvuuden. Ehkäpä juuri raunioetsinnässä tulee parhaiten esille se, että koira on vain yksi pelastustoimintaan käytetty resurssi, hyvin tehokas tosin ja monesti korvaamaton, mutta kuitenkin vain yksi osa kokonaispanoksesta.

Etsijöiden turvallisuus tulee aina huomioida. Ohjaajien tulee tutustua mahdollisiin vaaratekijöihin niin kenttäharjoituksissa kuin myös teoriassa. Hänen tarvitsee tuntea vaaralliset materiaalit ja pelastusmenetelmät. Taitoja pitää kehittää yhteisharjoituksissa muiden raunioetsinnässä tarpeellisten ryhmien kanssa. Näin kyetään perehtymään mahdollisimman monipuolisesti käytännön tilanteisiin, jolloin ohjaajan tulee luottaa toisten osaamiseen ja taitoon. Jos rakenteiden turvallisuudesta ja tukemistekniikoista vastaava asiantuntija käskee etsijöitä pysymään pois tietyltä alueelta, hän todella tarkoittaa sitä! Älä saata itseäsi, koiraasi tai mahdollisesti muita ryhmän jäseniä vaaraan ottamalla tarpeettomia riskejä. Tehtäväsi on työskennellä osana suurempaa kokonaisuutta, pelastaa ja suojella elämää.

Koira ja ohjaaja työskentelevät yleensä neljän koirakon ja yhden johtajan muodostamassa isku ryhmässä. Ryhmän sisäisessä kokoonpanossa koirakot saatetaan vielä jakaa kahden ryhmiin mikäli se toiminnan turvallisuuden kannalta katsotaan tarpeelliseksi. Toisen ryhmän työskennellessä toisen ryhmän ohjaajat tarkkailevat, ei ainoastaan havaitakseen ilmaisun, joka koiran ohjaajalta jää ehkä huomioimatta, vaan myös havaitakseen mahdolliset vaarat ja tarjotakseen silloin apuaan tai hälyttääkseen paikalle lisäapua. Jokaisella ohjaajalla tulisi olla käytettävissään radiopuhelin yhteydenpitoa varten, erityisesti silloin kun ryhmä työskentelee maanpinnan alapuolella.


Ohjaajilla tulee olla yllään selvästi näkyvät vaatteet jotka ovat joustavat, suojaavat ja joista on mahdollisimman pieni vaara takertua kiinni mihinkään. Taskut tulisi olla vetoketjun varustetut. Kypärät leukahihnojen kera ja pienellä lierillä tai lipalla varustettuna, kunnon työhansikkaat ja asianmukaiset jalkineet ovat välttämättömät. Päinvastoin kuin maasto etsinnöissä, jokaisen ohjaajan tulee kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa, koska jokainen ulkoneva kohta lisää kiinni jäämisen vaaraa. Pienet radiot kantohihnassa tai taskussa ja taskulamput tai päälamput ovat välttämättömiä. Pieni pullo vettä koiralle ja hengityssuoja ohjaajalle ovat myös tarpeellisia.
 


Rauniotyöskentelyn metodit


Yleisesti koirien tulee työskennellä ilman talutinta, pantaa, valjaita tai muita vastaavia rasitteita. Olennaista on, että eläin on tottunut "rajuun käsittelyyn"; tottunut tulemaan työnnetyksi ja vedetyksi paikasta toiseen. On tilanteita, jolloin kantohihna ja turvaliina ovat tarpeellisia koiran turvallisuuden kannalta. Ryhmää voidaan myös joutua siirtämään alas tai ylöspäin köysien varassa. Kaikkea tätä pitää harjoitella etukäteen.
Rauniotyöskentelyn koulutus on laajennus koiran maastoetsinnässä oppimaan etsintätaitoon. Vaikka ympäristö vaihtuu, etsinnän perusperi- aatteet säilyvät samoina. Kaksi olennaisinta elementtiä rauniotyöskentelyssä ovat motivaatio ja hallittavuus. Vaativin tehtävä on kehittää ja säilyttää oikeanlainen hyvä tasapaino näiden kahden ominaisuuden välillä.
 


Motivaatio


Motivaation tulee olla erittäin korkea ja se voidaan parhaiten saavuttaa löytämällä oikea, koiraa innostava palkitsemistapa. Hyvä palkitsemistapa on esimerkiksi vetoleikki. Niin ohjaaja- ja kuin myös etsittävä uhri voivat harjoituksissa innostaa koiraa myös äänellään. Noutoleikki ei ole yleensä kovin suositeltava palkitsemistapa, koska keskellä epävakaata ja sirpaleista ympäristöä juokseminen esineen perässä olisi koiralle hankalaa ja vaarallista. Vähiten toivottua on makupaloilla palkitseminen. Vaikka harjoituksissa voitkin maku palojen avulla palkita koiran nopeasti ja kontrolloidusti ja voit lisätä palkkion merkitystä säännöstelemällä koiran ruokailua, varsinaisessa toiminnassa voi tällainen palkitsemismetodi aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä. Ohjaajalla ei käytännön tilanteessa ole mahdollisuutta säädellä koiran ruoka- aikoja. Lisäksi tuhoalueella on usein erilaisia elintarvikkeita rikkoutuneena ja levinneenä muun jätteen joukkoon ja tämä saattaa houkutella makupaloilla palkittavan koiran pois varsinaisesta tehtävästä.
Motivaatiota voidaan nostattaa pitämällä koiraa kytkettynä, häkissä tms. kunnes on aika aloittaa työskentely. Eläin yhdistää silloin työskentelyn vapauteen ja mahdollisuuteen yhdessäoloon ohjaajan kanssa.
 


Hallittavuus


Turvallisuuden vuoksi koiran hyvä hallittavuus on olennainen osa rauniotyöskentelyä. Se voidaan ja tulee opettaa koiralle ennen varsinaista etsintätyöskentelyä. Yleiset tottelevaisuusharjoitukset tarjoavat pohjan hallittavuudelle.
Risteily on suhteellisen helposti opetettavissa maastoetsinnän yhteydessä leikin tai mielikuvan avulla. Kuten kaikessa harjoittelussa ajoitus ja johdonmukaisuus ovat avaimia hyvään tulokseen. Mikäli ohjaaja on riittävän nokkela ja järjestää onnistuneen löydön koiralleen kun koira on käskyn saatuaan lähtenyt osoitettuun suuntaan, näin koira oppii pian luottamaan ohjaajan kykyyn auttaa sitä.

Hidastempoinen maavainuinen etsintä opetetaan käyttäen erilaista käskysanaa ja näin voidaan kontrolloida koiran vauhtia. Strategisesti oikein asetetut "uhrit" ja koiran palkitseminen ovat olennaisia tämän etsintätavan oppimisessa. Tämän tyyppistä työskentelyä on usein hyödynnetty romahtaneessa rakenteessa tapahtuvassa etsinnässä jolloin koiranryhmät suorittavat etsinnän raunioiden päätä ja sivuilta.

Ennen kaikkea koiran hallittavuus lisääntyy agility harjoituksissa. Normaalin estekurssin lisäksi koiran tulisi opettaa kulkemaan raunioradan lohkareilla jne. Tärkeintä raunioharjoituksen kannalta on että koira yhdistää agilityharjoituksissa kokemansa jännityksen ja ilon etsintään raunioilla. Koiran tulee olla innokas käyttämään lihaksiaan ja kykyään liikkua tasolta toiselle, väistellä esteitä. Sen tulee innolla kohdata uusia vaihtelevia haasteita ja saada onnistuneesta suorituksesta palkkio myös ohjaajan innostuneisuudesta. Muista aina: te olette tiimi. Koiran tulee oppia, että se voi ja sen täytyy luottaa sinuun suunnan ja fyysisen avun antajana. Jos jo ensimmäisten harjoitusten aikana koirasi pelästyy ja saa negatiivisen kokemuksen rauniokoulutuksesta, voit huomata hankalaksi, jopa mahdottomaksi, kouluttaa koirastasi luotettavaa etsintäkoiraa.
 


Raunioharjoitukset


Koiran koulutuksessa tulisi olla edetty jo vaativiin maastoetsintä harjoituksiin ennen siirtymistä vaativaan rauniokoulutukseen. Hajujen kulkeutuminen on suorempaa maastossa. Koira kykenee seuraamaan hajutunnelia uhrin luo, ilmaisee uhrin ja saavuttaa palkkion. Rauniotyöskentelyssä tilanne on toinen. Aikaisempi laajamittainen maastoetsintäharjoittelu juurruttaa koiraan innostuksen etsintään, joten koira on etsinnästä innostunut, vaikka sen mahdollisuudet päästä uhrin luo olisikin heikompi.
Kiipeileminen, agility ja perusharjoitukset raunioradoilla voidaan aloittaa jo varsin aikaisessa vaiheessa. Jo nuorille pennuille tulisi opettaa, että ihmiset voivat olla piilossa mitä epä- tavallisimmissa paikoissa.

Koulutuksen alussa perään lähetys harjoitukset tulisi järjestää maastoetsintöihin, jolloin uhri on piilossa tuulen yläpuolella rauniokasan kulmassa tai pienessä tiili yms. murskakasassa, joka on koiran suhteellisen helppo hahmottaa. Maastossa siksi, että koira juoksee tässä harjoituksessa ilman kontrollia, ja et halua koirasi loukkaantuvan tai pelästyvän. Aloita perään lähetys harjoitukset ohjaajan ollessa uhri ja vähitellen siirry käyttämään perheen jäseniä ja ystäviä. Risteilypistojen tulee olla lyhyitä, helppo- ja, ja aina onnistuneesti päättyneitä. Riemuisa vetoleikki-palkkio tulee antaa välittömästi.

 On erittäin tärkeää, että ensi harjoitukset ja palkitseminen on niin täynnä henkeä kuin mahdollista. Jos koira saadaan rohkaistua haukkumaan palkitsemisen, sitä parempi. Ilmaisuhaukun oppimista helpottaa, jos ohjaaja on työskennellyt tämän kanssa erikseen käyttäen " hauku "-kehotusta.


Seuraava askel on varsinainen etsintä, löytö (ilmaisu) ja siitä ansaittu palkkio. Uhrin tulee olla hyvin lähellä maanpintaa, mutta ei välittömästi koiran saavutettavissa. Koira lähetetään ensin etsimään, kun löytö on tehty koiraa tulee rohkaista kaivamaan ja haukkumaan. Kaivaminen ja raapiminen ovat luonnollisia ja niitä voi vahvistaa, jos koiraa käsittelevä henkilö tekee tapahtumasta suuren menemällä mukaan ja vahvistamalla koiran innostusta avustaen myös itse koiraa kaivamisessa, ja innostuneena kysellen "Löysitkö hänet? Näytä minulle!".

Yritä aina suunnitella edessä oleva harjoitus etukäteen siten että materiaali jota koira yrittää kaivaa on periksi antavaa tai muuten helposti siirtyvää jotta koira ei loukkaa itseään tai muuten ala aristelemaan kyseistä tilannetta. Jälleen kerran, varmista harjoitteen onnellinen lopputulos.

Helppoja harjoituksia tulee toistaa jaksoittain läpi koiran kehityksen kohti luotettavaa pelastuskoiraa. Ohjaajan tehtävänä on luoda koiralle mielikuva siitä, että ihmiset voivat piiloutua ja olla löydettävissä myös kivimurskan ja lohkareiden keskeltä, on suurta hupia löytää ne ja että löytäminen kaivamalla ja haukkumalla voi olla vieläkin hauskempaa.

Voit myös yhdistää yksinkertaisia rakennusetsintöjä (työkaluvajat, pienet autotallit tai tyhjät mökit). Näistä voit asteittain siirtyä laajempiin rakennelmiin joissa on useampia kerroksia. Rakennus- ja raunioetsintä ovat hyvin samanlaisia ja on hyvä harjoitella yhdistelemällä näitä kahta.

Hajuvirrat käyttäytyvät usein odottamattomalla tavalla suljetuissa tiloissa. Ohjaajan tulee tietää uhrin sijainti ollakseen valmis rohkaisemaan ja palkitsemaan koiraa oikea-aikaisesti. Ohjaajalla tulisi olla tietoa erilaisista ilmanvaihtosysteemeistä (sulkemalla suurimmanosan ikkunoista mutta jättämällä pari strategisesti oikein sijoitettua ikkunaa tai ovea auki

Harjoitusten alkuvaiheessa uhrit ovat piilotettu melko lähellä maan pintaa ja ovat valmiita palkitsemaan koiran välittömästi. Myöhemmissä harjoituksissa etsintöjen kohteet on piilotettu syvemmälle rauniokasaan ja he eivät saa olla koiran tavoitettavissa. Ohjaajalla tulee olla mukana koiran palkkio, esim. vetolelu, jotta palkkio olisi taas oikea-aikainen ja innostava. Tärkeää on palkita koira heti, kun se on antanut selvän ilmaisun uhrin löytymisestä (uhri voi myös pii- lasta kehua koiraa innostavasti, vaikka suoraa fyysistä yhteyttä kairaan ei olisikaan). Kuten kaikessa harjoituksessa, tilaa negatiiviselle korjaukselle ei ole. Motivaatio tulee säilyttää. Jos koira näyttää hämmentyneeltä tai välinpitämättömältä, peruuta harjoituksissa muutama askel taaksepäin ja jatka helpommalta tasolta. Siirtyessäsi harjoituksissa vaativammalle tasolle, kannattaa aina alussa käyttää uhrina tuttua henkilöä, jopa itse ohjaajaa jos tarpeellista.

Se, miten äänekkäästi koira ilmaisun suorittaa, riippuu monesta tekijästä. Ilmavirrat vaikkapa rakennus- jätekasassa, saattavat olla hyvinkin yllätyksellisiä. Jopa silloin kun hautautuneet kohteet ovat suhteellisen lähellä pintaa, heidän hajunsa ei ehkä nousekaan ylöspäin ilmatyhjiön tai vastakkaisten ilmavirtausten vuoksi. Toisaalta kohde saattaa olla suhteellisen kaukana koirasta mutta haju saattaa kanavoitua suoraan pinnan läpi, kuin oljenkorren kautta. Koiran ilmaisu riippuu hajun voimakkuudesta. Jos hajun konsentraatio on voimakas ilmaisee koira sen voimakkaammin ja jos taas heikko, ilmaisu on huomaamattomampi; haukahduksen sijasta tuhahdus, joka usein ei ole ohjaajaliekaan kovinkaan selkeä. Käytännön etsintätilanteessa kaikki ilmaisut vahvistetaan toisella koirailla ennen kuin ne raportoidaan pelastustyöntekijöille.

Avaimet onnistuneeseen koulutukseen ovat koiran motivointi ja koiran ohjaajan kyky lukea koiraansa. Jokaisen ryhmän tulee harjoitella niin useita vaihtelevia tilanteita kuin mahdollista. Ohjaajan tulee tietää etsintäkoiran yksilölliset reaktiot ja ilmaisut erityisissä tilanteissa. Jatkuvat kokeilut hajuvirtojen havaitsemiseksi tai harjoittelu koiran kuljettamiseen erilaisissa olosuhteissa rakentavat perustaa yhä tehokkaammille etsinnöille.


Harjoituksissa, kuten myös varsi- naisissa etsinnöissä, koira saattaa joskus osoittaa että se itse asiassa kuulee uhrin äänen. Koira pysähtyy, kääntelee päätään jne. Lisäksi pidä mielessäsi, että kokenut etsintäkoira ilmaisee sekä eläviä että kuolleita kohteita.
Tavaroissa, vaatteissa jne. voi vielä olla jäljellä ihmisen hajua, ja jos ne ovat hautautuneet lähelle pintaa voivat ne aiheuttaa koiran ilmaisun. Yleisesti ottaen ohjaajan tulee kyetä arvioimaan ilmaisu paikasta, onko siinä yleensäkään mahdollista olla uhria. Kaikissa etsintätilanteissa ohjaajan tulee arvioida jokainen tilanne ja merkitä kaikki ilmaisut joita ei voi täysin sulkea pois.
Kun koira ilmaisee hyvin suhteellisen laajalla alueella, on seuraava aste totuttaa se esteisiin ja saasteisiin. Koiran tulisi olla kykenevä työskentelemään raivaustyöntekijöiden joukossa ja muiden työntekijöiden, kovien äänien, savun ja sumun keskellä. Saasteet alueelle voivat tulla moni naisista lähteistä, mukaan lukien jätevedet, kuolleet eläimet ja pilaantunut ruoka. Koiran tulee olla kykenevä ilmaisemaan useita uhreja ja olla valmis heti ilmaisun jälkeen etsimään seuraavaa uhria.

Hyvin koulutetun rauniokoiran tulee kyetä useihin työskentelyjaksoihin monilla erilaisilla ja vaihtelevilla alueilla. Työskentely jaksot ovat ehkä lyhyitä, mutta motivaatiota niissä tulee olla. Niin säännöllisesti kun vain on mahdollista, koiran ryhmien tulee ottaa osaa myös yleisiin pelastusharjoituksiin raunioilla eri etsintäryhmien kera ja erilaisten apuvälineitä käyttäen, jotka ovat mukana normaalisti myös varsinaisessa etsintätilanteessa. Jaettu tieto ja yhteiset harjoitukset varmistavat tulevaisuuden etsintöjen turvallisuutta ja onnistumista.