Sitä on ollut kesästä lähtien.Olen pitänyt sisälläni tämän asian ja puhunut siitä vain tiettyjen ihmisten kanssa.osittain,kaikkea en ole kertonut edes heille.Kertonut nuo kesän tapahtumat,muuta en.Nyt tuntuu,että on pakko täälläkin siitä sananen sanoa.Varsinkin kun tämä hermoja raastava jakso saa päätöksensä,toivottavasti hyvän sellaisen,20.10.Äitini lähes halvaantui kesällä.Jo alkukesästä.Hän oli aamulla koittanut päästä sängystä ylös,mutta jalat eivät olleetkaan kantaneet.Hänet vietiin päivystykseen josta sisään sairaalaan samantien.Siellä äiti joutui olemaan pitkään,niin pitkään kunnes hän jotenkin pääsi liikkumaan rolaattorin avulla.Kun äiti pääsi jotenkin"liikkumaan"rollaattorilla,hänet pistettiin ulos sairaalasta.Ilman mitään lähetettä jatkotutkimuksiin.Ei mitään passitusta minkäänlaisiin hoitoihin.Kipupiikkejä sekä kortisoonia äidin kehoitettiin hakemaan jos tarve vaatii.Ei kuvauksia,ei ultraa ei mitään vaikka äidillä oli viiltävvää kipua alaselässä eikä jalat kantaneet ilman tukea.Ylös ei päässyt ilman apua.Taustalla 5 vuotta sitten leikattu rintasyöpä josta hänet todettiin puhtaaksi viime vuonna.Äiti hakeutui itse fysikaaliseen hoitoihin jotka eivät auttaneet.Kipupiikkejä ja kortisoonia äitiin pumpattiin ilman sen kummempia jatkotutkimuksia vaikka itsekkin hän ehdotti selän kuvaamista.Täällä tiedettiin äidin syöpätausta.Lopulta äiti viime kuussa soitti suoraan Helsinkiin syöpäklinikalle jossa ihmeteltiin kovasti äidin omalääkärin toimintaa(lue toimimattomuutta)asiassa kun taustalla kuitenkin kummittelee leikattu ja siitä parannuttu rintasyöpä.Hän antoi ajan seuravalle viikolle ja nyt olemmekin käyneet Helsingissä isotooppitutkimuksissa.Kävimme ensimmäisen kerran 1.10 jolloin äidille tehtiin luuston gammakuvaus.7.10 äidiltä kuvattiin sisäelimet joita varten äiti joi pienen pullollisen varjoainetta edellisenä iltana.Menin äidin mukaan vaikka hän pääsi kelataksilla sinne,mutta menin tueksi jos hänelle tulee varjoaineesta paha olo.Huomenna äidillä on Helsingissä verikokeet ja kaikkien kokeiden tulokset äiti saa 20.10.Tämä epätietoisuus on viedä ihan kaiken,jopa muistini on pätkinyt,keskittymiskykyni herpaantuu välillä,eikä ajatus tunnu kulkevan enää yhtään.Koko tämän ajan kun äidillä tuo juttu on ollut,olen elänyt kuin jossain usvassa.Mennyt eteenpäin jotenkin.Olen ollut äidin tukena parhaani mukaan ja sen vuoksi äiti minulle sen upean taulun syöpäklinikalta ostikin,sen josta kuva täälläkin oli.Tuntuu niin pahalta äidin vuoksi kun hän hokee,että eihän siellä ole mitään pahaa?Helsingissä äidin oma lääkäri sai haukkuja kun ei äitiä heti toimittanut kunnon tutkimuksiin kun kerran äidillä on syöpäpotilaan tausta.Kumpa tämä piinaavaa juttu saisi onnellisen lopun nyt 20.10.Miten uskallan kohdata tuon päivän ja mennä kuulemaan äidin kokeiden tulokset???Minua peloittaa ihan kamalasti .Onneksi minulla on nuo parssonit.Ihania ystäviä,tosin asiasta ei tähän päivään saakka ole tiennyt kuin Emmin Tarja kasvattaja.Hän on tiennyt nyt ihan kaiken asiasta.Ystäväni,oppilaani joista tullut ystäviäni myöskin, omalla iloisella olemuksellaan ovat auttaneet myöskin minua.Olen ammentanut voimaa heistä.Jukka myöskin tukenani on ollut.Silti minua peloittaa ja ahdistaa tämä tilanne suunnattomasti.
Loppuun muistutus toisen blogin olemassaolosta.Joka täällä-->PARSONIT:EMMI,COSMO JA VÄPÄ
Vuodatus tökkii nyt niin pahasti,että saatan siirtyä tuonne kokonaa.Tämä jää olemaan sillä paljon kuvia ym kivaa täällä on.Linkitän sitten tuolta toisesta paikasta tänne aina.Tänne helpompi kuvia lisätä.Joten jää ehkä kuva-albumiksi tämä ja juttuarkistoksi