Kerrompa treeneistämme meilin muodossa.Meilin,jonka lähetin Jarnolle:

Tänään menin hallille ja opettelin saksalaisen.Se meni ku vettä vaan.

Se on just ku Emmi ei hätäänny vaikka mun vauhti loppuu,se menee vaan.Sillä on niin helppoa kokeilla kaikkee.
Juha opetti siinä kenttätreenien alussa miten nostattaa ja pitää yllä koiran virettä.Teki just kuten mä teen Emmin kanssa.Eli mä"kaasutan"sitä aina siinä ekan hypyn edessä.Otan tollaisia vireysharjoituksia aina välillä.Pidän siitä takajalkojen edestä kiini ja lelu on siellä hypyn takana.Sillä hetkellä kun sen vire on äärimmäisen korkeella,mä päästä irti ja sanon mene.Tota tehtiin patukan iskemisharjoituksissa suojelutreeneissäkin.
Helpottaa sitä esteelle lähtemistä ja oikeen vireystason saavuttamista.Näin koko ratakin menee vauhdikkaasti

Tänän kontaktit oli ihan 10+,mutta tänään oli taas päivä meen täysillä,tuu perässä jos ehdit..Hypyt meni hyvin tiukoissakin paikoissa ja sain sen hyvin vartalollani ohjattua vaikeistakin paikoista sieltä takaanta,mutta sitten oli ongelma kohta
Tulin ekan kerran kepeiltä hypylle jolta mentiin keinulle,kun oli mennyt keinun varmistin,että ottaa ylösmenokontaktin puomilla ja oikasin ottamaan Emmi vastaan puomilta josta mentiin renkaalle.Siitä aukeni hyvä vauhtipätkä,putki ja kepit rinnakkain siellä hyvän matkan päässä siitä renkaasta,vasemmalla putki,oikeella kepit hieman vinottain,eli putki ja kepit muodostivat yhdessä veen,siis olivat toisiinsa nähden siten,että yhdessä olivat kuin V kirjain,toivottavasti sellitin niin,että ymmärrät.
Siinä ennen keppejä renkaan jälkeen oli oikeella vinottain hyppy.
Emmi otti heti puomin jälkeen hirveen kirin,lensi renkaan kuin ammus,suorastaan kiiti suoraan putkeen,näin vain pienen pisteen katoavan putkeen.
Otin uudestaan.Huusin kepit,yleensä auttaa,nyt ei,putkeen meni.tuota kokeilin monta kertaa,ei onnistunut,putki veti vaikka melkein makasin mahallani ja osoitin kaikin tavoin sinne kepeille päin.
Sitten aloin tehdä niin,että heti renkaan jälkeen sanoin tässä ja kutsuin sen sillä siihen käteen(tai ainakin lähelle,otin kontaktin itseeni,pakoitin sen ottamaan)ja vielä vartalollani tehostin sitä menoa kepeille,käänsin vartalollani sitä kohti keppejä,tuo sai aikaan sen,että meni sen hypyn ja sitten kepit.Eli sanoin liian aikaisin sen tässä ja lähdin kääntämään sitä kepeille.Tulos liian aikainen tässä käsky ja liian aikainen vartalokääntäminen vei sen sille hypylle.
No sitten myöhäistin tuota tässä käskyä ja vartalolla kääntämistä ja tulos aika lähelle se kepeille meno,mutta putki veti.tarkkana sai olla tuon tässä käskyn kanssa,että missä kohtaa sen sanoi.Ettei se kääntänyt sitä sille hypylle.
Oli pakko tehdä jotain sellaista mitä en ikinä ole tehnyt enkä koskaan ole aikonut tehdä,eli aloin jarruttamaan Emmin menoa ja lähetin sen kepeille vasta kun sen vauhti oli aikas matala..Siis tahallaan hidastin sitä.Sitten se haki ne kepit hyvin.Oli pakko jotenkin saada se onnistumaan jotta saatiin se onnistuminen ja sen myötä se palkka siihen.
Tuossa tein sen mitä en halua,eli otin Emmiltä vauhtia pois.Juhakin sanoi,että irtoavalta koiralta ei missään nimessä sitä vauhtia pois.Täytyy aina etsiä muita ratkaisuja,muuten tulee epävarmaa se meno sille koiralle siellä radaoilla,se rupee varmistelemaan.Tuota mieltä olen aina itsekkin ollut.
Onko sulle ratkasuu tohon?Kepit on varmat silloin kun olen itse sen lähellä vaikka putki olisi vetämässä sitä,mutta kun olen kaukana siitä ja koitan sen lähettää kepeille sen vieressä olevan putken sijaan,niin putki vetää.Kun se oikein irtoo niin silloin ei auta mikään tossa tilanteessa ja sitä irtoavuutta en nyt haluisi alkaa ottamaan kuitenkaan joka kerta pois,eli joku muu kikka tohon,että miten mä onnistun lähettämään se sieltä kaukaanta niille kepeille sen puken sijaan.
Noi kepeille lähetykset onnistuu kaukaantakin jos siinä vierellä ei ole mitään houkuttelevanmpaa,kuten esim putki.Hypyt se ohittaa siinä matkan varrella ja hakee kepit,mutta putki imee sen.
Tulipas pitkä meili.Toivottavasti jaksoit lukea tämän.
Tuula