Tämä komea kurkiaura lensi talomme yli eilen.Niiden huuto sai sydänmeeni haikean tunteen.On niin surullista aina syksyisin kun kurjet lähtevät.Keväällä on upeaa kun ne taas palaavat.Emmi oli taas aivan ihmeissään,että mikä tuo kaameasti meluava muodostelma tuolla taivaalla oikein on.Se haukkui ja pomppi kohti taivasta :DJuoksi auran perässä.Samoin se on tehnyt nyt joka kerta,neljä kertaa,kun aura talomme yli lentää.Viime vuoden keväällä ensimmäisen kerran,viime vuoden syksynä toisen,tänä keväänä kolmannen ja nyt neljännen kerran.Se vaan ei voi käsittää,että mitä ne ovat ja niiden ääntely saa Emmin ihan sekaisin :).
Syksyn väriloistoa pihaltamme.Peltolenkkikuvat lataan tänne myöhemmin.Nyt suuntaamme mökille.Vapaa viikonloppu molemmilla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.