Kivaa meillä oli toki.Metsässä oli kaunista nyt.se oli kuin satumaailma.Olin vaan tuosta lenkistä suurimman osan aikaa täysin eksyksissä.Olin tuossa uudessa metsässä ja otin siinä kuvia tuon metsälammen ympäristössä kunnes Emmi bongasi ketun.Yhdestä kuvasta,Cosmon,näkeekin,että siellä kauempana meni kettu.Cosmon ilmeestä näkee,että se ehti nähdä sen.Sain Cosmon kiinni,mutta Emmiä en.Sitten mentiin Cosmon kanssa Emmin perässä pitkän tovin.Välillä Emmi tuli lähelle,mutta ei huudoistani huolimatta tullut niin lähelle,että olisin saanut sen kiinni.Aivan uskomatonta miten ketterä Emmi on .Ja rohkea.Se meni kallioilla sellaisista paikoista välillä,että minua ihan otti sydämestä kun sitä menoa katsoin.Se meni siis ihan mistä vaan.Välillä pyöri ympyrää,nosti nenän ilmaan ja taas mentiin.En tiedä miten pitkään tuota kissa ja hiiri leikkiä kesti.Lopulta näin Emmin tulevan kauempana meitä vastaan ja silloin oikein karjaisin niin,että metsä raikui,että:Nyt Emmi,TÄNNE!Ja tyttö tuli.Kun tuli ,annoin heti palkan ja kehuin.Minun oli pakko jo saada Emmi kiinni sillä aloin olla aivan loppu tarvottuani umpihangessa,kiipeiltyäni kallioilla,kontattuani välillä kaatuneiden puiden alta ja välillä yli.Ja kuten totesin,ei minulla ollut enää harmainta aavistusta siitä missä me olimme.Ja jotta emme olisi joutuneet enemmän harhaan,oli minun pakko saada Emmi pysähtymään.Tuli kun tänne käskyi oikein raikui.Sitten aloin katsella,että missä me oltiin.Pelkkää valkoista joka puolella,ei mitään tuttua.Olimme menneet yli sen rajan missä tuttu metsä vaihtui vielä tutkimattomaksi,eli jota emme olleet vielä kertaakaan käyneet tutkimassa.Nyt lumi vaikeutti tuttujen maamerkkien löytämistä.Pelkkää valkeaa.Aloin tarpoa epätoivoisesti eteenpäin.Ei löytynyt mitään tuttua,käännyin takaisin,ei mitään tuttua,ei jälkiämme missään.Sitten löysin meidän jäljet .Aloin seurata niitä.Ne kuitenkin olivat väärät jäljet,eli menimme sinne suuntaan joka oli väärä,jossa eksyin.Takaisin niitä jälkiä.Sitten oli lopulta jo jälkiämme joka puolella.Olin aivan sekaisin.Olin lumen peittämä.Hupussa oli lunta vaikka miten paljon.Lippa oli lumesta ihan valkoinen,samoin koko lakki,takki ja housut.Emmillä ja Cosmolla oli vaan hauskaa.Minut valtasi jo epätoivo,että mistä löydän ulos täältä.Koitin ulos yhdestä paikkaa,ei oikea,olimme Mustiolla päin,eli täysin hukassa.Sitten aloin vaan epätoivoisesti seurailla jälkiämme toivoen,että osumme jossain vaiheessa niille oikeille jotka tulivat metsään ja siten veisivät meidät poiskin.Niitä jälkiä en löytänyt,mutta löysin tielle kyllä,mutta paljon kauempaa kuin mitä metsään menimme.Menimme metsään meidän talon edestä,radan ja tien jälkeen ja tulimme pois aivan toisesta suunnasta.Kotiin vievälle tielle tosin.Toivoin vaan,että kukaan ei tule vastaan sillä olin kuin lumiukko.Yhdessä vaiheessa raahasin oksia mukanani,ne tarttuivat remmeihin kun oli pakko pitää koirat kiinni,ne oli niin vauhkoina,että en ikinä olisi kotiin löytänyt jos ne irti olisi olleet.Risuja tarttui takin naruihin.Huppu oli täynnä lunta,lippalakki oli kuin lumipallo.Ja koirilla oli kivaa.Onneksi Väpä oli kotona.ei se olisi nauttinut tuollaisesta vaikeasta maastosta.mekun oltiin välillä aivan hirvittävässä maastossa.Pajukkoa niin,että ei välistä meinannut mahtua,jyrkkää kalliota,kaatuneita maahan laonneita puita..Kaadettujapajukoita jotka oli jätetty vaan siihen linjan alle eikä korjattu pois.Ja Emmillä ja Cosmolla oli vaan hauskaa.Alla on kuvat reissusta.Viimeisen kuvan,Cosmon kuva,ottamisen jälkeen kettu vei meidät mennessään ja eksyimme.Niin ja se haaste,se löytyy sitten tuolta aiemmista kirjoituksista.Eli tiedoksi niille jotka eivät ole vielä sitä ehtineet lukemassa käydä.Kategoriassa.Haaste.Emmi vastaa haasteeseen.