Oltiin puolentoista tunnin metsälenkillä tänään koko konkkaronkka,siis Emmi,Väpä,Cosmo ja minä.Ilmassa todellakin voi jo aistia kevään.Emmi viiletti ympäri metsää olen välillä ihan teillä tietämättömillä.Kuitenkin Emmi aina ilmestyy hetken päästä meidän eteen vähän matkan päähän meistä aivankuin tarkistaakseen,että vieläkös se loppu porukka siellä perässä tulee ja näyttääkseen,että mä oon täällä.Emmin liikehdintä tuolla metsässä on kaunista katseltavaa.Seuraisin vaikka miten pitkään Emmin hyvin määrätietoista etenemistä ja jälkien haistelua,välillä loikkien yli esteiden,kavuten kalliota ylös,laskeutuen toista reunaa alas,välillä kaivaa jotain,tarkistaa jonkun onkalon.Näkee,että Emmi on metsässä kuin kotonaan ja,että se on kunnon työkoira,siis aina metsällä,töissä ns.Tuskin maltan odottaa,että päästään Emmin kanssa kaikkiin harrastuksiin oikein kunnolla kiinni kun ikää tarpeeksi tulee ja taas nuo harjoitukset alkavat eri laijeissa.Emmissä on ainesta vaikka mihin,eli pikemminkin meille tulee harrastuksista ylitarjontaa kuin,että niitä olisi liian vähän.Ainakin nyt kun Emmiä seurailee,niin siitä näkee,että siitä tulee hyvä harrastuskoira.Ja mikä parasta innokas sellainen.On aina niin intoa täynnä kaikessa mitä tekee ja tekee kaiken täysin rinnoin ja täysillä.Emmi lähti sitten jollekkin jäljelle.isot olivat tassun jäljet.Lumi oli sellaista joka jo alkaa sulaamaan,eli en avan siitä jäljestä selvää saanut,että mikä oli kun aurinko ja yön ja aamun räntä/vesisateet olivat niitä muokanneet.Kuitenkin jälki poikkesi ketun jäljestä.Jälkirivi oli suoraviivaisempaa kuin ketun jäljen ja askeleet olivat ketun askeleita pidemmät,eli ei tassun jäljet olleet niin peräkkäin kuin ketun jäljessä.Jälikirivi eteni hyvin suoraan ja se jälki näkyi selvänä kauaskin,.Siis tuo jälkivana oli aivan kuin joku nauha.Jälki"nauha"Sen siitä selville kuitenkin sai.Viikko sitten iso hahmo ylitti ilta seitsämän aikaan tien vähän äitini kodista eteenpäin.En ehtinyt näkemään mikä se oli,mutta sen verran näin,että se oli isohkon maksikoiran kokoinen,susikoiran kokoinen.Se meni tien yli siirtyen toisesta metsästä toiseen.Oli äidin pihalla juuri kun se siitä meni.Meni juuri tuohon metsään mistä Emmi jäljet nyt löysi.Susihan,peräti kolme,on täällä nyt pitkin vuotta nähty,havaintoja sudesta ja susista,kolme yhtä aikaa,on vuoden aikana nyt useita tehty,sekä niitä outoja jälkiä ja kun tuohon lisätään vielä meidän koirien lisääntynyt outo käytös metsissä,alamme huolestuneina kallistua siihen vaihtoehtoon,että sudet pitävät täällä ainakin ajoittain majaa.Siis ne vierailevat täällä säännöllisesti kuitenkaan asumatta täällä pysyvästi.Emmi eteni tuota löytämäänsä jälkeä,kunnes se pysähtyi,alkoi pyöriä ympyrää hirveästi haistellen maata,välillä pyörähti massa ,siis kävi siinä pyörimässä,kaivoi maata sekä haukkui.Tulin poikien kanssa lähemmäksi ja huomasin,että siinä oli jonkun ison eläimen makuu.Lumeen oli jäänyt likainen painauma sekä tummia harmaita karvoja joita Emmi innokkaana napsi jopa suuhunsa.Nyt innostuivat jo pojatkin.Siitä makuulta sitten jäljet jatkuivat,eli..Taas heräsi epäilys sudesta.Harmaat karvat.se lähinnä.Tässä metsässä ei ole sudelle tarpeeksi isoja koloja jonne käpertyä jote se on saattanut levätä tuolla kalliolla,siinä on sellainen suojainen kallionpoukama siinä kohtaa juuri missä tuo makuu oli.En varsinkaan Emmiä meinannut saada pois tuosta paikasta lainkaan.Pojatkin kaivoivat ja pyörivät jäljessä kummatkin innokkaina.Siitä eteenpäin pidin meteliä enemmän mitä olin pitänyt aiemmin sillä kyllä minulle pieni pelko tuli siitä,että susi on hyvinkin saattanut siinä levähtää ja saattaa nyt olla jossain lähistöllä.Sen asian kanssa sitten vaan pitää oppia elämään ja toivoa,että mahdumme hyvin kaikki tänne eikä tule ikäviä kohtaamisia kellään suden kanssa.
Se on ihanaa,että päivät ovat pidenneeet.ei tarvitse enää kiirehtiä metsään ja sieltä pois kun valoa alkaa riittämään koko ajan taas pidemmälle ja pidemmälle.Tuo on se asia mitä minä kaipaan,valoa.Vaikka ilmat olisi millaiset hyvänsä,minä pärjään,mutta inhoan sitä,että tulee talvella aina niin aikaisin pimeetä.