kärsii koko ruumis..Tuo sanonta pitää kyllä harvinaisen hyvin paikkaansa.Tulin juuri yli kahden tunnin lenkiltä.Yli kaksi tuntia tuolla tuiskussa,viimassa ja rankkasateessa,kuulostaa kivalta,eikö?No ei ilmassa sinänsä ole mitään vikaa kunhan on oikea vaatetus.Ja valitsee sitten tuohon ilmaa sopivan lenkin,eli mahdollismman helpon,siis helppokulkuisen.Alkumatka olikin tuota kunnes päätin lähteä katsomaan mitä uusi metsä sisältää,olen sitä jo katsellut pitkään ja nyt sitten minun piti valita se metsä juuri mahdollisimman huonolla ilmalla.Kun kaikki on märkää ja liukasta.Eli ensin taistelin kolmen koiran kanssa ylös lähes pystysuoraa jyrkkää kalliota,liukastellen välillä alaspäin.Kuivalla kelillä ei tuo olisi ollut niin mahdoton tehtävä.Tuosta selvittiin ja hetken aikaa meillä oli kuljettavana aivan upeaa vanhaa "satu"metsää jossa mieli oikein lepäsi.Sitten tuli eteen pelto.Näin,että pellon takana näkyi tuttu tie jota pitkin pääsi kotitielle,joten pellon yli vaan.Juu.Pelto oli vanhaa peltoa johon oli kasvanut erittäin pitkä heinä joka vielä lisäksi oli erittäin märkä pelto,isoja lammikoita välillä.Oli kuin olisi kävellyt suolla jota peitti hirveä heinäviidakko.Vaivoin näin missä koirani liikkuivat siellä heinäviidakossa.Paikallistin kunkin koiran heinien heilumisen perusteella.Niillä tosin oli hauskaa.Sitten tuli eteen ratapenger..Lähes pystysuoraa seinämää kiivettiin ylöspäin,minä sivuttain jotta pääsin edes jotenkin ylös.Emmi bongasi hirven jäljet vielä siinä hötäkässä ja oli lähteä niille.Sitten se rantapenger huimaa vauhtia alaspäin.Sitten tuli eteen varsinainen ongelma.Linjan alta kaadettu pajukko jota ei ollut korjattu pois ja joka osittain oli vielä erittäin märän alueen päällä.Ei auttanut muu kuin kytkeä koirat kiinni,sitoa kaksi koiraa puuhun,kantaa pajukon yli yksi koira,sitoa toiselle puolelle odottamaan jäävä koira sinne puuhun,palata hakemaan toinen ja kolmas.En voinut niitä laittaa rämpimään tuon kaadetun pajukon yli sillä se oli kova pala jopa minulle.Jalkani juuttui useasti kaadettujen puiden väliin.Onneksi loppumatka oli sitten ihan helppoa.Olin aivan läpimärkä housuista sillä se pitkä heinikko kasteli housuni aivan märjiksi,hiki pukkasi sisältäpäin..Koirat olivat likaisia kuin siat.Onneksi niillä kaikilla oli kuitenkin takit päällä sillä ne olisivat muuten kylmettyneet siellä pellolla rämpiessään ihan varmasti.Likaisia olivat naamoiltaan ja tassuiltaan.Nyt itselläni on pohkeet aivan jumissa kun ensin kiipesin sitä kallionseinämää ylös, rämmin siellä pellolla,sitten sitä ranapengertä ylös ja alas ja vielä sen kaadetun pajukon yli.Kädet ovat jumissa kolmen koiran kantamisesta,tuen ottamisesta kallion seinämästä.Itsensä ylös hivaamisesta käsien varassa sillä kallion seinämällä.Mutta kyllä lenkki oli tehokas ja ajattelinkin,että alan vahvistamaan jalkojani tekemällä jatkossakin lenkkejä sinne pellolle.Ensi kerralla valitsen vain vähän mukavemman ilman...Ja ehkäpä teen tuon pelto-ratapenger-pajukko-lenkin ilman koiria.