Syksy on nyt tullut oikein kunnolla.On harmaata ja masentavaa...ainakin tuo ilma on sitä,mutta minun mielessäni ei ole mitään harmaata eikä masentavaa vaan päinvastoin :).Samoin noilla koirilla näyttää asiat olevan,ne nimittäin nauttivat kukin täysin rinnoin :).Metsässä ne viilettävät tuhatta ja sataa.Emmi tosin on alkanut nyt bongailemaan riistan hajuja oikein urakalla ja lähtee sitten niille.Yhtenäkin päivänä se sai jonkun hajun nenäänsä ja lähti kuin tykin suusta,minä sitä sitten siinä koitin kutsua takaisin.Emmi vaan meni ja meni ja minulle tuli jo pupu pöksyyn,että mitenköhän nyt tääkin päätyy ja tuleeko se sieltä ollenkaan,Emmi meinaan ei ole tuota aiemmin tehnyt vaan kuten olen kertonut,tekee Emmi sitä laajaa ympyräänsä jonka keskipiste olen minä ja se on koko ajan ollut näköpiirissäni.Koskaan aiemmin ei ole ampaissut täysillä suoraan eteenpäin.Tulihan se sieltä kuitenkin jonkin ajan kuluttua,likaisena kuin mikä.Etutassut ja naama olivat aivan ravassa,eli jotain oli jostain kolosta yrittänyt kaivella esille.Loppumatka metsälenkistä kuljettiin sitten ihan kaikki yhdessä"kasassa"Pojat ovat ihan silmissä piristyneet ja taas saaneet elämänilonsa takaisin.Varmaan suurin syy siihen on tuo elämäniloinen Emmi.Se valaa sitä elämäniloa muihinkin :).Millan kuoleman jälkeen pojat olivat pitkään apeita.Yhtenä päivänä meillä oli:leikin tennispallon kanssa -päivä.Väpä aloitti tennispallolla leikkimisen,heitteli sitä,juoksi se sussaan,pyöri sen päällä ja haukkui palloa..Sekä pyöri pallo suussa sängyssä.Sitten alkoi keittiöstä kuulua tennispallon tömähdyksiä kun Cosmo löysi tennispallon sieltä ja sama peli Cosmolla kuin Väpälläkin.Cosmo vielä toi palloa,että heitä,heitä,Väpä leikki itsekseen pallolla,ja Emmi katseli valppaana poikien touhuja ja minulle tuli niin hyvä olo tuosta kaikesta :)Nuo pienet asiat ovat niitä jotka pitävät mielen virkeenä keskellä pahintakin kaamosta :).Enkä muutenkaan masennu kaamos aikaan vaan valan itseeni reipasta mieltä vaikka väkisin,näin tämän kaamoksen kestää paljon paremmin :)