miten äsken ulkona sain nauraa oikein kunnolla.Syy siihen oli Cosmo ja Emmi..Laskin koirat ulos ja Emmi ja Cosmo päättivät,että hepä alkavat vielä hippasille.En pimeydessä kunnolla nähnyt edes,että missä ne juoksivat,kuulin vain äänet.Varmaan 15 minuuttia ne juoksivat ihan täysillä tuolla ulkona.Ja minulla oli  hauskaa.Tuo pieni neiti on palauttanut Millan kuoleman jälkeen meihin kaikkiin ilon ja onnen.Väpäkin innostui leikkimään pienen pennun lailla uudella lelulla,Cosmo,hän on kaivannut juuri tuota.Peuhakaveria.
Kuinka onnellinen olen nyt.Vaikka suru on taustalla jatkuvasti,se helpottuu päivä päivältä.Ja kun näen miten päivä päivältä pojat tavallaan kuin palaavat yhä enemmän ja enemmän takaisin eloon Emmin avulla,minä olen onnellinen.Kun Milla kuoli,koko elämä täällä pysähtyi,ihan täysin,niin poikien kohdalla kuin meidän ihmistenkin.Emmi on tuonut tähän taloon takaisin onnellisen elämän.Ilon ja naurun.Kuinka rakastankaan tuota pientä neitiä.Pojille hän on nyt parhaista parhain kamu.Ihan ilon kyyneleet tuli lopulta kun katsoin Cosmoa ja Emmiä hetki sitten tuolla ulkona,sen mitä pimeydeltä näin.Ilon ja onnen kyyneleet.