Se alkaa pikkuhiljaa muuttua hieman paremmin kestettäväksi.Vieläkin tulee hetkiä kun mielessä takoo vain yksi kysymys:Miksi?Miksi näin kävi?Tulee hetkiä jolloin haluaisi huutaa..Tulee hetkiä jolloin ajattelen vain,että haluan Millan takaisin.Vieläkin sängyssä on Millan farkkutakki..Sen avulla on hieman helpompaa iltaisin nukahtaa.Pojat alkaa jo hieman helpommin toimia,toki ne vieläkin ovat hieman hämillään,eivät oikein tiedä minne mennä esim metsälenkeillä.Millahan se oli joka siellä tahdin määräsi,pojat seurasivat Millaa nyt ne pyörivät jaloissani.Se on hieman helpottanut,että olen saanut kunolla keskustella Millaa hoitaneen eläinlääkärin kanssa ja hän on selventänyt minulle ihan kaiken Millan tilasta ja ennusteesta,ennuste oli se,että vaikka miten olisimme yrittäneet,emme mitään enää olisi voineet tehdä.Millan munuaiset olivat niin loppu,että se oli ihme,että Milla oli noinkin tolkuissaan vielä kun hän viimeisinä päivinään oli,sitä ihmetteli eläinlääkärikin.Sanoi niillä arvoilla jotka Millalla oli monen eläimen vaipunueen koomaan tai luovuttaneen jo paljon aiemmin,eli kehui kyllä Millan peruskuntoa sekä sinnikkyyttä,mutta ei se paljoa auta kun munuaisten toiminta loppuu.Millalla jokainen lisäpäivä olisi ollut aina vaan vaikeampi,joten sitä asiaa ajatellen on tämä helpompaa kestää.Olen saanut paljon tukea oppilailtani ja se auttaa eteenpäin,harkoissa on itketty kun on itketyttänyt ja on tuettu minua,eli sinne on ollut helppo mennä kun ei ole tarvinnut esittää vahvaa vaan on saanut antaa tunteilleen vallan silloin kun on heikko hetki tullut,asia on ymmärretty ja siinä on eletty mukana.
Kiitos siitä rakkaat oppilaani :)