Koiran ensiapu
ELL Päivi Vanhapelto
Jokaisen koiranomistajan on hyvä tietää, miten toimia oikein koiran tarvitessa ensiapua. On tärkeää tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei tulisi tehdä vahingon sattuessa tai koiran sairastuttua. Seuraavassa käsitellään muutamia koiran ensiapuun liittyviä perusasioita.
Haavat
Tätä kirjoittaessa, huhtikuun alkupäivinä, aurinko paistaa lämpimästi ja lumet sulavat hurjaa vauhtia paljastaen lumen alle jääneet rikkinäiset lasipullot. Maastossa ja kadulla liikkuvien koirien tassut ovat vaarassa.
Pinnallisten haavojen ja naarmujen hoitoon riittää päivittäinen puhdistaminen esim. Betadine- paikallisantiseptilla. Poikkeuksena ovat puremahaavat, jotka tulehtuvat aina jossain määrin. Vaarattoman näköiset hampaanreiät esim. niskassa saattavat muodostaa isojakin märkäpaiseita, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.
Runsaasti verta vuotavat viilto- ja pistohaavat vaativat aina eläinlääkärin hoitoa. Ensiapuna haavat puhdistetaan ja sidotaan. Jos verenvuoto on pulppuavaa, haavan päälle on tehtävä paineside. Paineside tehdään esimerkiksi asettamalla kokonainen sideharsorulla haavan päälle ja sitomalla se paikoilleen mahdollisimman tiukasti.
Märkiviä, vanhoja haavoja ei yleensä voi enää ommella, vaan ne paranevat päivittäisen, huolellisen paikallishoidon ja eläinlääkärin määräämän antibioottihoidon avulla. Paranemista nopeuttaa huomattavasti, jos koira ei pääse itse nuolemaan haavaa. Jos haava-alue joudutaan sitomaan (esim. tassuside), side pitää vaihtaa päivittäin ja samalla tutkia ja hoitaa mahdolliset siteen aiheuttamat hankaumat. Tassusiteen varvasvälihautumia voi ennaltaehkäistä pehmustamalla varvasvälit vanulla ja estämällä siteen kastuminen.
Silmän ja silmäluomen haavat on syytä käydä aina näyttämässä eläinlääkärille. Älä koskaan laita silmään silmätippoja ennen eläinlääkärin tutkimusta! Ensiapuna lian ja veren voi puhdistaa varovasti keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Älä anna koiran hangata silmää tai silmän ympäristöä.
Kynnen repeämät ovat tavallisia vammoja koirien liikkuessa liukkailla kallioilla ja talven jäisillä keleillä. Kynnen sarveisosa lohkeaa ja seurauksena on kipu ja tulehdus. Hoitamattomana tulehdus saattaa levitä koko varpaaseen. Ensiapuna kynsi pitäisi puhdistaa esim. Betadine-paikallisantiseptilla ja tehdä tassuside suojaksi. Hoitona eläinlääkäri poistaa rauhoituksessa kynnen sarveisosan ja tulehdus hoidetaan jatkossa päivittäisellä puhdistuksella ja eläinlääkärin määräämällä antibiootilla.
Käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot
Lämmin kevätsää houkuttelee kyykäärmeet lämmittelemään aurinkoon ja kevään edetessä kesäksi käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot ovat yleisiä koirien vammoja. Maastossa koiran kanssa liikuttaessa taskussa pitäisi aina kantaa Kyypakkauksen tabletteja. Ensiapuna kyynpuremaan tai ampiaisten pistoihin annetaan heti suun kautta 1 Kyypakkauksen tabletti / 10 kg elopainoa eli aikuiselle noutajalle (elopaino n. 30 kg) annetaan 3 Kyypakkauksen tablettia. Ensiavun jälkeen käärmeen purema koira viedään eläinlääkärin hoitoon. Tämä on tärkeää varsinkin, jos turvotus on voimakasta tai purema on pään tai kaulan alueella. Kyynpurema on erityisen vaarallinen nuorille pennuille, hyvin vanhoille ja allergisille koirille.
Punkit
Kesän vaivoihin koirilla etenkin rannikko- ja saaristoalueilla kuuluvat punkit. Paikallisten tulehdusreaktioiden lisäksi ne voivat tartuttaa koiraan borrelioosin tai erlichioosin. Kaikkein paras tapa välttyä punkkien aiheuttamilta harmeilta on ehkäistä ennalta punkkien tarttuminen koiraan. Tähän tarkoitukseen on tällä hetkellä tarjolla hyviä valmisteita, esim. Exspot-liuos. Jos punkki on ehtinyt tarttua koiran ihoon, se tulisi irrottaa mahdollisimman nopeasti. Näin estetään mahdollisen borrelioosin siirtyminen punkista koiraan. Vanhan tavan mukaisen rasvalla irrottelun sijaan parempi vaihtoehto on ns. punkkipihdit, joilla punkki saadaan nopeasti irrotettua kokonaisena. Kesäaikaan koirat tulisi tarkastaa punkkien varalta päivittäin.
Lämpöhalvaus
Kuumana kesänä koirat voivat saada lämpöhalvauksen, varsinkin jos ne joutuvat olemaan autossa pidempään. Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Ensiapuna koira viedään mahdollisimman viileään ympäristöön; sitä valellaan tai suihkutellaan kylmällä vedellä pitkään (n. 1/2 tunnin ajan). Jäähaudetta voidaan pitää sen pään päällä.
Jos oireet jatkuvat ensiavusta huolimatta, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon. Muista, että auton sisälämpötila kohoaa nopeasti sietämättömän korkeaksi auringossa hellesäällä, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Älä jätä koiraasi kuumaan autoon!
Vesihäntä
Noutajien tavallinen kesän ja syksyn vaiva on ns. vesihäntä. Tällöin koiran hännän tyviosa kipeytyy. Kipu on todennäköisesti hermostoperäistä ja sen laukaisee usein runsas uiminen. Vesihännän yhteydessä anaalirauhaset voivat myös tulehtua. Koira pidetään poissa vedestä ja sille voi antaa suun kautta särkylääkettä. Jos oireet jatkuvat usean päivän ajan, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon.
Myrkyt
Ulkona liikuttaessa koirilla on usein tapana syödä sellaistakin, mikä ei ole tarkoitettu koiranruoaksi. Myrkyistä tavallisimpiin kuuluu rotanmyrkky (cumariini), joka syötynä vaikuttaa elimistössä K-vitamiinin vastavaikuttajana estäen veren hyytymisen. Rotanmyrkytyksen oireet saattavat näkyä vasta viikon kuluttua myrkyn syömisestä ja voivat olla hyvin erilaisia. Verenvuodot voivat näkyä ulospäin esim. mustelmina, verisenä virtsana tai sitten verenvuodot ovat sisäisiä.
Yhteistä rotanmyrkkyä syöneille koirille on selittämätön väsymys, voimattomuus ja anemia. Jos koiran tiedetään syöneen myrkkyä, eikä syömisestä ole kulunut enempää kuin pari tuntia, koiran oksetus on paras ensiaputoimenpide. Konakion-tabletteja (= K1-vitamiinitabl.) voi antaa suun kautta ensiapuna. Rotanmyrkkyä syönyt koira viedään ensiavun jälkeenkin eläinlääkärin hoitoon.
Koira kannattaa oksettaa sellaisten myrkkyjen syömisen jälkeen, jotka eivät ole voimakkaita happoja tai emäksiä ja jos myrkyn syömisestä ei ole kulunut paria tuntia pidempää aikaa. Jos koira ei ole syönyt ruokaa pariin tuntiin, sille annetaan hiukan pehmeää ruokaa ennen oksetusta. Oksetus onnistuu yleensä antamalla koiralle suuhun ruokasuolaa tai suolavettä, 1,5% vetyperoksidia (10 ml/10 kg elopainoa) tai käyttämällä Ipeca-oksetuspakkauksen mikstuuraa. Oksetuksen lisäksi voidaan antaa suun kautta lääkehiiltä ruuansulatuselimistöön jääneen myrkyn imeytymisen estämiseksi. Jos oksetus ei onnistu kotikonstein, eläinlääkäri saa koiran oksentamaan lääkepistoksen avulla.
Jos koira saa myrkyllisiä aineita (esim. maalit, liuottimet, hyönteismyrkyt) iholleen ja turkilleen, puhdistukseen ei saa käyttää liuottimia tai bensaa, koska ne ovat myös myrkyllisiä. Koira pitää pestä nopeasti ja perusteellisesti runsaalla vedellä ja saippualla. Turkkia leikataan, jos se on tarpeen myrkyllisen aineen poistamiseksi. Tietoa myrkyllisistä aineista eläimille ja ihmisille saa Myrkytystietokeskuksesta, p. 09-471977.
Vieraat esineet
Jos koira on nielaissut vierasesineen ja on tiedossa, että esine ei ole terävä ja että se on vaarassa tukkia henkitorven, pitää toimia nopeasti. Koiraa tartutaan takajaloista ja nostetaan ylös pään roikkuessa alaspäin ja samalla puristetaan kädellä varovasti henkitorvea vierasesineen takaa. Tällöin koira saattaa yskäistä vierasesineen ulos.
Jos taas vierasesine on suhteellisen pieni eikä ole terävä ja sen nielemisestä ei ole kulunut kahta tuntia kauempaa, koiran oksettaminen saattaa olla keino saada vierasesine ulos. Jos nielaistu vierasesine on terävä, koiraa ei missään nimessä saa oksettaa, vaan koira on vietävä eläinlääkäriin röntgentutkimusta varten. Röntgentutkimus on tarpeen myös niissä tapauksissa, joissa koira oksentelee rajusti ja vierasesineen syöminen on mahdollista.
Ripuli ja oksentelu
Ripuli ja oksentelu on varsin yleinen koirien vaiva. Hyvin monet syyt voivat aiheuttaa koiralle lyhyt- tai pitkäaikaisempaa ripulia ja oksentelua. Elimellisten vikojen ja sairauksien lisäksi näitä oireita voivat aiheuttaa esim. ruokavalion muutokset, pilaantunut tai epäsopiva ruoka, vierasesineet, sisäloiset, bakteeri- tai virusperäiset tulehdukset, stressi jne. Ensiapuna koira pidetään ruokapaastolla 24 tunnin ajan. Keitettyyn juomaveteen voi sekoittaa Nutrisal-jauhetta tai litraan vettä ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa. Koiran päivittäinen nestetarve on vähintään 60-70 ml / elopainokilo.
Paaston jälkeinen ruokinta aloitetaan varovasti pienillä annoksilla keitettyä riisiä ja keitettyä kananlihaa. Kananliha voidaan korvata joko keitetyllä vähärasvaisella jauhelihalla tai raejuustolla. Tätä mietoa ja helposti sulavaa ruokavaliota jatketaan n. viikon ajan ja paluu normaaliin ruokavalioon tehdään vähitellen muutaman päivän aikana. Jos ripuli ja/tai oksentelu jatkuu paaston jälkeen, tulisi ottaa yhteys eläinlääkäriin.
Rasitushypoglykemia
Jos noutaja joutuu työskentelemään metsästyksessä pitkän päivän, etenkin kylmissä vesissä, sen verensokeri saattaa yllättäen laskea hyvin alas. Tämän rasitushypoglykemian oireita ovat horjuminen, väsymys ja heikkeneminen; pahimmassa tapauksessa koira alkaa kouristella ja joutuu shokkiin. Verensokerin laskua voi hoitaa hiilihydraattipitoisilla välipaloilla. Jos koira on shokissa, se pitää viedä mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin, joka hoitaa hypoglykemiaa suonensisäisellä glukoosi-tiputuksella. Parasta on tietysti ennaltaehkäistä verensokerin lasku pitkäaikaisessa rasituksessa antamalla koiralle hiilihydraattipitoinen aamuateria ja huolehtia metsästyksen aikana koiran välipaloista (esim. leipä tai hedelmäsokeri).
Onnettomuudet ja koiran elvytys
Onnettomuuspotilaan liikuttaminen esim. kolarin jälkeen on tehtävä varoen. Loukkaantunut koira on parasta asettaa oikealle kyljelle, kaula suoraksi ja takapää hiukan koholle. Samalla tarkistetaan, että kieli ei tuki hengitysteitä. Tällainen koira on lähes aina shokkitilassa: se on veltto, sen pulssi on selvästi kohonnut, limakalvot ovat vaaleat ja raajat ovat viileät. Shokki on hengenvaarallinen tila ja koira on vietävä eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman pian.
Matkalla eläinlääkäriin voidaan aloittaa koiran elvytys. Jos koira ei hengitä, aloitetaan tekohengitys. Koiran kieli vedetään ulos ja tarkistetaan, että hengitystiet ovat auki. Koiran suu suljetaan ja aloitetaan puhallukset sieraimien kautta: 10-12 puhallusta / minuutti. Puhallusten voimakkuus säädetään koiran koon mukaan: pennulle ja pienikokoiselle koiralle puhallusten tulisi olla kevyitä, suuren koiran sieraimiin voi puhaltaa reilummin ilmaa.
Koiran sydämen sykkeen voi tuntea koiran maatessa oikealla kyljellään painamalla kämmen vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Jos koiran sydän on pysähtynyt, aloitetaan sydänhieronta. Koira asetetaan oikealle kyljelleen ja sormet (pentu tai pieni koira) tai kämmenet (suuri koira) laitetaan päällekkäin vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Aloitetaan rintakehän tasaiset painallukset - vähintään 60 painallusta minuutissa. Jos sekä hengitys että sydän ovat pysähtyneet ja koiraa elvyttää vain yksi henkilö, tulisi antaa 15 painallusta ja 2 puhallusta vuorotellen jatkuvasti, kunnes koira saadaan eläinlääkärin hoitoon.
MITEN TOIMIA HÄDÄN HETKELLÄ - KOIRAN ENSIAPU
Artikkelin on koonnut ELL Sirpa Teikari ELL Riitta-Liisa Rajaniemen
pitämän luennon pohjalta (lainattu Belgianpaimenkoirat-lehdestä
kirjoittajan ja luennonpitäjän luvalla)
"Artikkeli julkaistu Basset Bulletiinissa 1/1999"
MITEN TOIMIA HÄDÄN HETKELLÄ?
Tavallisin lemmikkiä kohtaava onnettomuus on törmääminen yhteen
ajoneuvon kanssa - siinä sattuvat myös pahimmat vammat. Toinen yleinen
pikaisia toimia vaativa turma tulee tappelunnujakassa puremina.
Tärkeää on muistaa loukkaantunutta koiraa käsitellessä, että se voi
purra jopa omistajaansa kivun "lyödessä yli". Voi olla hyvä osata tehdä
kuonoside. Kuonon sitomiseen voi käyttää mitä tahansa pehmeää, leveää
hihnaa, esim. sideharsoa tai kylpytakin vyötä. Toimi rauhallisesti,
puhu koiralle rauhoittavasti, hillitse hälinää ja huutoa potilaan
ympärillä. Auta loukkaantuneen koiran omistajaa, sillä usein
onnettomuuden kohdatessa omaa lemmikkiä, ei omistaja kykene toimimaan
selkeästi järkytykseltään. Katsasta koiran vammat ja mieti, onko syytä
viedä se heti lääkäriin. Haavat on syytä ottaa vakavasti ja isot haavat
ompeluttaa mahdollisimman pian. Pyri käyttämään koira lääkärissä
vuorokauden sisällä tapaturmasta. Parempi aina katsoa kuin katua, mutta
harvoissa tapauksissa on kuitenkaan kysymys minuuteista. Jos olet
kaukana kotoa ja koira saa pienehkön haavan esimerkiksi jalkaansa, ei
välttämättä kannata ruveta kantamaan suurta koiraa kilometritolkulla.
Jos koira voi kävellä, haavakin pysyy melko puhtaana niin kauan kuin se
vuotaa ja kotona sen voi puhdistaa.
MITÄ TEET TAJUTTOMALLE KOIRALLE ?
Pahojen haavojen tai esim. kolarissa syntyvien sisäisten vammojen
yhteydessä koira voi mennä shokkiin. Tarkista siis varovaisesti
loukkaantuneen koiran tila! Jos koira on tajuton, tarkista, hengittääkö
se. Jos se ei hengitä, koeta, lyökö sen sydän, asettamalla sormesi noin
3-5 cm päähän kyynärpäästä keskelle rintaa. Jos sydän on pysähtynyt, on
aloitettava sydänhieronta ja tekohengitys. Jos koiran sydän lyö, mutta
se ei hengitä, jatketaan tekohengitystä minuutin ajan. Sitten
katsotaan, hengittääkö koira itse, vai tarvitseeko apua jatkaa. Jos
sydänkään ei lyö, aloitetaan sydänhieronnalla, jota jatketaan 30
sekunnin vuoroissa tekohengityksen kanssa minuutin ajan, ja
tarkistetaan uudelleen sydän ja hengitys.
SYDÄNHIERONTA:
1. Käännä koira kyljelleen
2. Aseta kämmenesi keskelle koiran rintakehää
3. Paina kohtuullisella voimalla n. 30 kertaa 30 sekunnissa
TEKOHENGITYS:
1. Käännä koira kyljelleen
2. Sulje koiran suu ja huulet hyvin ja aseta huulesi tiiviisti
koiran sierainten ympärille. Puhalla tasaisesti kolme sekuntia, niin
että koiran rintakehä nousee. Vedä syvään henkeä ja toista. Shokin
tuntomerkkejä ovat kalpeat tai valkoiset ikenet, hyvin nopea pulssi (
yli 150 lyöntiä minuutissa) ja nopea hengitys.
Käsittele shokkiin joutunutta eläintä varovaisesti. Älä tuhlaa
aikaa pienten vaurioiden hoitoon tai murtumien lastoittamiseen. Aseta
koira kyljelleen pää ojennettuna ja vedä sen kieli ulos, jotta ilmatiet
pysyisivät auki. Kohota koiran takaruumista hieman asettamalla sen alle
taitettuja pyyhkeitä tai tyynyjä. Tyrehdytä näkyvä verenvuoto. Ota
yhteys eläinlääkäriin. Jos matka lääkäriin kestää kauan, on koiraa hyvä
lämmittää esim. kuumavesipullolla, joka kankaaseen kiedottuna asetetaan
sen vatsaa vasten. Koira kiedotaan huopaan tai takkiin.
HAAVAT
Tavallista on, että lasinpala viiltää koiran polkuanturaan tai
varpaiden väliin haavan. Anturat ovat melko hitaita parantumaan, joten
isompi viilto kannattaa ompeluttaa. On toimittava vuorokauden sisällä,
sillä vanhempaa haavaa on vaikea ommella: reunojen kudokset eivät kestä
enää tikkejä vaan repeävät.
Tassusiteen tekemiseen on olemassa omat konstinsa, kannattaa
harjoitella siteen tekoa, jotta sen tositilanteessa taitaa. (Tässä
kohtaa artikkelia on tassusiteen tekoa valaiseva kuvasarja , jota ei
valitettavasti pystytty kopioimaan Bulletiiniin. Toim. huom.) Haavan
puhdistaminen aloitetaan haalealla juoksevalla vedellä huuhtelemalla.
Sitten käytetään kirvelemätöntä puhdistusainetta, kuten
Betadine-paikallisantiseptia, jotta koira ei alkaisi vastustaa hoitoa.
Haava peitetään sideharsotaitoksella tai muulla puhtaalla
materiaalilla, erittäin käyttökelpoisia vuotaviin haavoihin ovat lasten
vaipat ja terveyssiteet !
Purema- ja pistohaavat ovat siitä petollisia, että pinnassa näkyvä
jälki voi olla pienempi kuin ihon alainen vamma. Varminta on leikata
karvaa reilusti oletetulta vamma-alueelta ja tarkistaa iho
huolellisesti. Useimmiten pistohaavoissa bakteereja kulkeutuu syvälle
haavaan aiheuttaen tulehduksen, kun pinta paranee nopeammin kuin muu
haava. Antibioottikuuri on siksi paikallaan. Valtimohaavan tunnistaa
siitä, että veri on heleänpunaista ja tulee haavasta pulppuamalla
sydämenlyöntien tahtiin. Verenhukan vaara on suuri ja vuoto on
yritettävä tyrehdyttää mahdollisimman pian. Koira on saatava pikaisesti
lääkäriin. Jos haava on vartalossa, haavan päälle laitetaan esim.
pyyhe, terveysside tai vaippa, joka kiinnitetään kietomalla vartalon
ympärille kangassuikaleita, sideharsoa tms. pehmeää materiaalia siten,
että side pysyy paikallaan, mutta ei kiristä. Raajassa sijaitsevaan
valtimohaavaan tehdään lisäksi kiristysside vuotokohdan yläpuolelle
(sydämen puolelle) esim. solmiosta tai vyöstä, mutta ei ohuesta
narusta. Sidettä kierretään muutaman kerran raajan ympäri ja siihen
sidotaan tikku, viivoitin tms., jota kiertämällä side kiristyy ja estää
verenkierron. On muistettava löysätä kiristys n. 15 minuutin välein
pariksi minuutiksi, jotta alapuoliseen raajanosaan ei syntyisi
verenpuutteessa kuoliota.
MURTUMAT
Auton tönäisemältä tai korkealta pudonneelta koiralta voi
pahimmassa tapauksessa murtua selkäranka. Tunnistat tilan siitä, että
koira ei kykene liikkumaan tai sen selkä on epätavallisen kaarella.
Tarkista ensin shokkioireet. Sitten koira on saatava jonkin tasaisen
levyn päälle kyljelleen ja sidottava siihen tukevasti. Näiden paarien
on hyvä sopia autoon, sillä koira täytyy saada lääkäriin välittömästi.
Muista kuitenkin, ettet lähde liikkeelle, ennen kuin olet saanut
lääkäriin yhteyden! Edestakainen kuljettelu lääkäriä etsiessä voi olla
loukkaantuneelle kohtalokkaampaa kuin rauhallinen odottelu paikallaan.
Murtuneen raajan voi yrittää lastoittaa, jotta murtuneet luut eivät
joutuisi enempää liikkumaan ja repimään kudoksia. Jos kyseessä on
avomurtuma, eli luun päät näkyvät haavasta, avoin kohta hoidetaan ensin
kuin haava, eli puhdistetaan ja peitetään verenvuodon
tyrehdyttämiseksi. Jos murtunut raaja on kovin epämuodostunut, ja
käsittely tuottaa koiralle suurta tuskaa, aseta lastoittamisen sijaan
iso pyyhe raajan alle tueksi kuljetuksen ajaksi. Jos ryhdyt
lastoittamaan raajaa, muista, että lastan tarkoitus on tehdä raaja
liikkumattomaksi, ei asettaa luita paikoilleen. Mikä tahansa jäykkä
mutta ei terävä materiaali sopii lastaksi, esim. pahvi, sanomalehti tai
kepit. Kiinnitä lasta tukevasti, mutta ei niin kireälle, että veri ei
kierrä. Lastan on oltava niin pitkä, että se yltää mieluiten
murtumakohdan ylä- ja alapuolisten nivelten ohi. Liian lyhyestä
lastasta ei ole mitään hyötyä.
APUA, KEPPI JUUTTUI KOIRAN KURKKUUN!
Joskus eteen tulee tilanteita, joissa on osattava toimia
pikaisesti. Jos koira on vähällä tukehtua tai epäilet sen syöneen
myrkkyä, mitä teet? Entä voiko koira hukkua? Lämpöhalvaukset,
sähköiskut ja kaatumatautikohtaukset pelottavat. Jos sellaista sattuu
omalle kohdalle, ei auta pyöritellä peukaloita.
Tukehtuminen Koiran suu on saatava auki. Purista sen ylähuulia
lujasti hampaita vasten, kunnon puristus pakottaa suun auki. Jos näet
koiran kurkkuun juuttuneen esineen, yritä poistaa se sormillasi. Jos et
pysty poistamaan esinettä, tartu koiraa takajaloista ja nosta se
ylösalaisin. Ravista kunnolla, myös läimäytys selkään saattaa irrottaa
esineen. Jos et jaksa nostaa koiraa, aseta se kyljelleen lattialle.
Aseta kätesi juuri rintakehän taakse ja töytäise voimakkaasti. Toista
painallus useita kertoja peräkkäin, kunnes esine irtoaa. Jos koira ei
esineen irrottuakaan hengitä, ala elvytys.
Kouristus- tai kaatumatautikohtauksen sattuessa älä joudu
pakokauhun valtaan. Yleensä kohtaus kestää vain muutaman minuutin ja
johtaa harvoin kuolemaan. Älä pane käsiäsi tai mitään muutakaan koiran
suuhun. Järjestä tilaa koiran ympärille tai vedä se jaloista pois
sellaisten esineiden läheltä, joihin se voi loukata itsensä. Kohtauksen
mentyä ohi voit ottaa yhteyttä lääkäriin.
Hukkumistapaukset ovat koirilla harvinaisia. Sen sijaan ihmisiä
hukkuu, kun he lähtevät pelastamaan lemmikkiään! Veden varaan
joutunutta koiraa on ensisijaisesti pyrittävä auttamaan rannasta käsin.
Sille voi heittää pelastusrenkaan tai muuta kelluvaa, köydellä
varustettua, jolla sen voi avustaa maihin, tai sen pantaan voi yrittää
tarttua kepillä tai venehaalla. Jos lähdet pelastamaan koiraa uimalla,
varaa mukaasi jotain, jonka päälle koira voi kiivetä, jotta se ei upota
sinua ! Jos koira on saanut vettä keuhkoihinsa, koeta nostaa sitä
takajaloista ja ravistaa keuhkot tyhjiksi, ennen kuin alat elvyttää.
Painavan koiran voi asettaa kaltevalle tasolle, esim. viettävälle
rannalle pää alaspäin, jotta vesi valuisi keuhkoista.
Sähköisku on koitunut monen koiran turmaksi. Jos koiralla on johto
suussaan, älä koske koiraan äläkä johtoon ! Mieluiten katkaise virta
pääkatkaisijasta, ainakin vedä pistoke seinästä, jotta et itse saa
sähköiskua. Tarkista shokkioireet, elvytä jos tarpeen.
Lämpöhalvaus uhkaa etenkin autoon kuumalla jätettyä koiraa. Älä
koskaan jätä koiraa kesällä autoon yksin pitkäksi aikaa ja huolehdi
ilmanvaihdosta. Lämpöhalvauksen tunnistaa runsaasta kuolaamisesta,
liikehäiriöistä, nopeasta hengityksestä ja kuumasta päälaesta. Nopea
hoito on tärkeää, sillä lämpöhalvaus voi johtaa aivovaurioihin ja
kuolemaan. Koira täytyy nopeasti viilentää ja hoitoa on tärkeää jatkaa
tarpeeksi kauan! Upota koira kylmään kylpyyn tai valele sitä kylmällä
vedellä vähintään puoli tuntia. Varo, ettei koira saa vettä henkeensä.
Seuraavaksi koira täytyy saada lääkäriin. Aseta jäähaude, muoviin tai
kankaaseen kiedottuja jääkuutioita, koiran päälaelle koko matkan ajaksi.
MYRKYTYKSET
Kesäaikaan koira voi uteliaana tehdä tuttavuutta pistävien
hyönteisten tai jopa käärmeen kanssa. Ampiaisen pisto voi aiheuttaa
allergisen reaktion, joka näkyy voimakkaana turvotuksena. Ensiapuna voi
tällöin antaa koiralle kyytabletin, minkä jälkeen koira viedään
lääkäriin. Jos pistokohta löytyy, sitä ei pidä puristella, vaan
raaputtaa piikki irti esim. luottokortilla tai tylsällä veitsellä. Kyyn
puremaan annetaan ensiavuksi keskikokoiselle koiralle 2 ja isolle
koiralle 3 kyytablettia. Kyyn purema voi aiheuttaa shokin, samoin kuin
joskus harvoin ampiaisen pistos.
Punkin saa irti koiran nahasta peittämällä sen näkyvän osan
rasvalla, jolloin se ei saa ilmaa ja tukehtuu. Jos punkki ei irrottaudu
irti, sitä voi varovasti kiertää. On varottava, ettei sen etupää irtoa
ja jää ihoon, koska tämä aiheuttaa tulehduksen. (Nykyisin on
apteekeista, kennelliikkeistä ja eläinlääkäreiltä saatavissa punkin
irrotukseen tarkoitettuja "kyniä". Toim. huom.) Joskus koira nielee
jotakin myrkyllistä. Mikäli myrkky on syövyttävää, kuten jotkin
pesuaineet, akkuhapot yms. koiraa ei saa oksennuttaa. Soita
myrkytyskeskukseen ja kysy neuvoa, mikäli et ole varma myrkyn laadusta.
Tarkista ensin shokkioireet. Jos koira on tajuton tai kouristelee,
kiedo se huopaan ja ota heti yhteys eläinlääkäriin. Jos koira on
tajuissaan, huuhdo sen suu, sillä syövyttävät aineet aiheuttavat
palovammoja. Anna koiralle ruokalusikallinen parafiini- tai ruokaöljyä
tai munanvalkuaismaitoa hapon laimentamiseksi. Hiilitabletit puolestaan
imevät myrkkyä itseensä. Niitä saa antaa 20-30 kappaletta. Ota mukaasi
eläinlääkäriin osa epäillystä myrkystä. Koira saattaa joutua myös
tahallisen myrkyttäjän uhriksi tai se saattaa vahingossa syödä rotan-
tai ketunmyrkkyä tai pureskella myrkyllisiä kasveja. Koira täytyy
oksennuttaa jos on vähänkään epäilystä esim. rotanmyrkyn nauttimisesta,
sillä myrkky vaikuttaa hitaasti. Oireita ei kannata jäädä odottelemaan,
sillä silloin on jo myöhäistä! Oksennuksen saa aikaan antamalla
koiralle ruokalusikallisen 3 % vetyperoksidiliuosta tai suolaa kymmenen
minuutin välein kunnes se oksentaa. Suolan voi liuottaa veteen, mutta
liuoksen on oltava vahvaa. Oksennus otetaan talteen ja kiiruhdetaan
lääkäriin. Rotanmyrkky on yleensä vihreää pulveria, ketun
myrkyttämiseen taas käytetään lihaan piilotettua strykniiniä.
Rotanmyrkyn tehokas vastalääke on K-vitamiini, jota saa apteekista, ja
jonka nauttimisesta ei ole koiralle vaaraa, vaikka rotanmyrkkyä ei
lopulta olisi syötykään. Sen sijaan strykniinimyrkytys johtaa yleensä
erittäin tuskalliseen kouristuskuolemaan, johon ei ole apua.
Eläinlääkäri voi tietysti yrittää helpottaa koiran oloa.
ONNETTOMUUKSIIN VARAUTUMINEN
Tärkeintä on varautua auttamaan onnettomuuden kohdannutta, sillä
varovaisinkaan ei voi niiltä kokonaan välttyä. Autossa ja pitkillä
retkillä on hyvä olla mukana joitakin ensiaputarvikkeita; samat käyvät
yleensä niin koiralle kuin omistajallekin. Sidetarpeiksi kannattaa
varata sideharsotaitoksia ja pumpulia, laastarilla kiinnittäminen
onnistuu silloinkin kun sidetarpeet eivät riitä kietomiseen. Kyypakkaus
kulkee näppärästi mukana - mitä, jos vaikka kilpailujäljellä sattuukin
kohtalokas kyynpisto? Kuuma auto ei kuitenkaan ole pakkauksen paras
pitkäaikainen säilytyspaikka. Tärkeää on myös hankkia tietoa siitä,
miten ensiapua annetaan. Periaatteet ovat samat ihmiselle ja eläimelle,
joten ensiapukurssin käynyt osaa auttaa myös lemmikkiään. Koirille on
myös olemassa erilaisia ensiapuoppaita, yhteistä niille näyttää
kuitenkin olevan melkoinen sekavuus. Kannattaa siis tutustua
kirjahyllyyn hankittuun opukseen etukäteen, jotta tositilanteessa ei
tarvitse ruveta ihmettelemään.
maaliskuu.gif (2918 bytes)
Eroon rotista ja hiiristä
Suomalaisen maatilan tuhoeläimiin kuuluvat rotta, kotihiiri ja
metsähiiri. Ne aiheuttavat vahinkoa rehuvarastoissa syömällä rehua,
sotkemalla rehuvarastoja ulosteilla ja virtsalla, rikkomalla
varastopakkauksia ja talojen rakenteita ja kaiken lisäksi levittämällä
tarttuvia tauteja. Lajit eroavat toisistaan kokonsa, käyttäytymisensä
ja elintapojensa puolesta. Se on otettava huomioon myös torjuntatoimien
suunnittelussa.
Rotta (Rattus norvegicus)
Rotta on täysikasvuisena 200500 gramman painoinen, noin 1525 sentin
pituinen, harmaanruskea jyrsijä. Se on yleinen kaatopaikoilla ja
asutuskeskuksissa, mutta Pohjois-Suomen syrjäseuduilla ja saaristossa
se voi vieläkin olla harvinainen. Rottanaaras tulee sukukypsäksi noin
2,5 kuukauden ikäisenä, jonka jälkeen se voi tuottaa parikymmentä
jälkeläistä vuodessa, suotuisissa olosuhteissa enemmänkin.
Rotan elinikä on yleensä yhdestä kahteen vuotta. Hyvä lisääntymiskyky
aiheuttaa rottakannan nopean kasvun. Mikäli olosuhteet muuten säilyvät
hyvinä, kanta voi elpyä nopeasti esimerkiksi myrkytyksen jälkeen.
Vakiintuneilla asuinsijoillaan rotat muodostavat yhdyskuntia, joihin
voi parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa kuulua tuhansia jäseniä.
Ruuan ja elintilan puute voi tällaisessa tapauksessa aiheuttaa rottien
joukkopaon, jollaisesta nähtiin esimerkki Suomessa viime syksynä
kaatopaikan sulkemisen yhteydessä. Vanha tarina Hamelnin
pillipiiparista sai nykysuomalaisen versionsa.
Rotta sopeutuu hyvin erilaisiin oloihin. Parhaiten se viihtyy kosteissa
paikoissa, joihin se voi kaivaa käytäviä ja löytää sopivaa suojaa
päivän ajaksi. Rotta liikkuu yleensä yöaikaan, ja päivisin näkyviin
tulevat rotat kielivätkin rottakannan runsaudesta. Rotan käyttäytyminen
on muutenkin varovaista, se vieroksuu kaikkea uutta ja outoa. Tämä
neofobinen käytös voi kuitenkin puuttua kaatopaikkarotilta, jotka ovat
tottuneet häiriöihin ja jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön. Jos rotta
joutuu ahdistetuksi paikkaan, josta se ei pääse pakenemaan, se voi
hyökätä. Rotan varovaisuus ja epäluuloisuus olosuhteiden muutoksiin
tulee ottaa huomioon silloin, kun suunnitellaan torjuntatoimia
maatilalla.
Rotta mahtuu kulkemaan varsin pienestä reiästä. Jo tuuman läpimittainen
aukko verkossa riittää siihen, että rotta pääsee pujottautumaan läpi.
Sen sijaan pitemmässä putkessa läpimitan tulee olla vähintään viisi
senttiä. Kaivamisjäljet usein paljastavat rottien olemassaolon. Rotalla
on hyvä hajuaisti, ja se löytää helposti ruokaa, jos sitä vain on
tarjolla. Rotta syö päivässä noin 25-30 grammaa. Sadan rotan joukko voi
syödä vuodessa tonnin rehua.
Kotihiiri (Mus musculus)
Kotihiiri on ihmisen mukana levinnyt ympäri maan ja maapallon.
Täysikasvuinen hiiri painaa 15 grammaa ja on 69 sentin mittainen. Se
lisääntyy vielä tehokkaammin kuin rotta, ja hyvissä olosuhteissa yksi
naaras voi tuottaa 48 poikasta 25 päivän välein. Kotihiirellä on
ominainen hajunsa, joka johtuu virtsan mukana erittyvästä aineesta.
Kotihiiri viihtyy yleensä kuivissa paikoissa, kuten erilaisissa
varastorakennuksissa, niiden välipohjissa ja seinien välissä. Vettä se
tarvitsee vain vähän ja saa sitä riittävästi ruuan mukana. Kesäaikana
kotihiirikin voi muuttaa "maalle" ulos luontoon. Hiiri on hyvä
kiipeilijä, jonka olemassaolon tunnistaa yöaikaisesta rapinasta. Hiiri
on utelias eläin, joka työntää kuononsa kaikkeen uuteen. Siksi hiiren
pyydystäminen loukulla on helppoa. Hiiri ei myöskään opi, vaan kerran
pelastuttuaankin tulee samalle pyydykselle uudelleen.
Hiiri pääsee päämääräänsä hyvin pienestä, kuuden millimetrin
läpimittaisesta aukosta. Vaikka hiiri ei itse syö paljon, se aiheuttaa
vahinkoa saastuttamalla ulosteillaan rehua, pakkauksia rikkomalla ja
siirtymällä nopeasti rehuvarastosta toiseen.
Rotat ja hiiret levittävät tartuntatauteja
Rotat ja hiiret voivat levittää erilaisia virus-, bakteeri- ja
loistauteja ulosteiden ja virtsan välityksellä tai joutumalla itse
kotieläinten rehuun. Sekä kotieläimet että ihminen voivat sairastua.
Tärkeimmät taudit ovat trikinoosi, salmonelloosi ja leptospiroosi.
Rotan on todettu levittävän myös kryptosporidi-loisia, jotka taas
voivat aiheuttaa ripulia muun muassa ihmisellä ja vasikalla.
Trikinoosi on trikiini-loisen aiheuttama tauti. Suomen oloissa rotta
lienee sikojen trikiinitartunnan tärkein levittäjä. Hiiressä ei sen
sijaan ole todettu trikiinejä. Kotieläimistämme sika ja hevonen ovat
herkkiä trikiinitartunnalle ja voivat levittää sitä edelleen lihansa
mukana ihmiseen. Trikiiniloisen toukat vaeltavat ohutsuolen limakalvon
läpi lihaskudokseen, johon ne asettuvat odottamaan seuraavaa
isäntäeläintä. Isäntäeläimen oireet vaihtelevat tartuntavaiheen ja
-voimakkuuden mukaan, mutta pahimmassa tapauksessa trikiinitartunta voi
johtaa kuolemaan.
Vaikka salmonellabakteerin esiintyvyys tuotantoeläimissä on tällä
hetkellä Suomessa hyvin alhainen, jatkuva varuillaanolo on tarpeen.
Salmonella on suolistobakteeri, joka voi eläinten lisäksi tarttua myös
ihmiseen. Rotat ja hiiret voivat toimia salmonellan kantajana ja
levittää sitä ulosteidensa mukana rehuihin. Jyrsijät voivat saada
tartunnan esimerkiksi kotieläinten ulosteista, kompostijätteistä tai
luonnonvaraisista pikkulinnuista.
Rottasodan suunnittelu
Torjuntatoimia suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että rotta tarvitsee
viihtyäkseen vettä, ruokaa ja suojaisia pakopaikkoja. Hiiri tulee
toimeen kuivassakin ympäristössä.
Molemmat pystyvät tunkeutumaan rakennuksiin pienistäkin aukoista. Siksi
rehuvarastoja suojaavat rakennukset tulee ensin tarkastaa
huolellisesti. Ovien ja ikkunoiden tulee olla ehjiä ja sulkeutua
tiiviisti. Ilmanottoaukoissa tulee olla verkot tai säleikössä niin
pienet raot, että hiiret eivät mahdu sisään. Rakennuksen seinustalla ei
saa olla suojaavaa kasvustoa, ja seinusta kannattaa sorastaa 30 sentin
leveydeltä. Kaikki seinustoilla olevat telineet ja köynnöskasvit
helpottavat rottien kiipeämistä.
Viemärirakenteet tulee tarkastaa ja vuorata käytöstä poistetut putket
umpeen Reikiä voi olla myös rakennusten kivijaloissa ja erilaisten
johtojen läpivienneissä. Erilaiset komerot, telineet ja ontot seinä- ja
kattorakenteet tarjoavat rotille ja hiirille sopivia piilopaikkoja.
Itse rehuvarastojen tulee mahdollisuuksien mukaan olla niin tiiviitä,
että rotat ja hiiret eivät pääse rehun joukkoon.
Rakennusten tarkastuksen yhteydessä tarkistetaan jäteastioiden kunto ja
tiiviys ja korjataan pois astian ulkopuolelle jääneet roskat. Jätteitä
ei säilytetä pelkästään muovisäkeissä eikä lainkaan sisätiloissa.
Nurkat ja varastot tyhjennetään tarpeettomista tavaroista
Torjunnan suunnittelu on hyvä tehdä paperille. Siihen kirjataan
tarkastetut ja korjattavat kohteet. Rakennusten pohjapiirrokset
auttavat myös varsinaisten myrkytystoimien suunnittelussa. Syöttien ja
loukkujen sijoittelu kannattaa merkitä muistiin, samoin niiden
tarkistuspäivämäärät ja käytetyt myrkyt. Koska rotat ja hiiret pyrkivät
sisätiloihin erityisesti syksyllä, se on hyvä ajankohta torjuntatoimien
tehostamiseen.
Rottasodan aseistus
Rottien ja hiirien hävittämiseen voi käyttää useita menetelmiä, joiden
valinta riippuu haittaeläinlajista ja kohteesta. Myrkyttäminen on
maatiloilla yleinen ja tehokas tapa. Erilaisia loukkuja voidaan käyttää
sellaisissa tiloissa, joissa eläimen kuolema voi aiheuttaa
hajuhaittoja. Ultraäänilaitteiden käytöstä kokemukset eivät ole olleet
vakuuttavia, ja joka tapauksessa niiden ohella kannattaa käyttää
tavanomaisia torjuntamenetelmiä.
Rottien myrkytys maatiloilla tehdään syöttilaatikoiden avulla, joilla
estetään myrkyn joutuminen väärään tarkoitukseen. Myrkkyä ei saa joutua
muiden luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten tai lasten ulottuville.
Syötit sijoitetaan sellaisin paikkoihin, joista rotta on tottunut
ravintoa etsimään. Syöttilaatikoita sijoitetaan myös rottien
sisääntuloreiteille.
Ulkona ne voidaan sijoittaa sokkelin viereen ja sisällä seinän viereen
kulkuaukot seinän suuntaisesti. Katoksen alle ja irti maasta
sijoitettuna kosteushaitat jäävät vähäisemmiksi. Rotanmyrkky menettää
tehoaan, jos se kostuu ja kuivuu, ja kosteus myös huonontaa
maittavuutta. Syöttilaatikko kannattaa pitää paikallaan jatkuvasti,
koska silloin rotta epäluuloisena eläimenä ei vierasta sitä.
Syöttilaatikot varustetaan selvästi näkyvin varoituslapuin. Laatikot
kannattaa myös numeroida ja niiden sijaintipaikat merkitä rakennuksen
pohjapiirustukseen.
Syöttilaatikoiden teko-ohjeita kannattaa kysyä kuntien
terveystarkastajilta. Vanerisen syöttilaatikon lisäksi voi käyttää
esimerkiksi muovisia työkalupakkeja, joihin on molempiin päihin tehty
rotalle sopiva kulkuaukko. Muovinen syöttilaatikko on kestävä ja helppo
pitää puhtaana. Syöttilaatikko on hyvä varustaa lukolla, ja laatikon
päällä tulee olla selvästi kirjoitettu varoitusteksti.
Loukut ovat hyviä hiirenpyynnissä. Hiiret ovat uteliaita ja helpommin
houkuteltavissa loukkuun kuin rotat. Kotihiiri liikkuu pienellä
alueella ja siksi loukkuja on hyvä olla tiheässä. Juusto lienee
kokemuksen perusteella paras syötti. Jos pyydetään rottia loukulla,
loukku kannattaa kiinnittää vaikkapa rautalangalla seinään tai muuhun
kiinteään kohteeseen.
Rotanmyrkkyjä on kahta tyyppiä
Käytettävien torjunta-aineiden tulee olla Suomessa hyväksyttyjä. Kaikki
rotantorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja, jotka
vaikuttavat veren hyytymismekanismiin. Eläin kuolee myrkkyä saatuaan
noin viikon kuluessa sisäisiin verenvuotoihin. Myrkyn vasta-aine on
K-vitamiini.
Myrkkyjä on kahta tyyppiä, sekä kerta-annoksella tehoavia että useamman
syöntikerran vaativia. Bromadioloni (Rotanmyrkky 342) on kertasyönnillä
tehoava, joka aiheuttaa rotan kuoleman noin viikon kuluessa.
Kumatetralyyli (Rakumin) ja difenakumi (Ratak) vaativat useita
syöntikertoja, ellei syöntimäärä kerralla ole suuri. Ratak sopii myös
hiirien torjuntaan.
Eläin saa myrkkyä vain syömällä sitä, ja siksi myrkyn pohja-aineena on
jyrsijälle hyvin maittava kaurahiutale. Syöttiaines on värjätty joko
siniseksi (Rakumin, Ratak) tai punaiseksi (Rotanmyrkky 342), jotta
myrkyt erottuvat ympäristöstä ja muusta rehusta.
Syötit pannaan syöttilaatikkoon tai niin syvälle rotan- tai
hiirenkoloon, että muut eläimet eivät joudu niille alttiiksi. Syöttiä
pidetään saatavilla vähintään kymmenen päivän ajan ja jatketaan niin
kauan kuin myrkkyä kuluu. Erityisesti toistuvalla syönnillä tehoavia
valmisteita tulee olla rottien saatavilla yhtä mittaa, kertasyönnillä
tehoavaa myrkkyä lisätään 45 päivän välein. Tähteeksi jäänyt
käyttökelvoton myrkky on käsiteltävä ongelmajätteenä.
Rotanmyrkkyjen riskit ympäristölle
Sellaista rotanmyrkkyä ei olekaan, joka tehoaisi vain rottiin.
Myrkytysriski on myös muilla selkärankaisilla ja linnuilla. Tärkeintä
riskin arvioinnissa on se, miten helposti muut eläimet voivat saada
myrkkyä. Se taas voi tapahtua joko siten, että itse myrkkyä syö jokin
muu eläin kuin rotta tai hiiri, tai siten, että myrkkyyn kuollut
jyrsijä joutuu jonkin petoeläimen syötäväksi.
Kotieläimistämme antikoagulanttimyrkyille ovat herkkiä sika ja koira.
Ulkomaisissa tutkimuksissa on luonnonvaraisten eläinten myrkytyksiä
raportoitu erityisesti bromadiolonin käytön yhteydessä. Myrkytyksiä on
todettu esimerkiksi ketuilla ja hiirihaukoilla. Myrkkyjä ei saa joutua
vesistöön, sillä sekä bromadioloni että varsinkin difenakumi ovat
myrkyllisiä kaloille.