..on mennyt todella nopeasti.Ensi viikolla viedään jo viimeisiä marraskuun päiviä.Sitten koittaa joulukuu ja päivien piteneminen taas joulukuun lopussa.Olemme jo voiton puolella.Nopeaan tämä aika on mennyt eikä tämä marraskuu ole pimeydestä ja ajoittain huonoista keleistä huolimatta tuntunut ollenkaan pahalta.Ulkona ollaan oltu joka päivä oli keli ollut mikä hyvänsä.Koirille kunnon varustus päälle,samoin itselleni,rankkasadekelillä ja hyvin ovat pärjänneet.Miki on niin säänkestävää laatua ettei sitä hetkauta rankkasateetkaan.Se ei välttämättä tarvitsisi takkia päällensä,mutta olen suojannut sen kuitenkin pahimmilla sateilla.Iloisesti on parivaljakko Emmi sekä Miki viilettänyt pitkin metsiä ja vanhimmat pojat,Väpä ja Cosmo,ovat tutkiskelleet maastoa minun lähelläni,välillä nekin ovat lähteneet jonkun hajun perään.Kyllä se on ihan itsestään kiinni ja omasta asenteesta miten tämän pimeän ajan ottaa.Jos jää sitä surkuttelemaan niin aivan varmasti se masentaa,mutta jos ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja lähtee ulos,mieluiten metsään jos mahdollista,niin sitä saa uutta voimaa ja akut latautuu ja mieli pysyy virkeänä.Jaksaa paremmin.Mekin ollaan oltu puolentoista-kahden tunnin lenkkejä tuolla metsässä ja aina meillä on ollut kivaa.on ollut erittäin piristävää seurata neljän parsonin touhuja,joista kaksi vetää täysillä ympäri metsää.Väkisinkin sisäinen aurinko alkaa paistamaan.Mikillä on aivan järjettömän kova riistavietti ja hyvä vainu.Ja nyt riista liikkuu entistä enemmän,en tiedä mistä se johtuu,mutta törmäämme noihin metsäneläviin yhä useammin ja useammin.Eilen lumikko sai peräänsä kaksi innokasta parsonia;Mikin ja Emmin.Sen pujahtaessa männyn juurakon alle koloonsa alkoivat parsonit kaivaa koloa auki.Innokkaan haukunnan säestyksellä.Puolituntia ne kaivoivat kunnes jättivät kolon rauhaan.Toissapäivänä kettu oli saada peräänsä Emmin ja Mikin,sain ne kiinni juuri viimehetkellä..Kettukun näytti hieman oudolta,en halunnut päästää niitä sen lähelle.Kapi tai muu sairaus..Kettu oli niin resuisen näköinen.Tänään hirvi lähti pieneltä suolammikolta ja tottakai Miki ja Emmi sen huomasivat.Ne olivat jo pitkän aikaa olleet levottomia ja nostaneet useasti nenät ilmaan joten tiesin,että riistaa on lähellä.45 min.Emmi ja Miki olivat hirven perässä kunnes luovuttivat ja palasivat luokseni.Likaisina,kielet melkein maata viistäen sekä väsyneinä.Kotona söivät ja nyt nukkuvat ihan tajut kankaalla sohvalla,ovat ihan loppuja.Onneksi hirvi oli senverran kaukana etteivät ne päässeet ihan lähelle.Miki on nykyään jatkuvasti riistavietillä tuolla metsässä,eli se siis haistelee jatkuvasti ilmaa sekä maata ja on koko ajan lähdössä.Sen vainu on aivan uskomaton ja se haistaa jo pitkältä riistan.siksi se ehtii aina lähteä riistan perään ennenkuin saan sen kiinni.