Yleensä kannan kameraa mukana ja silloin yleensä sitten kun kamera on mukana on lenkit tylsän tasapaksuja,mitään yllättävää ei tapahdu.Tänään tapahtu kaikenlaista eikä tietenkään kameraa minulla mukana.Minun piti ottaa ja palasin vielä sisälle ottaakkseni sen,mutta sitten ajattelin,että menen taas sinne hankala maastoiseen metsään,että jos vaikka kompastun niin kamera on entinen.Emmiä vei tänään riistavietti koko tuon 2-tuntisen lenkin ajan.Se oli yksin koko ajan lenkillä,vaikka se oli meidän kanssa,mutta se ei tehnyt sitä lenkkiä yhdessä meidän kanssa vaan se teki sitä yksin.Sen nenä vei ja korvat jäi,se ei kuullut,ei nähnyt mitään muuta kuin ihanat riistan hajut ja jotain elukoita myöskin.Oltiin tuolla metsässä mistä Emmi sen supin sai.Siellä on ne isot kalliot ja jyrkät kallion seinämät.Emmi häipyi yhtäkkiä ja vähän ajan päästä korkealta kallioilta kuului Emmin riistahaukku,se on erilainen kuin Emmin normaali haukku.Se oli bongannut aivan pienen reiän kallion juurelta,sellaisen jonne mahtui sen kuono.Joku siellä vastassa oli.Emmi raivosi,se huusi ja kiljui ja tökki kuonoaan sinne reikään.Ilmeisesti jossain oli luolan suu ja otus oli siellä sen reiän kohdalla.Emmi puri kalliota niin,että luulin jo sen hampaiden lähtevän.Meno meni niin kovaksi,että koitin hakea Emmin sieltä pois.Jätin pojat alas ja kipusin ylös,otin Emmiä pannasta,tuossa vaiheessa Emmi murisi jopa minulle,en torunut mitenkään vaan kannoin Emmin alas(sehän puolusti saalistaan,vahti sitä,eikä se koittanut purra,ei murina haavaa tee),laskin Emmin maahan ja kuului jännä suit,kun Emmi ampaisi samatien sinne takaisin.Lähdin kävelemään vaan.Lopulta Emmi tuli,likaisena kuin mikäkin ja haisi ketulle.Pojatkin haistoivat.Sillä on otsassa pieni jälkikin.Kävetiin hetki kunns Emmi hypähti oudosti,suoraan ylös ilmaan,luulin,että käärme.Sitten alkoi haukkumaan.Mutta luovuin käärmeestä siinä vaiheessa kun näin,että Emmi lähti ajamaan jotain.Ja vielä niin kylmääkin on,että ei käärmeitä vielä.Se ylöspomppaus oli vaan juuri siihen käärmeeseen sopiva.Käärmeeseen törmäämiseen sopiva reaktio.Tuon  jälkeen pysähtyi ja haukkui puun kohdalla.Silloin näin ,että puiden juurien seasta pilkistää mustalta näyttävä kapea pää.Puu kasvoi kallion vieressä ja juuret olivat maanpinnalla ja niiden välissä oli koloja.En mennyt katsomaan mikä siellä oli.Nyt sai puu kyytiä.Emmi puri juuria,kaivoi runkoa,maata,repi ohkaisempia juuria maasta ja haukkui ja murisi.Ilmeisesti pitkästä heinikosta hieman kalliosta alaspäin oli joku eläin Emmin päälle koittanut tulla silloin kun Emmi pomppasi suoraan ilmaan ja Emmin painostuksesta sitten paennut puiden juurakon alle suojaa ja sielä sätti Emmiä takaisin.Minkki se ei varmaan ollut,ne on kovia,Iso vesirotta ehkä.Katselin Emmiä ihaillen kun se koitti saada sitä otusta ulos.On sillä luonnetta,voi hyvänen aika.Se oli aivan hurjana.Kun se lopulta juoksi meidät kiinni tarkistin sen hampaat,että onko tallella ja katsoin kynnet onko niissä jotain kun ihan hulluna sitä puuta puri ja kaivoi.Kunnossa oli.Sitten Emmi taas valpastui ja ryntäsi jyrkkää rinnettä alas"hullun kiilto"silmissään.Ajattelin,että no mikä nyt,kunnes huomasin sieltä rinteen alapuolelta järkyn ison haukan joka Emmin ajamana nousi ilmaan.Siltä jäi jäniksen raato.Mikä likka!Hullun rohkee.Ei tuolla paljoo tota itsesuojeluvaistoo ole.Mutta kyllä mä sitten tykkään sen luonteesta.On just sopivan sähäkkä,mutta tarvittaessa kuin lammas(kaverikoiratoiminnassa juuri rauhallinen ja oikee sylivaavi)Normaali työkoira,töissä tulta ja tappuraa,muulloin rauhallinen.Parsonille se työ on metsästys.Ihailen myöskin aina Emmin liikehdintää tuolla metsässä.Se liikkuu aivankuin kunnon työparsoni,aina valppaana ja aistit tarkkoina.Ei sitä osaa selittää,se pitää nähdä .Parsonihmiset varmaan tietää mitä tarkoitan.Ainakin Marju ja Tarja,heidän parsonit,kuten olen heille maininnutkin,liikkuu tuolla luonnossa just sillai kuin Emmikin.