.kohtasimme Emmin kanssa yllätyksen.Olimme juuri ohittaneet agilityhallimme ja olimme kääntymässä pikkutielle joka johtaa kotiimme kun loivalta mäeltä alkoi kuulua outoa ääntä,sellaista lonksutusta.Aivan kuin sieltä olisi tulossa jokin jolla on aivan lian isot puukengät jotka juostessa lonksuvat.Ajattelin,että mikä hemmetti sieltä nyt tulee.Otin Emmin hihnan hieman paremmin käteeni jotta ei pääse riuhtaisemaan itseään otteestani.Tulimme mutkaan joka on sen loivan mäen alapuolella ja koimme hämmästyksen.Katsoin eteeni ja näin jotain ruskeaa ja isoa.En hetkeen tajunnut,että mikä se siinä oikein meitä tuijottaakaan.Kunnes välähti,että uros hirvihän se siinä.Ei ole meinaan pitkiin aikoihin ihan tässä lähimaastossa näkynyt yhtään hirveä ja olemme jo ajatelleet kaikkien hirvien hävinneen täältä.Lohjansaarestakaan ei ole pahemmin hirviä kaatunut metsästyskautena.Ensin Emmi jäi tuijottamaan otusta,sitten se alkoi murisemaan ja sen jokainen karva nousi pystyyn.Se paljasti hampaansa aloitti äkäisen haukunnan.Hirvi oli tuijottanut meitä tähän asti hievahtamatta.Kaivoin taskusta kamerakännyn ja koitin ottaa kuvan.Kamerakänny vaan tarkentaa niin jumalattoman kauan,että sillä hetkellä kun se vihdoinkin otti kuvan,oli hirvi kääntynyt meistä poispäin ja ravasi kohti metsää.Kuvassa on vain epäselvä möykky.Se pelästyi Emmin haukuntaa.Se tuijotti meitä pitkän tovin ja lähti vasta sitten kun Emmi alkoi haukkua.Emmi oli aivan raivona.Tämä oli Emmin ensimmäinen hirvi.Peuroja Emmi on nähnyt moniakin,mutta hirveä ei tosiaankaan ole vielä kohdannut.Emmi lähti seuraamaan hirven jälkeä niskakarvat pystyssä.Se ei reakoinut mihinkään muuhun kuin niihin jälkiin.Siinä oli eräs perhe ulkona joka tuli siihen juttelemaan ja kertoivat,että hirvi oli rymistänyt hetkeä aikaisemmin heidän grillikatoksensa ohi välittämättä tuon taivaallista ihmisistä jotka istuivat siellä viettämässä perjantai-iltaa.Seuraavaksi hirvi oli rymistänyt pyykkitelineen alta,onneksi pyykit oli ehditty korjaamaan jo telineeltä.Pihanurmelle oli jäänyt pahat jäljet tuosta vierailusta.Näin ne kun menimme siitä Emmin kanssa.Emmin oli meinaan pakko päästä hirven perään.Kyllä Emmi olisi sen perässä pysynyt vaikka kuinka kauan ellen olisi sitä hetken päästä ottanut jäljeltä pois ja lähtenyt kotiin päin,kello kun oli jo 23:45.Emmi raahatui perässäni vetäen koko ajan takaisin jäljelle päin.Kotona vielä portin sisällä koitti päästä takaisin kun päästin sen hihnasta irti.Oli erittäin vihainen kun ei saanut jäljestää enempää.En tiedä mikä oli hirven noin vauhkoksi saanut(tämä vahvistaa vielä enemmän susi epäilyäni,että täällä olisi susi)Se oli niin vauhko,että ei välittänyt metelöivistä ihmisistä vaan säntäsi aivan grillikatoksen ohitse.Se oli todellakin pelästynyt jotain ja kovasti.Oma ilmeeni olisi kyllä ollut kuvaamisen arvoinen kun hetken aikaa tuijotin hirveä joka seisoi aivan nenäni edessä.Reaktioni oli,että mikä hemmetti.HIRVI!Talon ihmiset kehuivat Emmiä hyväksi jälkikoiraksi ja kyselivät metsälle mukaan syksyllä.Talon isännän vanhemmilla on eläkkeelle siirtyvä hirvikoira ja kyselivät olisinko halukas tulemaan seuraamaan hirvenmetsästystä syksyllä.Isännän vanhemmat paljastuivatkin sitten lapsuuden ajan aikaisiksi tuttavikseni.He asuneet koko ikänsä täällä,siinä hallin takana,Ersintiellä ja samoin isäntä itse viettänyt lapsuutensa täällä,muuttaen sitten muualle vähäksi aikaa ja palasi sitten takaisin 8 vuotta sitten kun rakensivat tänne uuden talon.Eli olin lapsena leikkinyt hiekkalaatikolla talon isännän kanssa.Eipä olisi lapsuudenaikainen ystäväni löytynyt ilman tuota hirveä ;).Vaikka jo 8 vuotta täällä asuneet,ei koskaan ole tullut juteltua.Sanoin mielelläni lähteväni Emmin kanssa mukaan kun aloittavat kauden.Eräs toinenkin metsästäjä on jo kysellyt mukaan.Hän asuu myöskin täällä ja hänellä norjanharmaahirvikoira joka on Emmin bestis .Ikää on neljä vuotta herralla.Se ei hyväksy ketään muuta vierasta koiraa kuin Emmin.Sitä isäntä ihmettelikin,että miten on mahdllista.Se todellakaan ei hyväksy muita koiria,ei edes narttuja,ja Emmiä se suorastaan rakastaa.On käynyt samoin muidenkin koirien kanssa jotka eivät hyväksy vieraita koiria,mutta Emmin hyväksyvät.Se tuli nyt nähtyä,että Emmi ei kavahda hirveäkään vaan käy muristen päälle,jos vaan pääsee.