Ollaan oltu ulkona pitkiä aikoja.Oloni alkaa pikkuhiljaa parantua kohti normaalia.Kolme kuumeetonta päivää on jo takana,onneksi.Kyllä se vaan oli kova kokemus minulle.Kyllä tuli mieleen jos mitä kamalaa.Olin osastolla sisällä ollessani silloin viikonloppuna ollut ihan sekaisin.Olin hokenut,että en minä vielä haluisi lähteä.Kesä tulossa,Väpäkin leikattiin ja on paranemaan päin ja voi kohta Väpänkin kanssa taas alkaa tekeen kaikenlaista.Ja pikku Emmi ei vielä ole ehtinyt edes kauaa olemaan mulla,en mä vielä halua lähteä.Hoitaja kertoi kun kävin otattamassa kontrollitulehdusarvot.sanoi ettet varmaankaan muista viikonlopusta paljoakaan.Totesin,että en todellakaan.Siinä meni yli kaksi viikkoa ennenkuin aloin selviämään.Aloin jo huolestumaan kun kuume ei tahtonut laskea,mutta lääkäri sanoi,että munuiasaltaan tulehdus kestää parantua yli kaksi viikkoa jopa vaikka lääkitys on päällä ja siitä huolimatta,että se on alkanut puremaan ja sen aikana pientä kuumetta voi ilmaantua.Pientä se todellakin oli nyt verrattuna siihen mitä pahimmillaan minulla oli.39.4.Nyt se keikkui 37.5 tuntumassa loppuajan.Suun kautta otettaviin siirryttiin siis 10 päivää sitten kun tulehdus arvot putosivat sinne 80:een.Ne olivat alussa 254 ja käväisivät aina 258 asti ennenkuin i.v antibiootti(eli suonensisäinen)alkoi purra.Viikonlopun mulla on vielä tabukuuri.Maanantaina aijon mennä hallille Emmin kanssa.Ihanaa päästä taas tekemään koirien kanssa niille tärkeitä juttuja :).
Laihtunut olen.Eräs tuttuni sanoi,että näytän ihan yhtä laihalta ja sairaalta kuin Tanja Saarela silloin kun oli huonossa kunnossa ja laihtui :D.Ja kyllä kasvot on kavenneet.Paino tippui yli kolme kiloa tuon reilun kahden viikon aikana.Antibiootit pisti vatsan sekaisin sitten vielä ja alussa kun tauti iski,en syönyt viiteen päivään mitään.Ei maistunut.Sitten kun olo parani,alkoi ruoka maistumaan.Tästä kuvasta muuten huomaa,että ei akka ole ihan entisensä :D.Kasvot on kalpeet ja kapeet,mutta kyl se täst :)
1500614.jpg