Valmentajan osuus on suuri. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja loogisuutta, aivan kuten kuoronjohtajan tai luokanopettajan hommassa. Joskus työ lähtee hyvin käyntiin varsin nopeasti, mutta joskus se vie aikansa. Se riippuu myös paljon johdettavasta ryhmästä - joku porukka omaksuu uuden pomon jutut nopeasti, toinen taas ei. Ville Peltosen valmennus ei lyönyt tulta HIFK.ssa, mikä tavallaan ihmetyttää, koska hän on esim. tosi korkeatasoisessa Sveitsin liigassa ollut loistava. HIFK on vaihtanut valmentajaa hyvin tiuhaan tahtiin 2000-luvulla, ja Olli Jokinen onkin joukkuueen 20. siinä hommassa. Valmentajia on potkittu pellolle useaan kertaan ja koko 2000-luvulla vain Kari Jalosen kolme vuotta kestänyt kausi tuotti mestaruuden, vaikka HIFK.n resursseilla olisi voinut hyvinkin olla suurempi todennäköisyys useammallekin voitolle. Syystä tai toisesta ei joukkue ole pystynyt palkkaamaan pitkäaikaista valmentajaa ja kyllä sillä on merkitys.Se on nyt kuitenkin historiaa.

Eihän tuo menestys ihan surkeaa ole kokonaisuudessaan ollut, sillä tuon vuoden 2011 mestaruuden lisäksi joukkue on ollut finaalissa kerran ja neljän parhaan sakissa 11 kertaa. Vuonna 2016 HIFK voitti runkosarjan ja pelasi finaalissa mestaruuden lopulta vienyttä Tapparaa vastaan.

Nyt on kuitenkin uusi kausi alkamassa ja Jokisen jengi on uusiutunut ja myös nuornetunut, mikä antaa enemmän edellytyksiä kovavauhtiseen agressiiviseen pystysuunnan kiekkoiluun. Jokisen malli vaatii myös hyvää maalivahtipelipeliä ja jos ruotsalainen Tim Juel on edelleen samalla tasolla kuin pari vuotta sitten, kun hänet valittiin SHL:n parhaaksi veskariksi, ei OJ:lla ole niin suurta huolta kuin viime kaudella. Syksyllä joukkueeseen hankittu Hugo Alnefelt on koko ajan parantanut otettaan ja kolmosveskarina huhkiva Rastislav Elias ovat varmasti tarvitsessa ihan hyviä.

Tämän päivän liigakiekkoilu on parhaimmillaan erittäin nopeaa. SaiPa, KooKoo ja KalPa ovat hyviä esimerkkejä ja niille ei romuluinen ja hidas joukkue pärjää. Jokainen joukkue tarvitsee kyllä kokeneita ja vahvoja osaajia, mutta vauhtiin on usein parasta vastata vauhdilla ja sitä Jokinen selkeästi hakee. Näin oli hänen valmentaessaan Jukureita ja sama sitten Ruotsissa Timrå:n peräsimessä. Viimevuotinen jengi ei päässyt siihen tilaan, mitä Jokinen haki ja nyt, kun uudet pelaajat ovat enemmän nopean kiekkoilun tekijöitä, on todennäköisesti odotettavissa erityyppinen HIFK kuin aiempina vuosina. 

Jokisen on syytä myös keskittyä joidenkin pelaajien jäähyherkkyyteen. Tahattomille ja satunnaisille virheille ei oikein voi mitään - niitä tulee kiekkoilussa kaikille pelaajille, mutta jäähypenkiltä ei otteluita voiteta ja penkkikomennukset voivat ääritilanteissa ratkaista pelin. Se, että pelaa kovaa, ei tarkoita , että on jatkuvasti nyrkit pystyssä ja pahimmillaan potkimassa vastustajaa. Petr Kodytekin lähtö on mielestäni hyvä asia HIFK:lle. Ajoittain kyllä loistavana maalintekijänä tiedetty tsekki oli myös varsin ikävä vastustaja ikävine temppuineen, jotka sitten veivät tämän vikkelän vääntäjän varsin usein miettimään tekosiaan penkille ja pahimmillaan suihkuun ja sitten pelikieltoon. 

Näen pelit kotona, joten minun ei tarvitse mennä Nordikselle händäkseni niitä, mutta ajoittain on mukava mennä aistimaan tunnelmaa. Odottelinkin Jokereiden myötä mahtavia paikallismatseja, jonne olisi mukava mennä hieman kokemaan tasitelua stadin kiekkoherruudesta, mutta enpä todellakaan mene. Niin Jokerit kuin HIFK:kin ovat nostaneet tulevalla kaudella paikallismatsien lippujen hinnat ihan älyttömiksi ja niinpä yhdessä suuren fanijoukon kanssa olen päättänyt boikotoida noita pelejä. Arvoisat HIFK.n johtoryhmän päättäjät. Teitte pahan mokan, jonka voitte vielä perua. Hävetkää!!!!

Puhtoiset pyykit

parvekkeella - edellisyön vieraan jättämä sikari.

Sydän teräskiveä, mutta tyydytetty:

Mielikuvituskin valmiina loikkaamaan.

Aggrotechia ja absinttia jäillä,

vaikka tilasinkin kahvilasta

vaniljalattea.

Valkoiset pillerit tarjoittimen päällä -

menolippu ihmemaahan varmistui

alastomuuden auvoin.

Valkoisia kaneja virtaa

edestakaisin vilkkailla kaduilla

ja irvikissan neuvot klassisesti

pysäyttävät ajan -

tunnen ajattomuuden.

Maailma palaa - kosmos putoilee ylleni,

vaikka minäkin olen vain matkustaja.

Hulluksi väitetään:

Ettäkö tässä selväjärkisten maailmassa

täysin viattomana säilyisin?

Huhupuheita.

Rakkaus taas on päivänselvä tosiasia

jo jollekulle muulle,

neuvoisin käyntiä Aliisan kodissa:

Siellä ovet ovat pieniä,

magia kukoistaa

ja vielä parhaassa (pahimmassa?) tapauksessa

saa(ttaa) menettää päänsäkin

aivan täysin.