Rauniot saattavat olla hyvin erilaisia. Tuhot voivat olla joko luonnon tai ihmisen aiheuttamia:
maanjäristysten raunioittamia kaupunkeja,
tulvien hukuttamia kokonaisia kyliä,
kaasuvuodon aiheuttama räjähdys, tuhoisa junaonnettomuus,
hirmu myrskyn aiheuttamat tuhot, traaginen jumbojetin maahansyöksy jne.
Tehtävä
Oli tilanne mikä tahansa, on se yleensä yhtäkkinen, raju
ja usein aiheuttaa monia ihmisuhreja. Koiraryhmiä tarvitaan etsimään
mahdollisia eloonjääneitä massiivisten raunio ja jäte- kasojen alta.
Kadoksissa olevat uhrit saattavat olla hengissä ja loukussa,
mahdollisesti pahasti loukkaantuneina, tai etsinnän kohteet saattavat
olla jo menehtyneitä. Lisäksi eri hajujen ja saasteiden määrä
tuhoalueella on hirvittävä. Etsittyjen ihmisen jäännökset saattavat
olla myös hiiltyneitä tai jo hajoamistilassa.
Raunioilla ympäristö on tulvillaan erilaisia vaaroja tai
vaaratilanteiden aiheuttajia niin koiralle kuin ohjaajalle: yläpuolella
roikkuvat lohkareet ja pirstaleet ja epävakaa kivimurska jalkojen alla.
Vaaran aiheuttavat myös mm. mahdolliset kaasuvuodet, myrkyllinen savu,
sähköjohdot, piilossa olevat tulipalot, partakoneenterävät kulmat,
tukehduttava pöly, syvä upottava muta. Tällaisissa tilanteissa
tarvitaan improvisaatiota yhdistettynä maalaisjärkeen. Jokaista
tilannetta tulee lähestyä mitä suurimmalla varovaisuudella.
Raunioetsinnän pitää olla hidasta ja harkittua, turvallisuuden ollessa
ensisijaisena jokaisen etsijän ajatuksissa.
Raunioetsintä ei voi koskaan olla yhden miehen näytös.
Kaikissa etsinnöissä käytetään useita asiantuntija ryhmiä. Puhuttaessa
romahtaneista rakennuksista etsintäkoiraryhmien tulee työskennellä
yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Niin raivaajien, jotka omaavat
kokemusta raskaiden materiaalien poistosta ja rakenteiden
asiantuntijoiden kuin myös ensiapu- ryhmien kanssa. Jokaisen, niin
etsijöiden kuin uhrienkin, turvallisuuden kannalta on ensisijaisen
tärkeää, että jokainen ryhmän jäsen tiedostaa niin oman rajallisuutensa
kuin myös kykynsä ja taitonsa sekä niiden keskinäisen riippuvuuden.
Ehkäpä juuri raunioetsinnässä tulee parhaiten esille se, että koira on
vain yksi pelastustoimintaan käytetty resurssi, hyvin tehokas tosin ja
monesti korvaamaton, mutta kuitenkin vain yksi osa kokonaispanoksesta.
Etsijöiden turvallisuus tulee aina huomioida. Ohjaajien tulee tutustua
mahdollisiin vaaratekijöihin niin kenttäharjoituksissa kuin myös
teoriassa. Hänen tarvitsee tuntea vaaralliset materiaalit ja
pelastusmenetelmät. Taitoja pitää kehittää yhteisharjoituksissa muiden
raunioetsinnässä tarpeellisten ryhmien kanssa. Näin kyetään perehtymään
mahdollisimman
monipuolisesti käytännön tilanteisiin, jolloin ohjaajan tulee luottaa
toisten osaamiseen ja taitoon. Jos rakenteiden turvallisuudesta ja
tukemistekniikoista vastaava asiantuntija käskee etsijöitä pysymään
pois tietyltä alueelta, hän todella tarkoittaa sitä! Älä saata itseäsi,
koiraasi tai mahdollisesti muita ryhmän jäseniä vaaraan ottamalla
tarpeettomia riskejä. Tehtäväsi on työskennellä osana suurempaa
kokonaisuutta, pelastaa ja suojella elämää.
Koira ja ohjaaja työskentelevät yleensä neljän koirakon ja yhden
johtajan muodostamassa isku ryhmässä. Ryhmän sisäisessä kokoonpanossa
koirakot saatetaan vielä jakaa kahden ryhmiin mikäli se toiminnan
turvallisuuden kannalta katsotaan tarpeelliseksi. Toisen ryhmän
työskennellessä toisen ryhmän ohjaajat tarkkailevat, ei ainoastaan
havaitakseen ilmaisun, joka koiran ohjaajalta jää ehkä huomioimatta,
vaan myös havaitakseen mahdolliset vaarat ja tarjotakseen silloin
apuaan tai hälyttääkseen paikalle lisäapua. Jokaisella ohjaajalla
tulisi olla käytettävissään radiopuhelin yhteydenpitoa varten,
erityisesti silloin kun ryhmä työskentelee maanpinnan alapuolella.
Ohjaajilla tulee olla yllään selvästi näkyvät vaatteet
jotka ovat joustavat, suojaavat ja joista on mahdollisimman pieni vaara
takertua kiinni mihinkään. Taskut tulisi olla vetoketjun varustetut.
Kypärät leukahihnojen kera ja pienellä lierillä tai lipalla
varustettuna, kunnon työhansikkaat ja asianmukaiset jalkineet ovat
välttämättömät. Päinvastoin kuin maasto etsinnöissä, jokaisen ohjaajan
tulee kantaa mahdollisimman vähän ylimääräistä tavaraa, koska jokainen
ulkoneva kohta lisää kiinni jäämisen vaaraa. Pienet radiot
kantohihnassa tai taskussa ja taskulamput tai päälamput ovat
välttämättömiä. Pieni pullo vettä koiralle ja hengityssuoja ohjaajalle
ovat myös tarpeellisia.
Rauniotyöskentelyn metodit
Yleisesti koirien tulee työskennellä ilman talutinta,
pantaa, valjaita tai muita vastaavia rasitteita. Olennaista on, että
eläin on tottunut "rajuun käsittelyyn"; tottunut tulemaan työnnetyksi
ja vedetyksi paikasta toiseen. On tilanteita, jolloin kantohihna ja
turvaliina ovat tarpeellisia koiran turvallisuuden kannalta. Ryhmää
voidaan myös joutua siirtämään alas tai ylöspäin köysien varassa.
Kaikkea tätä pitää harjoitella etukäteen.
Rauniotyöskentelyn koulutus on laajennus koiran maastoetsinnässä
oppimaan etsintätaitoon. Vaikka ympäristö vaihtuu, etsinnän perusperi-
aatteet säilyvät samoina. Kaksi olennaisinta elementtiä
rauniotyöskentelyssä ovat motivaatio ja hallittavuus. Vaativin tehtävä
on kehittää ja säilyttää oikeanlainen hyvä tasapaino näiden kahden
ominaisuuden välillä.
Motivaatio
Motivaation tulee olla erittäin korkea ja se voidaan parhaiten
saavuttaa löytämällä oikea, koiraa innostava palkitsemistapa. Hyvä
palkitsemistapa on esimerkiksi vetoleikki. Niin ohjaaja- ja kuin myös
etsittävä uhri voivat harjoituksissa innostaa koiraa myös äänellään.
Noutoleikki ei ole yleensä kovin suositeltava palkitsemistapa, koska
keskellä epävakaata ja sirpaleista ympäristöä juokseminen esineen
perässä olisi koiralle hankalaa ja vaarallista. Vähiten toivottua on
makupaloilla palkitseminen. Vaikka
harjoituksissa voitkin maku palojen avulla palkita koiran nopeasti ja
kontrolloidusti ja voit lisätä palkkion merkitystä säännöstelemällä
koiran ruokailua, varsinaisessa toiminnassa voi tällainen
palkitsemismetodi aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä. Ohjaajalla ei
käytännön tilanteessa ole mahdollisuutta säädellä koiran ruoka- aikoja.
Lisäksi tuhoalueella on usein erilaisia elintarvikkeita rikkoutuneena
ja levinneenä muun jätteen joukkoon ja tämä saattaa houkutella
makupaloilla palkittavan koiran pois varsinaisesta tehtävästä.
Motivaatiota voidaan nostattaa pitämällä koiraa kytkettynä, häkissä
tms. kunnes on aika aloittaa työskentely. Eläin yhdistää silloin
työskentelyn vapauteen ja mahdollisuuteen yhdessäoloon ohjaajan kanssa.
Hallittavuus
Turvallisuuden vuoksi koiran hyvä hallittavuus on
olennainen osa rauniotyöskentelyä. Se voidaan ja tulee opettaa koiralle
ennen varsinaista etsintätyöskentelyä. Yleiset
tottelevaisuusharjoitukset tarjoavat pohjan hallittavuudelle.
Risteily on suhteellisen helposti opetettavissa maastoetsinnän
yhteydessä leikin tai mielikuvan avulla. Kuten kaikessa harjoittelussa
ajoitus ja johdonmukaisuus ovat avaimia hyvään tulokseen. Mikäli
ohjaaja on riittävän nokkela ja järjestää onnistuneen löydön koiralleen
kun koira on käskyn saatuaan lähtenyt osoitettuun suuntaan, näin koira
oppii pian luottamaan ohjaajan kykyyn auttaa sitä.
Hidastempoinen maavainuinen etsintä opetetaan käyttäen erilaista
käskysanaa ja näin voidaan kontrolloida koiran vauhtia. Strategisesti
oikein asetetut "uhrit" ja koiran palkitseminen ovat olennaisia tämän
etsintätavan oppimisessa. Tämän tyyppistä työskentelyä on usein
hyödynnetty romahtaneessa rakenteessa tapahtuvassa etsinnässä jolloin
koiranryhmät suorittavat etsinnän raunioiden päätä ja sivuilta.
Ennen kaikkea koiran hallittavuus lisääntyy agility harjoituksissa.
Normaalin estekurssin lisäksi koiran tulisi opettaa kulkemaan
raunioradan lohkareilla jne. Tärkeintä raunioharjoituksen kannalta on
että koira yhdistää agilityharjoituksissa kokemansa jännityksen ja ilon
etsintään raunioilla. Koiran tulee olla innokas käyttämään lihaksiaan
ja kykyään liikkua tasolta toiselle, väistellä esteitä. Sen tulee
innolla kohdata uusia vaihtelevia haasteita ja saada onnistuneesta
suorituksesta palkkio myös ohjaajan innostuneisuudesta. Muista aina: te
olette tiimi. Koiran tulee oppia, että se voi ja sen täytyy luottaa
sinuun suunnan ja fyysisen avun antajana. Jos jo ensimmäisten
harjoitusten aikana koirasi pelästyy ja saa negatiivisen kokemuksen
rauniokoulutuksesta, voit huomata hankalaksi, jopa mahdottomaksi,
kouluttaa koirastasi luotettavaa etsintäkoiraa.
Raunioharjoitukset
Koiran koulutuksessa tulisi olla edetty jo vaativiin
maastoetsintä harjoituksiin ennen siirtymistä vaativaan
rauniokoulutukseen. Hajujen kulkeutuminen on suorempaa maastossa. Koira
kykenee seuraamaan hajutunnelia uhrin luo, ilmaisee uhrin ja saavuttaa
palkkion. Rauniotyöskentelyssä tilanne on toinen. Aikaisempi
laajamittainen maastoetsintäharjoittelu juurruttaa koiraan innostuksen
etsintään, joten koira on etsinnästä innostunut, vaikka sen
mahdollisuudet päästä uhrin luo olisikin heikompi.
Kiipeileminen, agility ja perusharjoitukset raunioradoilla voidaan
aloittaa jo varsin aikaisessa vaiheessa. Jo nuorille pennuille tulisi
opettaa, että ihmiset voivat olla piilossa mitä epä- tavallisimmissa
paikoissa.
Koulutuksen alussa perään lähetys harjoitukset tulisi järjestää
maastoetsintöihin, jolloin uhri on piilossa tuulen yläpuolella
rauniokasan kulmassa tai pienessä tiili yms. murskakasassa, joka on
koiran suhteellisen helppo hahmottaa. Maastossa siksi, että koira
juoksee tässä harjoituksessa ilman kontrollia, ja et halua koirasi
loukkaantuvan tai pelästyvän. Aloita perään lähetys harjoitukset
ohjaajan ollessa uhri ja vähitellen siirry käyttämään perheen jäseniä
ja ystäviä. Risteilypistojen tulee olla lyhyitä, helppo- ja, ja aina
onnistuneesti päättyneitä. Riemuisa vetoleikki-palkkio tulee antaa
välittömästi.
On erittäin tärkeää, että ensi harjoitukset ja palkitseminen on niin täynnä henkeä kuin mahdollista. Jos koira saadaan rohkaistua haukkumaan palkitsemisen, sitä parempi. Ilmaisuhaukun oppimista helpottaa, jos ohjaaja on työskennellyt tämän kanssa erikseen käyttäen " hauku "-kehotusta.
Seuraava askel on varsinainen etsintä, löytö (ilmaisu) ja siitä
ansaittu palkkio. Uhrin tulee olla hyvin lähellä maanpintaa, mutta ei
välittömästi koiran saavutettavissa. Koira lähetetään ensin etsimään,
kun löytö on tehty koiraa tulee rohkaista kaivamaan ja haukkumaan.
Kaivaminen ja raapiminen ovat luonnollisia ja niitä voi vahvistaa, jos
koiraa käsittelevä henkilö tekee tapahtumasta suuren menemällä mukaan
ja vahvistamalla koiran innostusta avustaen myös itse koiraa
kaivamisessa, ja innostuneena kysellen "Löysitkö hänet? Näytä minulle!".
Yritä aina suunnitella edessä oleva harjoitus etukäteen siten että
materiaali jota koira yrittää kaivaa on periksi antavaa tai muuten
helposti siirtyvää jotta koira ei loukkaa itseään tai muuten ala
aristelemaan kyseistä tilannetta. Jälleen kerran, varmista harjoitteen
onnellinen lopputulos.
Helppoja harjoituksia tulee toistaa jaksoittain läpi koiran kehityksen
kohti luotettavaa pelastuskoiraa. Ohjaajan tehtävänä on luoda koiralle
mielikuva siitä, että ihmiset voivat piiloutua ja olla löydettävissä
myös kivimurskan ja lohkareiden keskeltä, on suurta hupia löytää ne ja
että löytäminen kaivamalla ja haukkumalla voi olla vieläkin hauskempaa.
Voit myös yhdistää yksinkertaisia rakennusetsintöjä (työkaluvajat,
pienet autotallit tai tyhjät mökit). Näistä voit asteittain siirtyä
laajempiin rakennelmiin joissa on useampia kerroksia. Rakennus- ja
raunioetsintä ovat hyvin samanlaisia ja on hyvä harjoitella
yhdistelemällä näitä kahta.
Hajuvirrat käyttäytyvät usein odottamattomalla tavalla suljetuissa
tiloissa. Ohjaajan tulee tietää uhrin sijainti ollakseen valmis
rohkaisemaan ja palkitsemaan koiraa oikea-aikaisesti. Ohjaajalla tulisi
olla tietoa erilaisista ilmanvaihtosysteemeistä (sulkemalla
suurimmanosan ikkunoista mutta jättämällä pari strategisesti oikein
sijoitettua ikkunaa tai ovea auki
Harjoitusten alkuvaiheessa uhrit ovat piilotettu melko lähellä maan
pintaa ja ovat valmiita palkitsemaan koiran välittömästi. Myöhemmissä
harjoituksissa etsintöjen kohteet on piilotettu syvemmälle rauniokasaan
ja he eivät saa olla koiran tavoitettavissa. Ohjaajalla tulee olla
mukana koiran palkkio, esim. vetolelu, jotta palkkio olisi taas
oikea-aikainen ja innostava. Tärkeää on palkita koira heti, kun se on
antanut selvän ilmaisun uhrin löytymisestä (uhri voi myös pii- lasta
kehua koiraa innostavasti, vaikka suoraa fyysistä yhteyttä kairaan ei
olisikaan). Kuten kaikessa harjoituksessa, tilaa negatiiviselle
korjaukselle ei ole. Motivaatio tulee säilyttää. Jos koira näyttää
hämmentyneeltä tai välinpitämättömältä, peruuta harjoituksissa muutama
askel taaksepäin ja jatka helpommalta tasolta. Siirtyessäsi
harjoituksissa vaativammalle tasolle, kannattaa aina alussa käyttää
uhrina tuttua henkilöä, jopa itse ohjaajaa jos tarpeellista.
Se, miten äänekkäästi koira ilmaisun suorittaa, riippuu monesta
tekijästä. Ilmavirrat vaikkapa rakennus- jätekasassa, saattavat olla
hyvinkin yllätyksellisiä. Jopa silloin kun hautautuneet kohteet ovat
suhteellisen lähellä pintaa, heidän hajunsa ei ehkä nousekaan ylöspäin
ilmatyhjiön tai vastakkaisten ilmavirtausten vuoksi. Toisaalta kohde
saattaa olla suhteellisen kaukana koirasta mutta haju saattaa
kanavoitua suoraan pinnan läpi, kuin oljenkorren kautta. Koiran ilmaisu
riippuu hajun voimakkuudesta. Jos hajun konsentraatio on voimakas
ilmaisee koira sen voimakkaammin ja jos taas heikko, ilmaisu on
huomaamattomampi; haukahduksen sijasta tuhahdus, joka usein ei ole
ohjaajaliekaan kovinkaan selkeä. Käytännön etsintätilanteessa kaikki
ilmaisut vahvistetaan toisella koirailla ennen kuin ne raportoidaan
pelastustyöntekijöille.
Avaimet onnistuneeseen koulutukseen ovat koiran motivointi ja koiran
ohjaajan kyky lukea koiraansa. Jokaisen ryhmän tulee harjoitella niin
useita vaihtelevia tilanteita kuin mahdollista. Ohjaajan tulee tietää
etsintäkoiran yksilölliset reaktiot ja ilmaisut erityisissä
tilanteissa. Jatkuvat kokeilut hajuvirtojen havaitsemiseksi tai
harjoittelu koiran kuljettamiseen erilaisissa olosuhteissa rakentavat
perustaa yhä tehokkaammille etsinnöille.
Harjoituksissa, kuten myös varsi- naisissa etsinnöissä, koira saattaa
joskus osoittaa että se itse asiassa kuulee uhrin äänen. Koira
pysähtyy, kääntelee päätään jne. Lisäksi pidä mielessäsi, että kokenut
etsintäkoira ilmaisee sekä eläviä että kuolleita kohteita.
Tavaroissa, vaatteissa jne. voi vielä olla jäljellä ihmisen hajua, ja
jos ne ovat hautautuneet lähelle pintaa voivat ne aiheuttaa koiran
ilmaisun. Yleisesti ottaen ohjaajan tulee kyetä arvioimaan ilmaisu
paikasta, onko siinä yleensäkään mahdollista olla uhria. Kaikissa
etsintätilanteissa ohjaajan tulee arvioida jokainen tilanne ja merkitä
kaikki ilmaisut joita ei voi täysin sulkea pois.
Kun koira ilmaisee hyvin suhteellisen laajalla alueella, on seuraava
aste totuttaa se esteisiin ja saasteisiin. Koiran tulisi olla kykenevä
työskentelemään raivaustyöntekijöiden joukossa ja muiden
työntekijöiden, kovien äänien, savun ja sumun keskellä. Saasteet
alueelle voivat tulla moni naisista lähteistä, mukaan lukien jätevedet,
kuolleet eläimet ja pilaantunut ruoka. Koiran tulee olla kykenevä
ilmaisemaan useita uhreja ja olla valmis heti ilmaisun jälkeen etsimään
seuraavaa uhria.
Hyvin koulutetun rauniokoiran tulee kyetä useihin työskentelyjaksoihin
monilla erilaisilla ja vaihtelevilla alueilla. Työskentely jaksot ovat
ehkä lyhyitä, mutta motivaatiota niissä tulee olla. Niin säännöllisesti
kun vain on mahdollista, koiran ryhmien tulee
ottaa osaa myös yleisiin pelastusharjoituksiin raunioilla eri
etsintäryhmien kera ja erilaisten apuvälineitä käyttäen, jotka ovat
mukana normaalisti myös varsinaisessa etsintätilanteessa. Jaettu tieto
ja yhteiset harjoitukset varmistavat tulevaisuuden etsintöjen
turvallisuutta ja onnistumista.