Copyright © 2008 Kia Kanerva

Kanin ruokinnasta

Kanit on kasvissyöjiä, ja niiden pääruoka on heinä. Kanilla tulee aina olla saatavilla puhdasta kuivaa heinää, mieluiten apilapitoista. Heinä on kanin ensisijainen hampaiden kuluttaja, sekä alfafa (esim apila) on kanille loistava proteinin lähde. Heinän lisäksi on hyvä tarjota perusruokana täysrehupellettiä (esim. genesis). Pelleteissä on vitamiinit ja hivenaineet oikeassa suhteessa ja kani saa niistä tarpeellisia ravintoaineita. Kuitenkin kannattaa tarkistaa että kyseessä on juuri täysrehupelletti, sillä myynnissä on myös heinäpellettejä jotka ei kaneille useinkaan maistu.

Pelletin annostelu riippuu kanin rodusta, iästä, sukupuolesta, liikunnan määrästä, asuinoloista sekä pelletin vahvuudesta. Nuori kasvavassa iässä oleva kani voi rodusta riippumatta syödä lähes rajoittamatta noin 6kuukauden ikään asti, ranskanluppa pidempäänkin. Pelletin annostusta on vaikea arvioida. Sen löytää kokeilemalla. Pelletti ei sisällä tarpeeksi kuituja, eikä pelletti kuluta tarpeeksi hampaita. Ylimääräset löysät papanat on merkki liiasta pelletistä, suosittelen poistamaan tällöin pelletin kokonaan vähintään pariksi päiväksi jonka jälkeen paluu pelletin syömiseen on käy hiljalleen. Myös kerran viikossa tai kahdessa pidettävä pelletitön päivä tekee aikuiselle terveelle kanille hyvää.

Näiden perusruokien ohella kanille olisi hyvä antaa lisäksi sillon tällön myös hampaiden kulumisen kannalta tärkeää nakerreltavaa.

Kuivunutta leipää ja näkkileipää voi tarjota satunnaisesti kanille, mutta on hyvä tarkistaa ettei leipä ole kovin suolapitoista. Etenkin nuorelle kasvalle ranskanlupalle leipä voi olla tapa täyttää vatsa"höhhöllä", jolloin se ei saa kasvunsa vaatimaa energiaa, joten tarjoa leipää harkiten kasvavalle ranskanlupalle. Hyvää nakerreltavaa on myös seuraavien puiden oksat:

  • kuusi
  • paju ( vain vähäisiä määriä ja varoen)
  • koivu (myöskin varoen)
  • haapa
  • pihlaja
  • hedelmäpuut

Lisäksi kanit tarvitsevat myös tuoretta ravintoa päivittäin. Perusruokana jota tarjotaan kaiken muun tuoreruuan ohessa olisi hyvä olla porkkana joka tarjoaa hampaillekin haastetta. Myös seuraavia voi syöttää kanille:

  • basilika
  • omena
  • sitruunamelissa
  • maissi
  • lipstikka
  • päärynä
  • mansikka
  • persilja (sanotaan lisäävän ruokahalua, terveellistä)
  • herneen versot
  • tomaatti (varoen)
  • minttu
  • paprika (joskus)
  • viinirypäleet
  • varsiselleri (herkkua kanien mielestä)
  • salaatti
  • porkkanan naatit
  • pääsiäisruoho
  • herneet kuorineen
  • banaani
  • lanttu
  • nauris
  • tilli
  • kurkku
  • retiisi
  • kaali (varoen, sillä kaali synnyttää kanin vatsaan kaasuja)

Tuoretta ravintoa voi kerätä kesäisin myös ulkoa, mutta keräys paikkaa valittaessa kannattaa käyttää hetki harkintaan. Tien varsilta, koirien ulkoilutusreiteiltä, kompostien, läheisyydestä, ulkohuussien nurkilta jne ei löydy kaneille puhdasta ruokaa. Lisäksi täytyy muistaa ettei ulkoa tuotu tuoreruoka koskaan korvaa heinää. Esimerkkejä ulkoa löydettävistä herkuista:

  • maitohorsma
  • nuoret nokkosen versot
  • siankärsämö
  • tuoreruoho
  • voikukan lehdet
  • kehäkukka
  • hajuherne
  • apila
  • mustikanvarvut
  • auringonkukan lehdet
  • leskenlehdet
  • piharatamo

Sitrushedelmiä ei suositella annettavaksi lainkaan sillä ne sisältää d-limoneeni nimistä ainetta mikä aiheuttaa anemiaa ja painonlaskua.

Kanin ruokintaa ei koskaan pidä mennä äkillisesti muuttamaan, ja uusien ruoka-aineiden antamisen tulisi tapahtua vähitellen.

takaisin ylös

Kanin hoidosta

Kanin hoito on periaatteessa helppoa. Ruokit ja siivoat, sylittelet ja silittelet.

Siivoamisesta voi antaa yhden säännön, pissan ei pitäisi haista. Eli häkki on siivottava tarpeeksi usein. Tai ei välttämättä häkkiä, vaan vessa laatikko. Voi ihan hyvin riittää että sen vaihtaa kerran päivässä tai parissa. Tai siivoaa koko häkin pari kertaa viikossa. Mutta puput on persoonia, mitään sääntöä kuinka usein häkki on siivottava on vaikea sanoa, toiset sotkee enempi kuin toiset ja kuivike vaikuttaa myös, joskin päivittäisestä vessalaatikon siivouksesta on iloa jos kani sairastuu; helppo päätellä onko kani papanoinut viimeisen vuorokauden aikana vai ei. Kuivikkeista täytyy mainita puupelletti (vapon lämmitys puupelletti ja tai 5 kertaa kalliimpi vaihtoehto; pellex kissan "hiekka"). Imukyky on ihan omaa luokkaansa.

Kanin kynnet on leikattava säännöllisesti. Kuinka usein se on, on yhtä hankala määritellä kuin siivoamisen tarve; toisten kynnet kasvaa nopeammin, ja toisten kynnet kuluu enempi kuin toisten. Kynnen sisällä kulkee suoni, jota ei saa leikata. Vaaleammilla kaneilla kynnen leikkuu on helpompaa, koska suonen näkee helpommin. Tummien kynsien leikkuuta helpottaa vaikkapa taskulampulla valaiseminen. Kynsien leikkuusta tulee ajan kanssa helpompaa. Jos alkuun tuntuu hankalalta voi kysyä kasvattajalta apua, tai käydä näyttelyssä kysymässä apua. Kynsien leikkuun yhteydessä voi myös tehdä tarkistuksen kanin muusta kunnosta. Hampaat ja kynnet on kaneille tapaturma alttiit, joten niitä on hyvä seurailla. Katkennut kynsi tai hammas ei sinällään vaadi muita toimenpiteitä kun seurailun ja mahdollisesti putsaamisen. Mikäli haava tulehtuu on hyvä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Kanilta voi myös tarkistaa leuan alusen paiseiden varalta. Ihottuma herkkää aluetta on kanin takapää, hännän ympäriltä on hyvä tutkia säännöllisesti iho.

Tulehtuneet tassunpohjat on aika yleinen vaiva lihavilla kaneilla. Jokaisella kanilla on kalju noin 5mm halkaisijaltaan ympyrä tassussa, tulehtuneet tassunpohjat taas ovat turvoksissa, punaiset ja karva on kulunut laajemmin.

Karvanvaihtoaikaan kania olisi hyvä harjailla suolistotukoksen ehkäsemiseksi. Tällöin kanille voi myös syötää hieman tuoretta ananasta suolistotukoksen ennalta ehkäisyyn.

Kanille on annettava matokuuri ainakin kerran vuodessa syksyllä, mikäli kani on kesällä ulkona tai sille annetaan syötäväksi ulkoa kerättyjä kasveja. Tähän tarkoitukseen käy esimerkiksi axilur. Samalla kanin voi käyttää eläinlääkärillä yleistarkastuksessa mikäli lähistöltä löytyy eläinlääkäri joka on kaneja tottunut hoitamaan. Ja vaikkei olisi tottunut nyt viimeistään on hyvä aika alkaa totutella. Mitä enemmän kaneja viedään eläinlääkärille sitä enemmän eläinlääkärit joutuu kaneihin perehtyä.

Kani on yllättävän älykäs eläin, joten kanille voi opettaa erillaisia sanoja ja temppuja. Nimensä kani oppii tunnistamaan kun sitä usein puhutellaan ilman erikseen opettamista. Sama koskee myös muitakin usein hoettuja sanoja, kuten esimerkiksi ruokaa. Kieltosanat, kuten esimerkiksi "Ei" kani oppii nopeasti, joskin ei välttämättä tottele. Kieltoa voi tehostaa myös suihkaisemalla vettä suihkupullosta. Erillaisten temppujen, kuten esimerkiksi tyhjän vessapaperi rullan noutamisen opettamiseen kannattaa käyttää voimakas tuoksuisia herkkuja kuten minttua, basilikaa tai persiljaa. Varmista kuitenkin ensin että kanisi pitää valitsemaasi yrttiä herkkuna.

Hoidosta jatkan joskus

takaisin ylös

Kanin sairauksista

Yleisiä oireita kanin sairastumisesta on kanin väsymys, kani vetäytyy omiin oloihinsa eikä ole kiinnostunut ympäristön tapahtumista. Muita tavallisia oireita ovat huonokuntoinen turkki, sierain- ja silmävuoto, ruokahaluttomuus tai vaikeutunut syöminen, ripuli ja siihen tahriintunut takapää, verivirtsaisuus, nopeutunut hengitys ja haluttomuus liikkua. Mikäli eläimessä havaitaan mitään epänormaalia, tulee eläinlääkäriin ottaa yhteyttä mahdollisimman pian, sillä monet sairaudet etenevät nopeasti ja pienen koon takia kanin kunto laskee nopeasti. Eläinlääkärille mentäessä kani on matkan ajan pidettävä lämpimänä eikä kuljetuslaatikko saa olla vedolle alttiina.

Pasteurella on kaneilla yksi yleisempiä sairauksia. Sanotaan että kaikki kanit kantaa pasteurrellaa, ympäristötekijät kuten sterssi ja muut sairaudet, määrittelee puhkeaako sairaus. Pasteurellan oireet on monimuotoiset. Hengitystietulehduksien yleisiä oireita on nuha, aivastelu ja silmien vuotaminen. Seuraten eläinlääkärin luona viljely ja herkkyyskokeita ylähengitysteiden tulehdukset useimmiten vastaa antibiootti hoitoon. Fluorokinoloneihin kuuluvat antibiotit (esim.Baytril(r) ) ovat osottautuneet toimiviksi sen kaltaisten tulehdusten hoidossa. Suun kautta otetttavien penisiliinien ja kefalosporiinien käyttöä tulisi välttää ensisijaisena hoitokeinona lemmikkikaneilla ongelmien kuten Clostridian aiheuttama enterotoxemia. Kierokaula (torticollis, wry neck) voi vastata antibiootti hoitoon, mutta voi vaatia jopa kuukauden hoitojakson ennen kuin elpymävaihe alkaa. Samat oireet voi esiintyä moninaisissa loistartunnoissa joten erityinen diagnoosi on tarpeellinen ennen hoidon aloittamista. Pasteurella aiheuttaa myös paiseita jotka ovat yleensä alaleueassa joskin niitä voi esiintyä ympäri kehoa. Hoitona voi olla paiseen avaaminen ja huuhtelu, jolloin paise kuitenkin usein uusiutuu ja ennuste on huono. Leikkaus on hoitona toimiva vain jos paise saadaan kokonaisuudessaan poistettua, eikä paise ole kiinni luussa.

Ruuansulatus ongelmat on yleisiä lemmikkikaneilla mutta voidaan hoidaan jos ajoissa huomataan. Heinän jatkuva tarjoaminen on paras tapa pienentää riskiä. Ongelmia voi aiheuttaa ei toivotun bakteerin liikakasvu umpisuolessa tai karvan aiheuttama tukos suolistossa. Kanit nielee karvaa siistiytyessään, mutta kissoista poiketen eivät osaa yskiä sitä ulos. Lemmikkikanin säännölinen harjaaminen vähentää tukos riskiä.Varhainen oire kummassakin, sekä tukoksessa että eitoivotussa bakteerissa, on pienet, kovat papanat. Lopulta kani lopettaa syömisen. Tähän vaiheeseen päätynyt kani voi kuolla jopa 24 tunnin sisällä mutta elää usein päiviä ellei jopa viikkoja.

Ruuansulatuksen salpauma ja siihen liittyvä kaasun kerääntyminen voidaan kuunnella stetoskoopilla. Välitön eläinlääkärin hoito on välttämätön. Hoito voi sisältää suun kautta otettavia tai suonensisäisiä nesteitä sisäelinten nesteytykseen, lämpölamppuja shokin vähentämiseen ja pakkoruokintaa jos tukos ei ole täydellinen. Mekaaniset välittäjät jotka hajottaa vaahtoa isommiksi kaasutaskuiksi voi lievittää jotain oireita. Lääkkeitä jotka aiheuttaa suoliston liikehdintää voidaan antaa eläinlääkärin valvonnassa. Valkuaisaineita pilkkovat entsyymit kuten anasmehu voi hajottaa tukoksen kasassa pitävän liman, päästäen tukoksen aiheuttajan liikkumaan eteenpäin suolistossa. Jotkut lääkkeet voivat tempaista mukaansa enterotoxemian aiheuttajia ennenkuin ne on ehtineet imeytyä. Viimeisenä keinona, tukos voidaan poistaa myös leikkaamalla. Kanit joilla on toistuvasti suoliston salpauma tai enterotoxemia tulisi testata sisäloisten ja tautien kuten Tyzzer'in taudin, Encephalitozoon cuniculin ja kokkidioosin varalta.

Toinen yleinen ruuansulatusongelma on ylimääräiset yöpapanat. Tämä voi johtaa jalkojen ja peräaukon ymäristön töhriytymisen ulosteeseen, jonka takia kani on pestävä usein. Kuten aiemmin todettu, tämä ylituotanto johtuu ruokavalion liiallisesta proteiinista, mikä johtaa ei toivottujen bakteriien kasvuun umpisuolessa. Vähentämällä ruokavaliosta proteinia vähentämällä pellettiannosta ratkaisee ongelman. Jotkut kanit reagoi samoin myös hiilihydraatteihin jolloin ratkaisuna toimii korkeita hiilihydraattipitoisuuksia sisältävien ruokien kuten porkkanan poistaminen ruokavaliosta. Myös kaiken ruuan korvaaminen heinällä parin päivän ajan auttaa. Ruokavalioon liittyvä enterotoxemia on helpommin ehkäistävissä ja hoidettavissa lemmikkikaneilla kuin tuotanko kaneilla johtuen pienemmästä ravintoaineiden tarpeesta ja kyvystä tarjota yksilöllistä hoitoa.

Kokkidioosi on yksisoluisten Eimeria-sukuun kuuluvien loisten aiheuttama tauti. Kokkidioosia esiintyy kanilla kahdessa muodossa: suolistokokkidioosina ja maksakokkidioosina. Suolistokokkidioosi on yleensä monen Eimeria-lajin sekatartunta. Kaneilla on todettu yli kymmenen lajia jotka aiheuttaa suolisto kokkidiisia. Kani oireilee monin tavoin. Kani on ruokahaluton, liikkuu hitaasti, kouristuksia saattaa esiintyä, usein kani kulkee tai istuu selkä köyryssä. Ulostus on vetistä ja limaista muuttuen lopulta jopa verensekaiseksi. Koska loinen lisääntyy suolen limakalvon soluissa, voimakas tartunta vaikeuttaa ravinnon imeytymistä. Kani kärsii aliravitsemuksesta ja saattaa kuolla joko nääntymällä tai aliravitsemuksen kautta esimerkiksi bakteeritartuntoihin. Kokkisdioosin ehkäisyssä kulmakivi on hygienia koska kokkidioosin munat siirtyy ulosteeseen.

Virtsa tai munuais kivet on yleisiä, koska kani erittää ylimääräisen kalsiumin virtan kautta. Virtsan perus pH aiheuttaa kalsiumin suolojen; kalsiumkarbonaatti ja fosfaatti, saostumista virtsarakossa tai munuaisissa. Nämä suolat näkyvät virtsan sameutena, tai saostumat voidaan todeta röntgenissä. Vakavissa tapauksissa kivet voidaan poistaa leikkauksessa. Kani jonka on virtsassa on korkea kalsium pitoisuus tai jolla on historiaa munuaisongelmista tulisi pitää vain vähän kalsiumia sisältävällä ruokavaliolla (ei apilakasveja, pellettiä joko vähäisiä määriä tai ei lainkaan) munuaisten urakan vähentämiseksi. Bakteerien aiheuttamat virtsatulehduksien tai Encephalitozoon cuniculin aiheuttamat munuaisvauriot voi pahentaa ongelmaa.

Lemmikkikaneilla voi olla myös ongelmia kalsiumin puutteen kanssa. Tämä usein johtuu ruokinnasta ja tarkemmin sanottuna siemenseoksista. Kani on luonnostaan nirso, kani syö mielummin lehdet kuin varren, verson mielummin kuin vanhemman kasvin, tuoretta mielummin kuin kuivunutta jne jne. Tästä syystä kani vopi siemenseoksesta syödä herkut ja jättää kunnon ruuan. Näin kanille voi kehittyä kalsium köyhä ruokavalio, jolla on ikäviä vaikutuksia hampaisiin ja luustoon. Jos pelletti on pois suljettu vaihtoehto ja on pakko syöttää siemenseosta tulisi siemenseosta tarjota pienissä erissä niin että kani syö kupin tyhjäksi ja huolehtia kanin auringon valon saannista riittävän d-viitamiinen saannin turvaamiseksi.

Kaneilla esiintyy yleensä kahdenlaisia hammasongelmia, perinnöllisiä ja tapaturmaisia. Perinnöllistä hammasvioista yleisimmät ovat tasapurenta ja alapurenta. Tasapurennassa kanin etuhampaat ottavat yhteen, kun normaalisti ylähampaat tulevat alahampainen eteen. Tasapurentaisen kanin hampaita on seurattava ja tarvittaessa lyhennettävä. Alapurennassa taas kanin ylähampaat menevät alahampaiden taakse eivätkä hampaat kulu normaalisti. Hoitamaton alapurenta johtaa kanin hyvin tuskaiseen kuolemaan, joten muista hoitaa alapurentainen kani asianmukaisesti. Tapaturmaisia hammasvikoja on monenlaisia. Yleisin on joko yhden tai kahden hampaan katkeaminen. Katkennut hammas ei vaadi yleensä muuta hoitoa kun seurailua, mutta tulehtuessa on hyvä käydä näyttämässä lääkärille. syitä kanin hampaiden katkeiluun on vaikea arvuutella, mutta olisi hyvä kuitenkin varmistaa että kani saa riittävästi kalsiumia ja d-vitamiinia ruokavaliostaan.

Kanilla voi olla lievä korvapunkkitartunta ilman mitään selkeitä oireita. Samanaikainen stressi voi laukaista kliinisen oireilun. Tavallisesti korvapunkit aiheuttavat vaalean vaikun kertymisen korvakäytäviin ja alla olevan ihon voimakkaan ärtymisen ja hilseilyn. Muutoksia voi olla vain korvalehden alueella. Kutinan takia eläin ravistelee päätään ja rapsuttaa korviaan. Satunnaisesti korvapunkkeja löydetään myös korvien ulkopuolelta kuten päästä, kaulalta ja jaloista, mistä lähtee karvaa. Hoitamattomana korvapunkkitartunta voi johtaa korvien bakteeritulehdukseen, joka etenee keskikorvaan ja aiheuttaa pään pitämisen kallellaan, kehän kiertämistä ja jopa kouristelua.Diagnoosi on helppo varmistaa tutkimalla korvaeritettä mikroskoopilla. Lievissä tapauksissa riittää korvien puhdistus ja paikallisesti laitettavat korvatipat. Jos korvapunkkeja on runsaasti eläinlääkäri antaa loishäätöpistoksen, joka uusitaan 10-14 päivän kuluttua ensimmäisestä pistoksesta. Annettaessa loishäätöpistos ei yleensä tarvita korvatippoja.

Hilsepunkkitartunta ei lievimmillään aiheuta lainkaan oireita. Hilsepunkkeja ei voi paljaalla silmällä nähdä, mutta usein tartunta aiheuttaa voimakasta, jopa paakkuista hilseilyä ja runsasta karvanlähtöä. Tavallisimmin oireita ilmenee niskan, selän ja takapään alueilla. Vaaleilla yksilöillä iho voi olla tulehtunut ja kosketusarka. Tartunta aiheuttaa monesti kutinaa ja tästä syystä eläin on rauhaton. Selkeät oireet ovat tavallisia sellaisilla kaneilla, joilla on samanaikaisesti jokin muu sairaus. Loisen koko elinkierto tapahtuu isäntäeläimen ihon pintaosissa. Tosin viileässä ymp äristössä hilsepunkkinaaraat voivat elää kanin ulkopuolella jopa 10 päivää ilman ravintoa. Eläinlääkärin on helppo diagnosoida loinen raapenäytteen perusteella. Tehokkain hoito on pistoksena annettava loishäätöaine. Pistos on uusittava vähintään kerran 10-14 päivän kuluttua. Kaikki tartunnan saaneen eläimen kanssa kontaktissa olleet eläimet on hoidettava samanaikaisest

Jatketaan kun jaksetaan

Lähteet:
McNitt / Patton / Lukefahr / Cheeke : Rabbit Produktion
Pilvi Lassila: Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito: ohjeita omistajille
Google

takaisin ylös

Kanin ryhmäkäyttäytymisestä

Pari sanaa useamman kanin hankintaa miettivälle tai jo parin hankkineelle. (HUOM! koskee lähinnä ranskanluppaa)

Kaksi urosta ei tule koskaan toimaan keskenään, leikattuja tai ei. Tähän löytyy poikkeuksia, mutta ne on niin harvinaisia etten suosittele kenenkään yrittää tätä. Kaksi naarasta ja naaras ja leikattu uros on toimivia ratkaisuja oikein yhdistettynä. Yhdistämisessä on kaksi asiaa jotka pitää muistaa, kanien arvojärjestys ja tila.

Arvojärjestyksen selvittelyllä tarkoitan ihan rehellistä tappelua. Itse suosin tapaa että antaa tapella, mielestäni kuluukin tapella, niinhän kanit luonnostaan selvittää arvojärjestyksen, kuka on lauman pomo ja kannattaako lähteä haastamaan. Ja tässä kohtaa astuu se tila kuvioihin. Heikommalla pitää olla tilaa väistää.

Tappelut näyttää rajummille kuin oikeasti on. Harkitse siis pitkään ennen kun menet väliin. Tappeluissa olen huomannut selkeän kaavan, tappelut riippuu paljon siitä kuka on kenen maille mennyt. Tähän usein tarjotaan vaihtoehdoksi neutraalia maaperää joskisn itse en tätä tapaa suosi. Neutraali maaperä toimii yleensä alkuun, ei tapella koska ollaan liian kiireisiä miettimään missä ollaan. Kun maaperä on tullut tutuksi, omittu se omaksi reviriiksi alkaa tappelu. Ja tässä kohtaa se tulee ongelmaksi, molemmat kanit kun on sitä mieltä että nää on mun maitani. Tämäkin tapa toimii, mutta on hyvin hidas ja kärsivällisyyttä vaativa tapa. Vaikka tämän tavan ajatuksena alkujaan on ettei kanit tappele toimiakseen tällä tavalla tulee lopulta kuitenkin isoimmat taistelut.

Tappelun aloitaa yleensä se kenen maille on menty, riippumati siitä kumpi on heikompi. Siksi helpoin tapa yleensä on viedä vahvempi heikomman reviirille. Heikompi aloittaa tappelun, voittaakin ehkä sen, ja ehkä toisenkin ja kolmannenkin kunnes vahvempi kyllästyy ja rökittää heikomman. Pari kolme tappelua on ihan yleinen määrä, mutta yleensä sen jälkeen kun heikompi on saanut selkäänsä tarpeeksi heikompi luovuttaa reviirinsä herruuden vahvemmalle ja elämä jatkuu sovussa.

Joskus kuitenkin tulee eteen tilanteita kun heikompi on vietävä vahvemman maille. Vahvemmalla kanilla menee herne nenään oitis jo pelkästään toisen kanin olemassa olosta. Ja tapellaan. Tämän tappelun jälkeen vahvempi hyväksyy heikomman olemassa olon, sillä onhan vahvempi tehnyt selväksi heikommalle oman johtajuutensa. Mutta tappelut ei suinkaan siihen lopu. Sitten heikompi ottaa ja menee käyttämään vahvemman vessalaatikkoa. Ja taas vahvemmalla menee herneet nenään, että tulit sitten mun vessalaatikkoa sotkemaan. Usein käykin niin että heikompi tarvitsee oman vessalaatikon tässä vaiheessa. Ja nämä tappelut käydään kaikesta, ruuasta, makuupaikasta, huomiosta. Asia kerrallaan vahvempi tekee heikommalle selväksi että nää on mun maitani ja tänne on turha ängetä. Kuitenkin lopulta heikompi tietää että mitä vahvempi sille sallii ja mitä ei ja vahvempi pehmenee kun ymmärtää ettei toinen ole ihan pelkkä riesa.

Samasta poikueesta kaksi naarasta tulee jo pienestä pitäen toimeen, mutta myöhemmin saattaa tulla ongelmia. Poikueen keskinäinen arvojärjestys on selvitetty pesässä, jo kahden vuorokauden ikäisistä poikasista jo näkee kuka on vahvempi ja kuka heikompi. Se siis tulee luonnostaan mutta syystä tai toisesta myöhemmin, yleensä täysikasvuisena heikompi voi alkaa kapinoida ja aikasemmin toimeen tulleet sisarukset alkaa nahistella. Ratkaisuna suosittelen erottamista pariksi päiväksi ja uudelleen yhdistämistä sitten. Parin päivän tauon aikana vanha arvojärjestys on unohdettu, ja se on selvitettävä uudelleen. Eli mieluiten se vahvempi pois, paikan kunnollinen siivous jottei vahvemman hajujälkeä jää ja reviirin herruus tilapäisesti heikommalle.

Toinen yleensä heti arvojärjestyksen tietävä yhditelmä on emo ja naaras poikanen. Ongelmaksi tässä kuitenkin muodustuu se että jossain vaiheessa emolla menee hermot kun poikanen notkuu vieläkin jaloissa ja emo alkaa vierottaa poikasta. Tämän voi joko ennalta ehkäistä, vierottaa poikanen ajoissa ja ottaa suosiolla tappelut vastaan tai toinen tapa on vierottaa poikanen ongelmien ilmetessä ja jatkaa kuten kahden naaraan kanssa jatkaisi.

Vähiten tappeluita tuottava vaihtoehto on yhdistää leikattu uros ja naaras. Ongelmitta ei tämäkään pari elä silti. Yksi yleinen ongelma on se että uros on täysikasvuinen ja naaras poikanen. Näin naaras poikasena on alkuun se heikompi. Mutta kun naaras kasvaa voi kapinointi alkaa. Ja taas ratkaisu on sama kun aikasemmin, parin päivän erotus ja aloitus puhtaalta pöydältä uudestaan.

Aina kuitenkin on tärkeä muistaa että jos nälviminen vaan jatkuu voi kyse olla ihan vaan henkilökemioista, toisen kanin kanssa voisi onnistua, ja sitten on niitä yksilöitä jotka ei siedä lajitoveria vaan elää mielummin yksin. Vaikkakin ne on harvinaisia ne kyllä tunnistaa, tappelut eivät lopu.

Isompaa ryhmää en suosittele lähteä perustamaan ellet tosissaan sitten tiedä mitä teet. Periaatteessahan lauma voi olla juuri niin iso kun tila sallii mutta yhdistämisessä tulee aina enemmän ongelmia mitä enemmän kaneja on jotka joutuu nokkimisjärjestystä selvittelemään. Itselläni isoin lauma on ollut kolme naarasta ja leikattu uros, mutta sen onnistuminen johtui ihan salaisesta kukkahattuaineksesta vesijohtovedessä ;)

takaisin ylös

Copyright © 2008 Kia Kanerva:http://www.ranskanluppa.net/index.html

http://www.ranskanluppa.net/hoito.html



Lähteenä käytetty Susanna Tuomisen artikkelia Kanin ruokinta - ABC (Kanimamaziini 1/2003

http://sonja.iki.fi/sonja/kani/ruokinta.shtml

Kanin ruoansulatus

Kanin ruoansulatus Skannattu kirjasta Kanit ja marsut / David Alderton

1. Ruokatorvi, 2. uudelleen syötyjä umpisuoliulosteita, 3. maha, 4. perna, 5. ruoan ja umpisuoliulosteen sekoitusta, 6. haima, 7. suoli, 8. umpusuoli, 9. umpilisäke, 10. peräaukko, 11. peräsuoli, 12. paksusuoli, 13. pohjukaissuoli, 14. sappirakko, 15. maksa

Oikea ravinto

Kani on puhtaasti kasvissyöjä eli sille ei saa antaa mitään eläinkunnan tuotteita (maito, jogurtit, kananmuna, liha, kala, juusto jne.)! Kanin ruoansulatus ei pysty sulattamaan niitä. Kaniemme villeillä sukulaisilla on todella monipuolinen ruokavalikoima ja sinun kani tarvitsee samanlaisen. Jos kani ei saa ruoastaan kaikkea tarvitsemiaan ravintoaineita, se saa helposti puutostauteja. Luonnossa ravinnon laatu ja määrä vaihtelee hitaasti vuodenaikojen myötä ja näin villikaniini pystyy sopeutumaan uudenlaiseen ruokakoostumukseen. Tämän takia lemmikkikaniemme ruokinnassa ei saa tehdä äkkinäisiä muutoksia.

Ruokinnan 12 perussääntöä

  1. Kani on kasvissyöjä. Se ei tarvitse mitään eläinperäistä ravintoa.
  2. Heinä on pääravintoa. Sitä on oltava aina kanin saatavilla.
  3. Ruoka ei saa olla liian rasvaista. Rasvapitoinen ruoka rasvoittaa sydämen ja kani voi kuolla ennen aikojaan.
  4. Kaiken ruoan tulee olla hyvälaatuista, homeetonta, pölytöntä ja puhdasta.
  5. Mikään rehu/ruoka ei saa olla jäistä tai edes suoraan jääkaapista otettua. Säilyke- ja pakasteruoat (mm. pakastevihannekset) eivät kuulu myöskään kanin ruokavalioon.
  6. Säännöllinen ruokinta; rehumäärät eivät saisi vaihdella päivittöin kovin suuresti. Säännöliset ruokinta-ajat edistävät rehun sulatusta.
  7. Kanille on annettava säännöllisin väliajoin (noin kerran viikossa) jotakin kovaa nakerreltavaa, koska sen hampaat kasvavat jatkuvasti.
  8. Kanille on annettava ruokarauha. Älä silittele kania sen syödessä ja selitä lapsillesi, ettei kanin syödessä saa meluta.
  9. Kaikki ruokinnan muutokset on tehtävä hiljalleen noin viikon tai parin aikana.
  10. Ruoantähteitä ei saa jättää happanemaan ja homehtumaan ruokakuppiin.
  11. Kanilla tulee olla aina vettä saatavilla ja sen on oltava tuoretta ja viileää (noin 18-20 asteista), muttei jääkylmää.
  12. Syötä vain sellaista rehua, minkä tiedät olevan myrkytöntä ja muutenkin vaaratonta! Muista ympäristösaasteet!

Ravintoaineista

Kanille tarpeelliset ravintoaineet ovat vesi, hiilihydraatit, proteiinit eli valkuaisaineet, kivennäisaineet, vitamiinit sekä pienissä määrin rasvat (kasvirasvat). Näitä kani tarvitsee elimistönsä rakennusaineiksi, elintoimintojensa ylläpitämiseen ja liikkumiseen. Sen pitää saada päivittäin kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita tarpeensa mukainen määrä. Ravinnontarve vaihtelee kanin...

  • koon
  • rodun
  • sukupuolen
  • iän
  • vilkkauden ja
  • ympäristön lämpötilan mukaan.

Energiaa kani tarvitsee ylläpitääkseen elintoimintojaan, liikkumiseen, kasvuun, tiineyteen ja maidontuotantoon. Energiantarve kasvaa kanin koon suurentuessa. Myös kanin ikä, sukupuoli, aktiivisuus, rehunkäyttökyky, hampaiden ja suoliston kunto vaikuttavat yksilölliseen energiantarpeeseen. Pääasiallinen energianlähde on rehujen hiilihydraatit (sokerit, kuituaineet) ja rasvat. Kasvisöljyt sisältävät kolminkertaisesti energiaa viljoihin verrattuna ja etuna on niiden hyvä sulavuus. Myös ylimääräinen valkuainen toimii energianlähteenä.

Hiilihydraatteja on sokereissa, kuituaineissa ja viljan tärkkelysaineissa. Toisin sanoen kanime saa hiilihydraattinsa pääosin heinästä, porkkanoista ja kuivasta leivästä.

Valkuaista kani käyttää aineenvaihduntaansa, elintoimintojensa ylläpitämiseen, kasvuun, tiineyteen, maidontuotantoon sekä lihasten ja luuston kehittämiseen. Kanin valkuaistarve tyydyttyy mainiosti heinän ja mm. kauran sisältämällä valkuaisella. Tosin valkuaisen tarve lisääntyy mm. karvanvaihdon aikaan sekä siitosnaarailla että -uroksilla. Liiallisesta valkuaisen syöttämisestä saattaa seurata suoliston toiminnan häiriöitä ja virtsa erityksen lisääntymistä (jolloin tärkeitä kivennäisaineita poistuu elimistöstä) sekä erityisesti nuorilla kaneilla luuston kehityshäiriöinä.

Kivennäisaineet ovat luuston ja sidekudosten (mm. jänteiden) rakennusaineita ja veren aineosia ja ne osallistuvat moniin elimistön kemiallisiin reaktioihin. Pääkivennäiset kanin ruokinnassa ovat kalkki eli kalsium ja fosfori. Nämä ovat luuston tärkeimpiä aineosia ja niiden saanti on tärkeää erityisesti tiineille ja imettäville naaraille sekä kasvaville poikasille. Näiden lisäksi kivennäisaineisiin kuuluvat mm. magnesium, natrium, kloori ja kalium.

Hivenaineista ei tiedetä kovinkaan paljoa kanin ruokinnassa. Niiden välttämättömyys tunnetaan, mutta ei niin hyvin sitä kuinka paljon kanimme niitä tarvitsevat. Tiedetään vain se, että hyvin korkeat hivenainepitoisuudet aiheuttavat myrkytysoireita. Tärkeimpiin hivenaineisiin kuuuvat kupari, rauta ja sinkki.

Vitamiinit ovat välttämättömiä normaaleille elintoiminnoille ja kasvulle. Ne vaikuttavat kanimme elimistössä muiden edellä mainittujen ravintoaineiden hyväksikäyttöön. Vitamiinien tarve kasvaa rasitustiloissa, ympäristön vaihdosten, ruokinnan muutosten, tiineyden ja kasvun aikana. Vitamiinir jaetaan rasvaliukoisiin (A, D, E, K) ja vesiliukoisiin (B, C), joita kani pystyy tuottamaan myös itse. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat kanin elimistöön, joten yliannostusta on varottava.

A-vitamiinin tärkein tehtävä on näkemistapahtumassa. Se vaikuttaa myös turkin ja kynsien kuntoon ja suojaa limakalvoja. Puutos näkyy mm. turkin huonossa kunnossa ja hengitystiesairauksissa.

B-vitamiineja tunnetaan useita. Ne osallistuvat energiantuotantoon, ruoansulatukseen sekä hermoston, lihaksiston ja sydämen toimitaan. Puutos ilmenee turkin huonona kuntona, limakalvojen kuivumisena, väsymyksenä ja haluttomuutena. Puutosta ei yleensä esiinny, sillä kanin syömissä umpisuolipapanoissa on paljon B-vitamiinia.

C-vitamiinia kani tarvitsee mm. muiden vitamiinien toiminnan säätelyyn, raudan imeytymiseen ja elimistön moniin kemiallisiin tapahtumiin. Puutosta ei juurikaan esiinny, sillä kani pystyy tuottamaan sitä riittävästi itse.

D-vitamiinin tehtävät liittyvät kivennäisaineiden imeytymiseen luustoon. Se ehkäisee myös riittämättömän kalsiumin saannin haittoja. Puutos voi aiheuttaa luuston pehmenemistä ja sitä pahentaa, jos ruassa on samanaikaisesti runsaasti kalkkia.

E-vitamiini suojaa kanimme elimistöä hapen haitallisilta vaikutuksilta, vaikuttaa positiivisesti lihaskudokseen ja energian tuotantoon. Puutos voi aiheuttaa mm. lihasvaurioita ja hedelmättömyyttä.

K-vitamiini on mukana veren hyytymistapahtumassa.

Jonkin yksittäisen edellä mainitun ravintoaineen ylenpalttinen antaminen saattaa häiritä toisen tärkeän ravintoaineen imeytymistä, josta voi seurata pahojakin puutostiloja!

Heinä ja ruoho

Ruoho on kanin luonnollinen ravinto, koska sen ruoansulatuskanava on rakentunut sulattamaan ruohoa ja heinää. Meidän ilmastossamme ruoho joudutaan kuitenkin antamaan heinäksi kuivatettuna ainakin talvikautena. Ruoho sisältää sokereita ja hiilihydraatteja sekä hieman rasvoja. Ruohossa on valkuaista, joka hajoaa aminohapoiksi, joita elimistö käyttää mm. lihasten rakennusaineina. Natriumia ruoho ei sisällä lainkaan. Huomioitavaa on, ettei ruoho koskaan korvaa kesälläkään kuivan heinän tarvetta; kuivattu ruoho eli heinä on kokonaisuudessaan ravintosisällöltään parempi kuin tuore ruoho.

Heinästä eli kuivatusta ruohosta kanimme saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita! Karkeutensa vuoksi se on hyvää ruoansulatukselle ja autta ennaltaehkäisemään suolistoongelmia. Eri heinäerien ravintosisältö kuitenkin vaihtelee suuresti. Hyvälaatuinen heinä on väriltään vaaleanvihreää, maultaan makeahkoa, se on lehtevää ja vähäkortista sekä homeetonta ja pölytöntä. Homeinen heinä voi aiheuttaa paitsi suolisto-ongelmia, myös jopa keuhkotulehduksia. Kanilla on oltava heinää jatkuvasti tarjolla ja on huolehdittava, ettei kani itse likaa heiniänsä ulosteillaan ja siksi heiniä on hyvä vaihtaa usein. Kanille sopii parhaiten timoteivaltainen heinä. Heinä on hyvä A-vitamiinin esiasteen eli karoteenin lähde. Mitä vihreämpää heinää, sitä suurempi karoteenipitoisuus on.

Säilörehu on tuoreena säilöttyä ruohoa. Hyvälaatuinen säilörehu on väriltään virehtävän ruskeaa ja se tuoksuu miellyttävästi happamelle. Etuna säilörehussa on sen pölyttömyys ja erittäin hyvä vitamiinipitoisuus. Haittapuolena voisi pitää sen hankalaa saantia, koska se säilötään monen sadan kilon muovitettuihin paaleihin eikä sellaista määrää kannata hankkia muutamalle kanille. Sitä ei myöskään saa keneltä tahansa maanviljelijältä. Jos onnistut saamaan sitä käsiisi ja aloitat sen syöttämisen kaneillesi, on totuttaminen äärimmäisen tärkeää, sillä säilörehu on hyvin ulostuttavaa.

Heinäpelletit eli viherbriketit on tehty kuivatusta ja jauhetusta heinästä tai ruohosta. Heinäpelleteille on ominaista korkea valkuaispitoisuus. Niitä voidaan käyttää myös korvaamaan tai täydentämään huonolaatuista heinää sekä monipuolistamaan ruokitaa. Etuna heinään verrattuna pelletit ovat pölyttömiä. Heinäpelletit ovat hyvä vaihtoehto, joka on herkkä pölylle. Useat kanin syövät kuitenkin heinän mieluummin heinänä.

Täysrehut

Koska heinä ei välttämättä ole ravintosisällöltään aina parasta mahdollista eikä näin ollen riitä kattamaan päivittäistä ravinnontarvetta, on ruokintaa täydennettävä jollakin täysrehupelletillä. Täysrehu on aina vain ruokinnan täydennys eikä koskaan pääosa ruokintaa! Täysrehupelletit korvaavat kaikki väkirehut (kaura, ohra jne.) kanin ruokinnassa. Niihin on lisätty kivennäisiä, hivenaineita ja vitamiineja. Täysrehut ovat yleensä maittavia sekä puhtaudeltaan moitteettomia ja pölyttömiä. Täysrehuja on helppo käyttää, sillä niiden laatu ja koostumus on tarkkaan laskettu ja tunnettu, joten niitä on turvallista syöttää. Mikäli täysrehuja vaihdellaan, on se aina ruokinnanmuutos, jonka on tapahtuttava hitaasti. Paksusuolen pieneliöstön kanta riippuu ruokinnan koostumuksesta ja jos ruokinnan koostumus muuttuu äkillisesti, paksusuolen pieneliöstön kanta häiriintyy eikä se voi hajoittaa rehua, jolloin seurauksena voi ilmetä erilaisia vaarallisiakin suolisto-ongelmia.

Oma mielipiteeni on, ettei kanille kuulu syöttää mitään siemenseosta. Kani ei ole siemensyöjä ja siemenseokset sisältävät runsaasti raakarasvoja, jotka lihottavat kanin nopeasti. Lisäksi siemenseokset sisältävät paljon viljaa, jotka saavat kanin mahan löysälle. Monet siemenseokset on tarkoitettu sekä kaneille ja jyrsijöille. Näistä kani ei kuitenkaan voi saada kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita, koska monelle eläinlajille ei voi valmistaa ruokaa, josta kaikki saisivat tarvitsemansa ravintoaineet. Siemenseokset rasvoittavat kanin sisäelimiä (mm. maksaa) ja sen syöttäminen saattaa lyhentää kanin elinikää.

Eri pellettimerkkejä ei ole Suomessa vielä kovinkaan paljoa. Yleisimpiä merkkejä ovat Genesis, Altromin, CP ja Hobby Plus. Viime aikoina Suomeen on tullut ns. koekäyttöön myös muita pellettejä (kuten Maxi-Kanin). Kaneille voi syöttää myös mm. hevosille ja lehmille tarkoitettuja pellettejä (kuten Racing Prix ja Kiri-Maikki). Ne ovat kuitenkin ravintosisällöltään huomattavasti kanipellettejä vahvempia ja on tiedettävä tarkalleen, kuinka paljon sitä saa syöttää. Suurelle kanimäärälle hevos-/lehmäpelletit ovat hyviä halpan hintansa vuoksi.

Eri kanien täysrehun annosmäärä vaihtelee; suuri, ulkona tai muuten hyvin viileässä asustava kani tarvitsee huomattavasti enemmän energiaa (mm. pitääkseen ruumiinlämpönsä tasaisena) kuin sama suuri sisällä asuva kani. Sopiva määrä täysrehua on suurin piirtein se minkä kani ehtii syömään parissa tunnissa (eli noin 50-250 g / päivä kanin koosta riippuen). Mikäli kani laihtuu, määrää lisätään päinvastoin. Jokaisella kanilla on yksilölliset tuokailutottumukset.

Tuorerehu

Oma mielipiteeni on, että tuorerehu on osa kanin luonnollista ravintoa ja sitä on syötettävä sille heinän ohella. Kanit ovat usein varsinaisia herkkusuita rivätkä halua mussuttaa yhtäsamaa pellettiä päivästä toiseen! Kani täytyy totuttaa tuorerehuun hiljalleen, ettei sen maha mene sekaisin.

Hyvää tuorerehua ovat...

  • Porkkanat naatteineen, kurkku
  • Salaatti (ei keräsalaattia), varsi- ja juuriselleri
  • Mansikka, vadelma ja mustikka (muutama silloin tällöin), retikan lehdet
  • Omena, pääsynä banaani
  • Apila (ei puna-apilaa), tavallinen ruoho, yrtit (kuten persilja, tilli, salvia, piparminttu ja kamomilla)
  • Pujo, voikukka (varsinkin lehdet, kukat voivat aiheuttaa ripulia paljon syötettynä), leskenlehti, lutukka, valvatti
  • Sinimailanen, niittysuolaheinä, nuori lakastettu nokkonen, siankärsämö, piharatamot
  • Pinaatti, lanttu
  • Kaali ja peruna pienissä määrin

Kanille ei saa antaa ollenkaan...

  • Appelsiineja ja muita sitrushedelmiä
  • Raakoja papuja
  • Sipulikasveja
  • Kovin rasvapitoisia ruoat, kuten auringonkukansiemenet (voi antaa pienissä määrin, mutta ei ole suositeltavaa)
  • Keräsalaattia, jäävuorisalaattia, perunanituja
  • Ulkomailta tuotujen hedelmien ja kasvisten kuoria tai siemenkotia, säilykepurkkiruokia tai pakasteruokia
  • Myrkyllisiä kasveja, katso http://www.hus.fi/lab/myrkytystietokeskus/myrkyllisten_kasvien_luettelo.pdf

Kovat juurekset (kuten porkkana ja lanttu) ovat hyviä hampaille, sillä ne ovat riittävän kovia kuluttamaan niitä. Tuorerehun etuna toimii niiden sisältämien ravintoaineiden tuoreus. On muistettava, että kaiken tuorerehun on aina oltava puhdasta. Ruoka ei saa olla alttiina ympäristömyrkyille (kuten pakokaasu ja koiranjätökset) eikä niitä ole käsitelty millään torjunta- tai säilöntäaineilla eikä muutenkaan ulkoisesti likaisia (kuten mutaisia).

Mitä muuta kanille voi antaa?

  1. Kuivattu leipä on hyvää hampaille, sillä se kuluttaa niitä sopivasti. Leipää ei kannata antaa kuin keran viikossa, sillä varsinkin vaalea leipä lihottaa nopeasti. Näkkileivän etuna on, ettei se juurikaan lihota.
  2. Kalkki- ja mineraalikivi on hyvä olla kanin saatavilla. Puutoksia saattaa ilmetä mikäli kiviä ei ole koskaan tarjolla. Kani kyllä syö niitä, jos se ei saa riittävästi kalkkia/mineraalia muussa ruoassaan. Tiineillä ja imettävillä naarailla on hyvä pitää kalkki- ja mineraalikiveä maidontuotannon ja sikiöiden kehitystä varten sekä nuorilla kasvavilla kaneilla.
  3. Suolakivi on mineraali, jota on myös hyvä olla kanin saatavilla. Jos kani keksii aloittaa suolakivi-vesi-suolakivi-vesi-kierteen, ota kivi väliaikaisesti pois. Liika suolakiven lipominen johtaa tihenevään virtsaamiseen ja sitä myöten se menettää samalla paljon muitakin tärkeitä kivennäisaineita.
  4. Pellavansiemenet ovat hyviä niin suoliston hoitoon (ehkäisee ummetusta ja ripulua) kuin myös turkille. Pellavansiemenet sisältävät paljon valkuaista ja ns. hyviä rasvoja ja tästä syystä niitä on annettava säästeliäästi (riippuen kanin koosta noin 1-2 tl / pv kerran tai pari kertaa viikossa). Pellavansiemeniä voi syöttää joko sellaisenaan, mutta mieluiten tekemällä ns. pellavansiemenlima liottamalla niitä runsaassa vedessä yön yli tai keittämällä niitä. Nykyään on myös pellavansiemenrouhetta, jota voi syöttää sellaisenaan tai veteen liotettuna. Turvotettuna se laajenee ja voi pahimmillaan aiheuttaa suolistotukoksen!
  5. Nokkonen nuorena ja lakastuneena (jolloin ei enää polta) sisältää kalkkia, rautaa, fosforia ja valkuaista sekä D-vitamiinia. Nokkonen vahvistaa luustoa, puhdistaa verta ja edistää aineenvaihduntaa. Sitä on hyvä kerätä talveksi varastoon.
  6. Siankärsämö ehkäisee vatsatulehduksia; ähkyn ja muut suolistosairaudet sekä laukaisee mahdollisia kouristuksia. Sitä voi antaa tuoreena tai kuivattuna. Se on mainio "yleislääke", sillä suurin osa kanin vaivoista ovat ruoansulatusongelmia.
  7. Kuivattuja herkkuja voi myös tarjota, mutta vain silloin tällöin herkkupalaksi. Eli rusinoita, kuivattuja banaanilastuja, ananasta, papaijaa, mangoa, porkkanaa, omenaa jne. Kuivatut hedelmät ovat halpoja ja niitä voi tehdä myös itse.
  8. Puiden oksat, mm. haavan, tammen, kuusen, pajun ja hedelmäpuiden oksat ovat mainioita nakerreltavia. Kuusen oksat ovat melko vahvoja kanin suolistolle, joten niihin totuttaminen on ensisijaisen tärkeää. Muista, että mitään puiden oksia ei ole käsitelty torjunta-aineilla tai illeet alttiita ympäristömyrkyille.
  9. Vehnäleseet sisältävät paljon kuituja. Puuroksi turvotettuna ne on syötävä heti, sillä ne hapanevat nopeasti!
  10. Kaurahiutaleet ja muutkin täysjyvähiutaleet ovat hyviä kaikille kaneille ja erityisesti pienillä poikasille, sillä ne ovat pehmeitä ja helppo syödä. Ne myös sulavat hyvin. Niitä tulisi kuitenkin antaa vain joka toinen tai joka kolmas päivä kanin koosta riippuen noin 25-80 g.
  11. Olki on paitsi hyvä kuivike niin myös mukavaa nakerreltavaa. Erityisesti kauran oljet ovat hyviä. Oljet eivät ole ravistosisällöltään mitään. Niissä on pääosin vain kuitua ja ne ovat lievästi lihottavia. Jos annat kanille olkea, niiden on oltava homeettomia ja pölyttömiä!
  12. Vitamiinilisä on hyvä kanille varsinkin karvanvaihdon aikana. Mm. Tehovitol (apteekista).

Vesi

Vesi kuuluu kanin ruokintaan oleellisena osana. Varsinkin, jos se syö pääosin kuivarehua. Kanilla pitäisi olla vettä jatkuvasti saatavilla, sillä se tietää itse milloin sillä on jano. Veden tulee olla raikasta ja viileää (noin 18-20 asteista), mutta ei jääkylmää! Jääkylmä vesi voi aiheuttaa suolisto-ongelmia, kuten ähkyn. Vesikupissa tarhottava vesi tulee vaihtaa tuoreeseen vähintään kahdesti päivässä, sillä se likaantuu nopeasti. Juomapullossa vesi pysyy tuoreempana pidempään, mutta sekin on hyvä vaihtaa joka päivä tai vähintään joka toinen päivä. Jokainen kani on yksilö myös vedenjuomisen kanssa; toiset juovat enemmän kuin toiset ja päinvastoin. Eläinlääkärin arvio kanin vedentarpeesta on 100-150 ml / kg / päivä (ison osan nesteestä kani saa kuitenkin tuorerehusta). Opettele tuntemaan kanisi juomatapa, jotta voit ajoissa huomata mahdollisen sairaudet merkit. Jos kani normaalisti juo esim. 1 dl päivässä ja alkaa yhtäkkiä juomaan 5 dl päivässä, jotakin on varmasti vialla. Varsinkin kesällä on huolehdittava, että raikasta vettä on tarjolla ja mieluiten useammastakin pullosta/kupista. Imettävät naaraat juovat tietenkin enemmän vettä valmistaakseen maitoa.

Ruokinta-ajat

Kania kannattaa ruokkia aina säännöllisesti, niin se oppii päivärytmin. Tavallisesti kanille on hyvä antaa ruokaa 1-2 kertaa päivässä. Kantavilla naaraille ja imetysaikana ruokaa on pidettävä aina kupissa. Myös nuorilla kaneilla saa olla aina ruokaa tarjolla.

Liikunnan merkitys

Ruokinnan tulisi olla tasapainossa liikunnan suhteen. Kani, joka oleskelee suurimman osan ajastaan häkissä, ei tarvitse täysrehuja niin paljon kuin samankokoinen kani, joka on aina tai lähes aina vapaana. Liikunnan ja tasapainotetun ruokinnan tuloksena saadaan mukavan pyöreä, mutta lihaksikas pupu, joka on koko olemukseltaan pirteä ja omaa hyvän vastustuskyvyn sairauksia vastaan. Ruumiinmuoto on hyvä, kun lihakset peittävät luustoa. Kania on ruokittava liikunnan suhteen oikein, koska muuten sillä ei ole rakennusaineita rakentaakseen lihaksia. Myös tässä asiassa tuilee ottaa huomioon yksilöllisyysasiat; toiset kanit eivät ikinä saa kunnollisia lihaksia ja se voi johtua vaikka geeniperinnästä.

Jos aika ei riitä juoksuttamaan kania päivittäin (tässä herää kysymys: miksi sinulla on niin paljon kaneja, ellet pysty tarjoamaan niille luonnonmukaisia oloja?), tulisi sillä olla mahdollisimman iso häkki, jossa voi liikkua kunnolla. Aina kun on mahdollisuus, kanin tulee päästä juoksemaan. Kani on hyvin liikunnallinen eläin, joka ikävystyy, jos joutuu vain istumaan pienessä häkissä!

Osa kaneista ei yksinkertaisesti halua liikkua paljoakaan ja ne vain nököttävät paikallaan vapaaksi päästyään. Kania ei voi pakottaa juoksemaan. Kannattaa tehdä sen juoksenteluympäristöstä mahdollisimman virikkeellinen; esteitä, piilopaikkoja jne. Jos voit, juoksuta sitä toisen kanin kanssa yhdessä. Jotkut kanit tulevat toimeen toistensa kanssa vapaana ollessaan, mutta häkissä ne vain tappelevat. Kanin on ihan terveydellisistä syistä saatava liikuntaa, sillä kani, joka nököttää jatkuvasti häkissään, on aina alttiimpi suolistosairauksille. Sen sydän veltostuu ja rasvoittuu ja pahimmillaan kani jää kovin lyhytikäiseksi. Kanista kuitenkin näkee, milloin sen ruokinta ja liikunta ovat tasapainosa. Tuloksena on iloinen ja terve pikku-pupu!

 copyrigt Kia Kanerva  http://www.ranskanluppa.net/

Täysrehujen ravintosisältöjä

Genesis

Genesis

Ravintoaine %
Valkuainen 16
Rasva 3,5
Kuitu 15
Kosteus 10
Kalsium 0,9
Fosfori 0,6
A-vitamiini 12 000 KY/kg
D3-vitamiini 1 500 KY/kg
E-vitamiini 60 mg/kg

Valmistusaineet: Kuivattu sinimailasjauhe, vehnäjauho, soijapavun kuori, ohra, dikalsiumfosfaatti, natriumkloridi, kalsium-karbonaatti, hiiva, magnesiumoksidi, jukkauute, D,L-metioniini, koliinikloridi, askorbiinihappo (C-vitamiini), 14 vitamiinia, 12 mineraalia ja hivenainetta. Vitamiinit ja mineraalit.

Vitamiinit: A, D3, E, K, C, B1 (tiamiini), B2 (riboflaviini), B6 (pyridoksiini), B12, biotiini, koliini, foolihappo, niasiini, pantoteenihappo.

Mineraalit, hivenaineet: kalsium, fosfori, kalium, natrium, magnesium, sinkki, kupari, mangaani, rauta, jodi, seleeni, kloori.

Maxi-Kanin

Ravintoaine %
Kosteus 11
Raakavalkuainen 14,5
Raakarasva 2,8
Raakakuitu 7,5
Hehkutusjäännös 8,3
Kalsium (Ca) 1,0
Fosfori (P) 0,7
Natrium (Na) 0,4
Magnesium (Mg) 0,3
Sulava raakanavalkuainen 11
OIV KA 110 g/kg
PVT KA 2,0 g/kg
Rehuyksikköarvo 0,93 RY/kg
Rehuyksikköarvo KA a,05 RY/kg
Lisäainepitoisuus ky/kg
A-vitamiini 11000
D3-vitamiini 2200
E-vitamiini 30
Kupari (Cu) 24
Rauta (Fe) 220
Mangaani (Mn) 70
Sinkki (Zn) 200
Jodi (I) 3,8
Koboltti (Co) 2,0
Seleeni (Se) 0,5

Koostumus: Ohra (jauhettu), ohramallasrehu, vehnälese, melassileike, öpex-rypsipuriste, ruokintakalkki, ruokasuola, kalsiumlignosulfonaatti, Monokalsiummagnesiumfosfaatti (Monomag), esiseos.

CP

Ravintoaine %
Proteiinia 15,9
Rasvaa 2,9
Kuitua 15,4
Kalsiumia 1,0
Fosforia 0,5
Hehkutusjäännös 7,5

Racing Prix (hevospelletti)

Ravintoaine %
Raakavalkuainen 10,5
Raakarasva 4,6
Raakakuitu 13,4
Hehkutusjäänös (tuhka) 6,6
Fosfori 0,4
Magnesium 0,2
Natrium 0,53
Kalsium 0,7
Lisäaine KY/kg
A-vitamiini 5000
D-vitamiini 500
E-vitamiini 225 mg/kg
C-vitamiini 300
B1-vitamiini 10
B6-vitamiini 5
B12-vitamiini 0,03
Rauta 220
Kupari 30
Biotiini 0,20
Seleeni 0,15
Mangaani 55
Sinkki 100
Jodi 0,30
Koboltti 0,20

Kiri-Maikki 125 TOP

Kirimaikki

Ravintoaine
Kosteus 12,5 %
Raakavalkuainen 20,2 %
Raakakuitu 9,5 %
Hehkutusjäännös 7,0 %
Kalsium 8 g/kg
Fosfori 6 g/kg
Natrium 4 g/kg
A-vitamiini 10000 KY
D3-vitamiini 2400 KY
E-vitamiini 30 mg/kg
Kupari 18 mg/kg
Seleeni 0,75 mg/kg
Hapettumisenestoainetta (etoksiini)
Valmistusaine
Melassileike 23
Rypsipuriste 22
Rypsirouhe 13
Ohra 10,95
Ohramallasrehu 5
Vehnä 5
Seosmelassi 5
Vehnälese 4,5
Soijarouhe 4
Vehnärehujauho 2
Kaura 2
Kasvirasvaseos 1,3
Propyleeniglykoli 1
Ruokasuola 0,45
Esiseos 0,35
Ruokintakalkki 0,25
Magnesiummoksidi 0,2