Koiran ensiapu

ELL Päivi Vanhapelto

Jokaisen koiranomistajan on hyvä tietää, miten toimia oikein koiran tarvitessa ensiapua. On tärkeää tietää, mitä voi tehdä ja mitä ei tulisi tehdä vahingon sattuessa tai koiran sairastuttua. Seuraavassa käsitellään muutamia koiran ensiapuun liittyviä perusasioita.

Haavat

Tätä kirjoittaessa, huhtikuun alkupäivinä, aurinko paistaa lämpimästi ja lumet sulavat hurjaa vauhtia paljastaen lumen alle jääneet rikkinäiset lasipullot. Maastossa ja kadulla liikkuvien koirien tassut ovat vaarassa.

Pinnallisten haavojen ja naarmujen hoitoon riittää päivittäinen puhdistaminen esim. Betadine- paikallisantiseptilla. Poikkeuksena ovat puremahaavat, jotka tulehtuvat aina jossain määrin. Vaarattoman näköiset hampaanreiät esim. niskassa saattavat muodostaa isojakin märkäpaiseita, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Runsaasti verta vuotavat viilto- ja pistohaavat vaativat aina eläinlääkärin hoitoa. Ensiapuna haavat puhdistetaan ja sidotaan. Jos verenvuoto on pulppuavaa, haavan päälle on tehtävä paineside. Paineside tehdään esimerkiksi asettamalla kokonainen sideharsorulla haavan päälle ja sitomalla se paikoilleen mahdollisimman tiukasti.

Märkiviä, vanhoja haavoja ei yleensä voi enää ommella, vaan ne paranevat päivittäisen, huolellisen paikallishoidon ja eläinlääkärin määräämän antibioottihoidon avulla. Paranemista nopeuttaa huomattavasti, jos koira ei pääse itse nuolemaan haavaa. Jos haava-alue joudutaan sitomaan (esim. tassuside), side pitää vaihtaa päivittäin ja samalla tutkia ja hoitaa mahdolliset siteen aiheuttamat hankaumat. Tassusiteen varvasvälihautumia voi ennaltaehkäistä pehmustamalla varvasvälit vanulla ja estämällä siteen kastuminen.

Silmän ja silmäluomen haavat on syytä käydä aina näyttämässä eläinlääkärille. Älä koskaan laita silmään silmätippoja ennen eläinlääkärin tutkimusta! Ensiapuna lian ja veren voi puhdistaa varovasti keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä. Älä anna koiran hangata silmää tai silmän ympäristöä.

Kynnen repeämät ovat tavallisia vammoja koirien liikkuessa liukkailla kallioilla ja talven jäisillä keleillä. Kynnen sarveisosa lohkeaa ja seurauksena on kipu ja tulehdus. Hoitamattomana tulehdus saattaa levitä koko varpaaseen. Ensiapuna kynsi pitäisi puhdistaa esim. Betadine-paikallisantiseptilla ja tehdä tassuside suojaksi. Hoitona eläinlääkäri poistaa rauhoituksessa kynnen sarveisosan ja tulehdus hoidetaan jatkossa päivittäisellä puhdistuksella ja eläinlääkärin määräämällä antibiootilla.

Käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot

Lämmin kevätsää houkuttelee kyykäärmeet lämmittelemään aurinkoon ja kevään edetessä kesäksi käärmeenpuremat ja ampiaisen pistot ovat yleisiä koirien vammoja. Maastossa koiran kanssa liikuttaessa taskussa pitäisi aina kantaa Kyypakkauksen tabletteja. Ensiapuna kyynpuremaan tai ampiaisten pistoihin annetaan heti suun kautta 1 Kyypakkauksen tabletti / 10 kg elopainoa eli aikuiselle noutajalle (elopaino n. 30 kg) annetaan 3 Kyypakkauksen tablettia. Ensiavun jälkeen käärmeen purema koira viedään eläinlääkärin hoitoon. Tämä on tärkeää varsinkin, jos turvotus on voimakasta tai purema on pään tai kaulan alueella. Kyynpurema on erityisen vaarallinen nuorille pennuille, hyvin vanhoille ja allergisille koirille.

Punkit

Kesän vaivoihin koirilla etenkin rannikko- ja saaristoalueilla kuuluvat punkit. Paikallisten tulehdusreaktioiden lisäksi ne voivat tartuttaa koiraan borrelioosin tai erlichioosin. Kaikkein paras tapa välttyä punkkien aiheuttamilta harmeilta on ehkäistä ennalta punkkien tarttuminen koiraan. Tähän tarkoitukseen on tällä hetkellä tarjolla hyviä valmisteita, esim. Exspot-liuos. Jos punkki on ehtinyt tarttua koiran ihoon, se tulisi irrottaa mahdollisimman nopeasti. Näin estetään mahdollisen borrelioosin siirtyminen punkista koiraan. Vanhan tavan mukaisen rasvalla irrottelun sijaan parempi vaihtoehto on ns. punkkipihdit, joilla punkki saadaan nopeasti irrotettua kokonaisena. Kesäaikaan koirat tulisi tarkastaa punkkien varalta päivittäin.

Lämpöhalvaus

Kuumana kesänä koirat voivat saada lämpöhalvauksen, varsinkin jos ne joutuvat olemaan autossa pidempään. Lämpöhalvauksen oireita ovat nopea hengitys, läähätys, kuolaaminen, oksentelu ja horjuminen. Ensiapuna koira viedään mahdollisimman viileään ympäristöön; sitä valellaan tai suihkutellaan kylmällä vedellä pitkään (n. 1/2 tunnin ajan). Jäähaudetta voidaan pitää sen pään päällä.

Jos oireet jatkuvat ensiavusta huolimatta, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon. Muista, että auton sisälämpötila kohoaa nopeasti sietämättömän korkeaksi auringossa hellesäällä, vaikka ikkunat olisivatkin auki. Älä jätä koiraasi kuumaan autoon!

Vesihäntä

Noutajien tavallinen kesän ja syksyn vaiva on ns. vesihäntä. Tällöin koiran hännän tyviosa kipeytyy. Kipu on todennäköisesti hermostoperäistä ja sen laukaisee usein runsas uiminen. Vesihännän yhteydessä anaalirauhaset voivat myös tulehtua. Koira pidetään poissa vedestä ja sille voi antaa suun kautta särkylääkettä. Jos oireet jatkuvat usean päivän ajan, on syytä viedä koira eläinlääkärin hoitoon.

Myrkyt

Ulkona liikuttaessa koirilla on usein tapana syödä sellaistakin, mikä ei ole tarkoitettu koiranruoaksi. Myrkyistä tavallisimpiin kuuluu rotanmyrkky (cumariini), joka syötynä vaikuttaa elimistössä K-vitamiinin vastavaikuttajana estäen veren hyytymisen. Rotanmyrkytyksen oireet saattavat näkyä vasta viikon kuluttua myrkyn syömisestä ja voivat olla hyvin erilaisia. Verenvuodot voivat näkyä ulospäin esim. mustelmina, verisenä virtsana tai sitten verenvuodot ovat sisäisiä.

Yhteistä rotanmyrkkyä syöneille koirille on selittämätön väsymys, voimattomuus ja anemia. Jos koiran tiedetään syöneen myrkkyä, eikä syömisestä ole kulunut enempää kuin pari tuntia, koiran oksetus on paras ensiaputoimenpide. Konakion-tabletteja (= K1-vitamiinitabl.) voi antaa suun kautta ensiapuna. Rotanmyrkkyä syönyt koira viedään ensiavun jälkeenkin eläinlääkärin hoitoon.

Koira kannattaa oksettaa sellaisten myrkkyjen syömisen jälkeen, jotka eivät ole voimakkaita happoja tai emäksiä ja jos myrkyn syömisestä ei ole kulunut paria tuntia pidempää aikaa. Jos koira ei ole syönyt ruokaa pariin tuntiin, sille annetaan hiukan pehmeää ruokaa ennen oksetusta. Oksetus onnistuu yleensä antamalla koiralle suuhun ruokasuolaa tai suolavettä, 1,5% vetyperoksidia (10 ml/10 kg elopainoa) tai käyttämällä Ipeca-oksetuspakkauksen mikstuuraa. Oksetuksen lisäksi voidaan antaa suun kautta lääkehiiltä ruuansulatuselimistöön jääneen myrkyn imeytymisen estämiseksi. Jos oksetus ei onnistu kotikonstein, eläinlääkäri saa koiran oksentamaan lääkepistoksen avulla.

Jos koira saa myrkyllisiä aineita (esim. maalit, liuottimet, hyönteismyrkyt) iholleen ja turkilleen, puhdistukseen ei saa käyttää liuottimia tai bensaa, koska ne ovat myös myrkyllisiä. Koira pitää pestä nopeasti ja perusteellisesti runsaalla vedellä ja saippualla. Turkkia leikataan, jos se on tarpeen myrkyllisen aineen poistamiseksi. Tietoa myrkyllisistä aineista eläimille ja ihmisille saa Myrkytystietokeskuksesta, p. 09-471977.

Vieraat esineet

Jos koira on nielaissut vierasesineen ja on tiedossa, että esine ei ole terävä ja että se on vaarassa tukkia henkitorven, pitää toimia nopeasti. Koiraa tartutaan takajaloista ja nostetaan ylös pään roikkuessa alaspäin ja samalla puristetaan kädellä varovasti henkitorvea vierasesineen takaa. Tällöin koira saattaa yskäistä vierasesineen ulos.

Jos taas vierasesine on suhteellisen pieni eikä ole terävä ja sen nielemisestä ei ole kulunut kahta tuntia kauempaa, koiran oksettaminen saattaa olla keino saada vierasesine ulos. Jos nielaistu vierasesine on terävä, koiraa ei missään nimessä saa oksettaa, vaan koira on vietävä eläinlääkäriin röntgentutkimusta varten. Röntgentutkimus on tarpeen myös niissä tapauksissa, joissa koira oksentelee rajusti ja vierasesineen syöminen on mahdollista.

Ripuli ja oksentelu

Ripuli ja oksentelu on varsin yleinen koirien vaiva. Hyvin monet syyt voivat aiheuttaa koiralle lyhyt- tai pitkäaikaisempaa ripulia ja oksentelua. Elimellisten vikojen ja sairauksien lisäksi näitä oireita voivat aiheuttaa esim. ruokavalion muutokset, pilaantunut tai epäsopiva ruoka, vierasesineet, sisäloiset, bakteeri- tai virusperäiset tulehdukset, stressi jne. Ensiapuna koira pidetään ruokapaastolla 24 tunnin ajan. Keitettyyn juomaveteen voi sekoittaa Nutrisal-jauhetta tai litraan vettä ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa. Koiran päivittäinen nestetarve on vähintään 60-70 ml / elopainokilo.

Paaston jälkeinen ruokinta aloitetaan varovasti pienillä annoksilla keitettyä riisiä ja keitettyä kananlihaa. Kananliha voidaan korvata joko keitetyllä vähärasvaisella jauhelihalla tai raejuustolla. Tätä mietoa ja helposti sulavaa ruokavaliota jatketaan n. viikon ajan ja paluu normaaliin ruokavalioon tehdään vähitellen muutaman päivän aikana. Jos ripuli ja/tai oksentelu jatkuu paaston jälkeen, tulisi ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Rasitushypoglykemia

Jos noutaja joutuu työskentelemään metsästyksessä pitkän päivän, etenkin kylmissä vesissä, sen verensokeri saattaa yllättäen laskea hyvin alas. Tämän rasitushypoglykemian oireita ovat horjuminen, väsymys ja heikkeneminen; pahimmassa tapauksessa koira alkaa kouristella ja joutuu shokkiin. Verensokerin laskua voi hoitaa hiilihydraattipitoisilla välipaloilla. Jos koira on shokissa, se pitää viedä mahdollisimman nopeasti eläinlääkäriin, joka hoitaa hypoglykemiaa suonensisäisellä glukoosi-tiputuksella. Parasta on tietysti ennaltaehkäistä verensokerin lasku pitkäaikaisessa rasituksessa antamalla koiralle hiilihydraattipitoinen aamuateria ja huolehtia metsästyksen aikana koiran välipaloista (esim. leipä tai hedelmäsokeri).

Onnettomuudet ja koiran elvytys

Onnettomuuspotilaan liikuttaminen esim. kolarin jälkeen on tehtävä varoen. Loukkaantunut koira on parasta asettaa oikealle kyljelle, kaula suoraksi ja takapää hiukan koholle. Samalla tarkistetaan, että kieli ei tuki hengitysteitä. Tällainen koira on lähes aina shokkitilassa: se on veltto, sen pulssi on selvästi kohonnut, limakalvot ovat vaaleat ja raajat ovat viileät. Shokki on hengenvaarallinen tila ja koira on vietävä eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman pian.

Matkalla eläinlääkäriin voidaan aloittaa koiran elvytys. Jos koira ei hengitä, aloitetaan tekohengitys. Koiran kieli vedetään ulos ja tarkistetaan, että hengitystiet ovat auki. Koiran suu suljetaan ja aloitetaan puhallukset sieraimien kautta: 10-12 puhallusta / minuutti. Puhallusten voimakkuus säädetään koiran koon mukaan: pennulle ja pienikokoiselle koiralle puhallusten tulisi olla kevyitä, suuren koiran sieraimiin voi puhaltaa reilummin ilmaa.

Koiran sydämen sykkeen voi tuntea koiran maatessa oikealla kyljellään painamalla kämmen vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Jos koiran sydän on pysähtynyt, aloitetaan sydänhieronta. Koira asetetaan oikealle kyljelleen ja sormet (pentu tai pieni koira) tai kämmenet (suuri koira) laitetaan päällekkäin vasemman kyynärnivelen taakse rintakehän päälle. Aloitetaan rintakehän tasaiset painallukset - vähintään 60 painallusta minuutissa. Jos sekä hengitys että sydän ovat pysähtyneet ja koiraa elvyttää vain yksi henkilö, tulisi antaa 15 painallusta ja 2 puhallusta vuorotellen jatkuvasti, kunnes koira saadaan eläinlääkärin hoitoon.

     
MITEN TOIMIA HÄDÄN HETKELLÄ - KOIRAN ENSIAPU

Artikkelin on koonnut ELL Sirpa Teikari ELL Riitta-Liisa Rajaniemen pitämän luennon pohjalta (lainattu Belgianpaimenkoirat-lehdestä kirjoittajan ja luennonpitäjän luvalla)

"Artikkeli julkaistu Basset Bulletiinissa 1/1999"

MITEN TOIMIA HÄDÄN HETKELLÄ?

    Tavallisin lemmikkiä kohtaava onnettomuus on törmääminen yhteen ajoneuvon kanssa - siinä sattuvat myös pahimmat vammat. Toinen yleinen pikaisia toimia vaativa turma tulee tappelunnujakassa puremina.

    Tärkeää on muistaa loukkaantunutta koiraa käsitellessä, että se voi purra jopa omistajaansa kivun "lyödessä yli". Voi olla hyvä osata tehdä kuonoside. Kuonon sitomiseen voi käyttää mitä tahansa pehmeää, leveää hihnaa, esim. sideharsoa tai kylpytakin vyötä. Toimi rauhallisesti, puhu koiralle rauhoittavasti, hillitse hälinää ja huutoa potilaan ympärillä. Auta loukkaantuneen koiran omistajaa, sillä usein onnettomuuden kohdatessa omaa lemmikkiä, ei omistaja kykene toimimaan selkeästi järkytykseltään. Katsasta koiran vammat ja mieti, onko syytä viedä se heti lääkäriin. Haavat on syytä ottaa vakavasti ja isot haavat ompeluttaa mahdollisimman pian. Pyri käyttämään koira lääkärissä vuorokauden sisällä tapaturmasta. Parempi aina katsoa kuin katua, mutta harvoissa tapauksissa on kuitenkaan kysymys minuuteista. Jos olet kaukana kotoa ja koira saa pienehkön haavan esimerkiksi jalkaansa, ei välttämättä kannata ruveta kantamaan suurta koiraa kilometritolkulla. Jos koira voi kävellä, haavakin pysyy melko puhtaana niin kauan kuin se vuotaa ja kotona sen voi puhdistaa.

MITÄ TEET TAJUTTOMALLE KOIRALLE ?

    Pahojen haavojen tai esim. kolarissa syntyvien sisäisten vammojen yhteydessä koira voi mennä shokkiin. Tarkista siis varovaisesti loukkaantuneen koiran tila! Jos koira on tajuton, tarkista, hengittääkö se. Jos se ei hengitä, koeta, lyökö sen sydän, asettamalla sormesi noin 3-5 cm päähän kyynärpäästä keskelle rintaa. Jos sydän on pysähtynyt, on aloitettava sydänhieronta ja tekohengitys. Jos koiran sydän lyö, mutta se ei hengitä, jatketaan tekohengitystä minuutin ajan. Sitten katsotaan, hengittääkö koira itse, vai tarvitseeko apua jatkaa. Jos sydänkään ei lyö, aloitetaan sydänhieronnalla, jota jatketaan 30 sekunnin vuoroissa tekohengityksen kanssa minuutin ajan, ja tarkistetaan uudelleen sydän ja hengitys.

SYDÄNHIERONTA:

    1. Käännä koira kyljelleen
    2. Aseta kämmenesi keskelle koiran rintakehää
    3. Paina kohtuullisella voimalla n. 30 kertaa 30 sekunnissa

TEKOHENGITYS:

    1. Käännä koira kyljelleen
    2. Sulje koiran suu ja huulet hyvin ja aseta huulesi tiiviisti koiran sierainten ympärille. Puhalla tasaisesti kolme sekuntia, niin että koiran rintakehä nousee. Vedä syvään henkeä ja toista. Shokin tuntomerkkejä ovat kalpeat tai valkoiset ikenet, hyvin nopea pulssi ( yli 150 lyöntiä minuutissa) ja nopea hengitys.

    Käsittele shokkiin joutunutta eläintä varovaisesti. Älä tuhlaa aikaa pienten vaurioiden hoitoon tai murtumien lastoittamiseen. Aseta koira kyljelleen pää ojennettuna ja vedä sen kieli ulos, jotta ilmatiet pysyisivät auki. Kohota koiran takaruumista hieman asettamalla sen alle taitettuja pyyhkeitä tai tyynyjä. Tyrehdytä näkyvä verenvuoto. Ota yhteys eläinlääkäriin. Jos matka lääkäriin kestää kauan, on koiraa hyvä lämmittää esim. kuumavesipullolla, joka kankaaseen kiedottuna asetetaan sen vatsaa vasten. Koira kiedotaan huopaan tai takkiin.

HAAVAT

    Tavallista on, että lasinpala viiltää koiran polkuanturaan tai varpaiden väliin haavan. Anturat ovat melko hitaita parantumaan, joten isompi viilto kannattaa ompeluttaa. On toimittava vuorokauden sisällä, sillä vanhempaa haavaa on vaikea ommella: reunojen kudokset eivät kestä enää tikkejä vaan repeävät.

    Tassusiteen tekemiseen on olemassa omat konstinsa, kannattaa harjoitella siteen tekoa, jotta sen tositilanteessa taitaa. (Tässä kohtaa artikkelia on tassusiteen tekoa valaiseva kuvasarja , jota ei valitettavasti pystytty kopioimaan Bulletiiniin. Toim. huom.) Haavan puhdistaminen aloitetaan haalealla juoksevalla vedellä huuhtelemalla. Sitten käytetään kirvelemätöntä puhdistusainetta, kuten Betadine-paikallisantiseptia, jotta koira ei alkaisi vastustaa hoitoa. Haava peitetään sideharsotaitoksella tai muulla puhtaalla materiaalilla, erittäin käyttökelpoisia vuotaviin haavoihin ovat lasten vaipat ja terveyssiteet !

    Purema- ja pistohaavat ovat siitä petollisia, että pinnassa näkyvä jälki voi olla pienempi kuin ihon alainen vamma. Varminta on leikata karvaa reilusti oletetulta vamma-alueelta ja tarkistaa iho huolellisesti. Useimmiten pistohaavoissa bakteereja kulkeutuu syvälle haavaan aiheuttaen tulehduksen, kun pinta paranee nopeammin kuin muu haava. Antibioottikuuri on siksi paikallaan. Valtimohaavan tunnistaa siitä, että veri on heleänpunaista ja tulee haavasta pulppuamalla sydämenlyöntien tahtiin. Verenhukan vaara on suuri ja vuoto on yritettävä tyrehdyttää mahdollisimman pian. Koira on saatava pikaisesti lääkäriin. Jos haava on vartalossa, haavan päälle laitetaan esim. pyyhe, terveysside tai vaippa, joka kiinnitetään kietomalla vartalon ympärille kangassuikaleita, sideharsoa tms. pehmeää materiaalia siten, että side pysyy paikallaan, mutta ei kiristä. Raajassa sijaitsevaan valtimohaavaan tehdään lisäksi kiristysside vuotokohdan yläpuolelle (sydämen puolelle) esim. solmiosta tai vyöstä, mutta ei ohuesta narusta. Sidettä kierretään muutaman kerran raajan ympäri ja siihen sidotaan tikku, viivoitin tms., jota kiertämällä side kiristyy ja estää verenkierron. On muistettava löysätä kiristys n. 15 minuutin välein pariksi minuutiksi, jotta alapuoliseen raajanosaan ei syntyisi verenpuutteessa kuoliota.

MURTUMAT

    Auton tönäisemältä tai korkealta pudonneelta koiralta voi pahimmassa tapauksessa murtua selkäranka. Tunnistat tilan siitä, että koira ei kykene liikkumaan tai sen selkä on epätavallisen kaarella. Tarkista ensin shokkioireet. Sitten koira on saatava jonkin tasaisen levyn päälle kyljelleen ja sidottava siihen tukevasti. Näiden paarien on hyvä sopia autoon, sillä koira täytyy saada lääkäriin välittömästi. Muista kuitenkin, ettet lähde liikkeelle, ennen kuin olet saanut lääkäriin yhteyden! Edestakainen kuljettelu lääkäriä etsiessä voi olla loukkaantuneelle kohtalokkaampaa kuin rauhallinen odottelu paikallaan. Murtuneen raajan voi yrittää lastoittaa, jotta murtuneet luut eivät joutuisi enempää liikkumaan ja repimään kudoksia. Jos kyseessä on avomurtuma, eli luun päät näkyvät haavasta, avoin kohta hoidetaan ensin kuin haava, eli puhdistetaan ja peitetään verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Jos murtunut raaja on kovin epämuodostunut, ja käsittely tuottaa koiralle suurta tuskaa, aseta lastoittamisen sijaan iso pyyhe raajan alle tueksi kuljetuksen ajaksi. Jos ryhdyt lastoittamaan raajaa, muista, että lastan tarkoitus on tehdä raaja liikkumattomaksi, ei asettaa luita paikoilleen. Mikä tahansa jäykkä mutta ei terävä materiaali sopii lastaksi, esim. pahvi, sanomalehti tai kepit. Kiinnitä lasta tukevasti, mutta ei niin kireälle, että veri ei kierrä. Lastan on oltava niin pitkä, että se yltää mieluiten murtumakohdan ylä- ja alapuolisten nivelten ohi. Liian lyhyestä lastasta ei ole mitään hyötyä.

APUA, KEPPI JUUTTUI KOIRAN KURKKUUN!

    Joskus eteen tulee tilanteita, joissa on osattava toimia pikaisesti. Jos koira on vähällä tukehtua tai epäilet sen syöneen myrkkyä, mitä teet? Entä voiko koira hukkua? Lämpöhalvaukset, sähköiskut ja kaatumatautikohtaukset pelottavat. Jos sellaista sattuu omalle kohdalle, ei auta pyöritellä peukaloita.
    Tukehtuminen Koiran suu on saatava auki. Purista sen ylähuulia lujasti hampaita vasten, kunnon puristus pakottaa suun auki. Jos näet koiran kurkkuun juuttuneen esineen, yritä poistaa se sormillasi. Jos et pysty poistamaan esinettä, tartu koiraa takajaloista ja nosta se ylösalaisin. Ravista kunnolla, myös läimäytys selkään saattaa irrottaa esineen. Jos et jaksa nostaa koiraa, aseta se kyljelleen lattialle. Aseta kätesi juuri rintakehän taakse ja töytäise voimakkaasti. Toista painallus useita kertoja peräkkäin, kunnes esine irtoaa. Jos koira ei esineen irrottuakaan hengitä, ala elvytys.
    Kouristus- tai kaatumatautikohtauksen sattuessa älä joudu pakokauhun valtaan. Yleensä kohtaus kestää vain muutaman minuutin ja johtaa harvoin kuolemaan. Älä pane käsiäsi tai mitään muutakaan koiran suuhun. Järjestä tilaa koiran ympärille tai vedä se jaloista pois sellaisten esineiden läheltä, joihin se voi loukata itsensä. Kohtauksen mentyä ohi voit ottaa yhteyttä lääkäriin.
    Hukkumistapaukset ovat koirilla harvinaisia. Sen sijaan ihmisiä hukkuu, kun he lähtevät pelastamaan lemmikkiään! Veden varaan joutunutta koiraa on ensisijaisesti pyrittävä auttamaan rannasta käsin. Sille voi heittää pelastusrenkaan tai muuta kelluvaa, köydellä varustettua, jolla sen voi avustaa maihin, tai sen pantaan voi yrittää tarttua kepillä tai venehaalla. Jos lähdet pelastamaan koiraa uimalla, varaa mukaasi jotain, jonka päälle koira voi kiivetä, jotta se ei upota sinua ! Jos koira on saanut vettä keuhkoihinsa, koeta nostaa sitä takajaloista ja ravistaa keuhkot tyhjiksi, ennen kuin alat elvyttää. Painavan koiran voi asettaa kaltevalle tasolle, esim. viettävälle rannalle pää alaspäin, jotta vesi valuisi keuhkoista.
    Sähköisku on koitunut monen koiran turmaksi. Jos koiralla on johto suussaan, älä koske koiraan äläkä johtoon ! Mieluiten katkaise virta pääkatkaisijasta, ainakin vedä pistoke seinästä, jotta et itse saa sähköiskua. Tarkista shokkioireet, elvytä jos tarpeen.
    Lämpöhalvaus uhkaa etenkin autoon kuumalla jätettyä koiraa. Älä koskaan jätä koiraa kesällä autoon yksin pitkäksi aikaa ja huolehdi ilmanvaihdosta. Lämpöhalvauksen tunnistaa runsaasta kuolaamisesta, liikehäiriöistä, nopeasta hengityksestä ja kuumasta päälaesta. Nopea hoito on tärkeää, sillä lämpöhalvaus voi johtaa aivovaurioihin ja kuolemaan. Koira täytyy nopeasti viilentää ja hoitoa on tärkeää jatkaa tarpeeksi kauan! Upota koira kylmään kylpyyn tai valele sitä kylmällä vedellä vähintään puoli tuntia. Varo, ettei koira saa vettä henkeensä. Seuraavaksi koira täytyy saada lääkäriin. Aseta jäähaude, muoviin tai kankaaseen kiedottuja jääkuutioita, koiran päälaelle koko matkan ajaksi.

MYRKYTYKSET

    Kesäaikaan koira voi uteliaana tehdä tuttavuutta pistävien hyönteisten tai jopa käärmeen kanssa. Ampiaisen pisto voi aiheuttaa allergisen reaktion, joka näkyy voimakkaana turvotuksena. Ensiapuna voi tällöin antaa koiralle kyytabletin, minkä jälkeen koira viedään lääkäriin. Jos pistokohta löytyy, sitä ei pidä puristella, vaan raaputtaa piikki irti esim. luottokortilla tai tylsällä veitsellä. Kyyn puremaan annetaan ensiavuksi keskikokoiselle koiralle 2 ja isolle koiralle 3 kyytablettia. Kyyn purema voi aiheuttaa shokin, samoin kuin joskus harvoin ampiaisen pistos.
    Punkin saa irti koiran nahasta peittämällä sen näkyvän osan rasvalla, jolloin se ei saa ilmaa ja tukehtuu. Jos punkki ei irrottaudu irti, sitä voi varovasti kiertää. On varottava, ettei sen etupää irtoa ja jää ihoon, koska tämä aiheuttaa tulehduksen. (Nykyisin on apteekeista, kennelliikkeistä ja eläinlääkäreiltä saatavissa punkin irrotukseen tarkoitettuja "kyniä". Toim. huom.) Joskus koira nielee jotakin myrkyllistä. Mikäli myrkky on syövyttävää, kuten jotkin pesuaineet, akkuhapot yms. koiraa ei saa oksennuttaa. Soita myrkytyskeskukseen ja kysy neuvoa, mikäli et ole varma myrkyn laadusta. Tarkista ensin shokkioireet. Jos koira on tajuton tai kouristelee, kiedo se huopaan ja ota heti yhteys eläinlääkäriin. Jos koira on tajuissaan, huuhdo sen suu, sillä syövyttävät aineet aiheuttavat palovammoja. Anna koiralle ruokalusikallinen parafiini- tai ruokaöljyä tai munanvalkuaismaitoa hapon laimentamiseksi. Hiilitabletit puolestaan imevät myrkkyä itseensä. Niitä saa antaa 20-30 kappaletta. Ota mukaasi eläinlääkäriin osa epäillystä myrkystä. Koira saattaa joutua myös tahallisen myrkyttäjän uhriksi tai se saattaa vahingossa syödä rotan- tai ketunmyrkkyä tai pureskella myrkyllisiä kasveja. Koira täytyy oksennuttaa jos on vähänkään epäilystä esim. rotanmyrkyn nauttimisesta, sillä myrkky vaikuttaa hitaasti. Oireita ei kannata jäädä odottelemaan, sillä silloin on jo myöhäistä! Oksennuksen saa aikaan antamalla koiralle ruokalusikallisen 3 % vetyperoksidiliuosta tai suolaa kymmenen minuutin välein kunnes se oksentaa. Suolan voi liuottaa veteen, mutta liuoksen on oltava vahvaa. Oksennus otetaan talteen ja kiiruhdetaan lääkäriin. Rotanmyrkky on yleensä vihreää pulveria, ketun myrkyttämiseen taas käytetään lihaan piilotettua strykniiniä. Rotanmyrkyn tehokas vastalääke on K-vitamiini, jota saa apteekista, ja jonka nauttimisesta ei ole koiralle vaaraa, vaikka rotanmyrkkyä ei lopulta olisi syötykään. Sen sijaan strykniinimyrkytys johtaa yleensä erittäin tuskalliseen kouristuskuolemaan, johon ei ole apua. Eläinlääkäri voi tietysti yrittää helpottaa koiran oloa.

ONNETTOMUUKSIIN VARAUTUMINEN

    Tärkeintä on varautua auttamaan onnettomuuden kohdannutta, sillä varovaisinkaan ei voi niiltä kokonaan välttyä. Autossa ja pitkillä retkillä on hyvä olla mukana joitakin ensiaputarvikkeita; samat käyvät yleensä niin koiralle kuin omistajallekin. Sidetarpeiksi kannattaa varata sideharsotaitoksia ja pumpulia, laastarilla kiinnittäminen onnistuu silloinkin kun sidetarpeet eivät riitä kietomiseen. Kyypakkaus kulkee näppärästi mukana - mitä, jos vaikka kilpailujäljellä sattuukin kohtalokas kyynpisto? Kuuma auto ei kuitenkaan ole pakkauksen paras pitkäaikainen säilytyspaikka. Tärkeää on myös hankkia tietoa siitä, miten ensiapua annetaan. Periaatteet ovat samat ihmiselle ja eläimelle, joten ensiapukurssin käynyt osaa auttaa myös lemmikkiään. Koirille on myös olemassa erilaisia ensiapuoppaita, yhteistä niille näyttää kuitenkin olevan melkoinen sekavuus. Kannattaa siis tutustua kirjahyllyyn hankittuun opukseen etukäteen, jotta tositilanteessa ei tarvitse ruveta ihmettelemään.


    
maaliskuu.gif (2918 bytes)

Eroon rotista ja hiiristä

Suomalaisen maatilan tuhoeläimiin kuuluvat rotta, kotihiiri ja metsähiiri. Ne aiheuttavat vahinkoa rehuvarastoissa syömällä rehua, sotkemalla rehuvarastoja ulosteilla ja virtsalla, rikkomalla varastopakkauksia ja talojen rakenteita ja kaiken lisäksi levittämällä tarttuvia tauteja. Lajit eroavat toisistaan kokonsa, käyttäytymisensä ja elintapojensa puolesta. Se on otettava huomioon myös torjuntatoimien suunnittelussa.

Rotta (Rattus norvegicus)

Rotta on täysikasvuisena 200500 gramman painoinen, noin 1525 sentin pituinen, harmaanruskea jyrsijä. Se on yleinen kaatopaikoilla ja asutuskeskuksissa, mutta Pohjois-Suomen syrjäseuduilla ja saaristossa se voi vieläkin olla harvinainen. Rottanaaras tulee sukukypsäksi noin 2,5 kuukauden ikäisenä, jonka jälkeen se voi tuottaa parikymmentä jälkeläistä vuodessa, suotuisissa olosuhteissa enemmänkin.

Rotan elinikä on yleensä yhdestä kahteen vuotta. Hyvä lisääntymiskyky aiheuttaa rottakannan nopean kasvun. Mikäli olosuhteet muuten säilyvät hyvinä, kanta voi elpyä nopeasti esimerkiksi myrkytyksen jälkeen. Vakiintuneilla asuinsijoillaan rotat muodostavat yhdyskuntia, joihin voi parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa kuulua tuhansia jäseniä. Ruuan ja elintilan puute voi tällaisessa tapauksessa aiheuttaa rottien joukkopaon, jollaisesta nähtiin esimerkki Suomessa viime syksynä kaatopaikan sulkemisen yhteydessä. Vanha tarina Hamelnin pillipiiparista sai nykysuomalaisen versionsa.

Rotta sopeutuu hyvin erilaisiin oloihin. Parhaiten se viihtyy kosteissa paikoissa, joihin se voi kaivaa käytäviä ja löytää sopivaa suojaa päivän ajaksi. Rotta liikkuu yleensä yöaikaan, ja päivisin näkyviin tulevat rotat kielivätkin rottakannan runsaudesta. Rotan käyttäytyminen on muutenkin varovaista, se vieroksuu kaikkea uutta ja outoa. Tämä neofobinen käytös voi kuitenkin puuttua kaatopaikkarotilta, jotka ovat tottuneet häiriöihin ja jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön. Jos rotta joutuu ahdistetuksi paikkaan, josta se ei pääse pakenemaan, se voi hyökätä. Rotan varovaisuus ja epäluuloisuus olosuhteiden muutoksiin tulee ottaa huomioon silloin, kun suunnitellaan torjuntatoimia maatilalla.

Rotta mahtuu kulkemaan varsin pienestä reiästä. Jo tuuman läpimittainen aukko verkossa riittää siihen, että rotta pääsee pujottautumaan läpi. Sen sijaan pitemmässä putkessa läpimitan tulee olla vähintään viisi senttiä. Kaivamisjäljet usein paljastavat rottien olemassaolon. Rotalla on hyvä hajuaisti, ja se löytää helposti ruokaa, jos sitä vain on tarjolla. Rotta syö päivässä noin 25-30 grammaa. Sadan rotan joukko voi syödä vuodessa tonnin rehua.

Kotihiiri (Mus musculus)

Kotihiiri on ihmisen mukana levinnyt ympäri maan ja maapallon. Täysikasvuinen hiiri painaa 15 grammaa ja on 69 sentin mittainen. Se lisääntyy vielä tehokkaammin kuin rotta, ja hyvissä olosuhteissa yksi naaras voi tuottaa 48 poikasta 25 päivän välein. Kotihiirellä on ominainen hajunsa, joka johtuu virtsan mukana erittyvästä aineesta.

Kotihiiri viihtyy yleensä kuivissa paikoissa, kuten erilaisissa varastorakennuksissa, niiden välipohjissa ja seinien välissä. Vettä se tarvitsee vain vähän ja saa sitä riittävästi ruuan mukana. Kesäaikana kotihiirikin voi muuttaa "maalle" ulos luontoon. Hiiri on hyvä kiipeilijä, jonka olemassaolon tunnistaa yöaikaisesta rapinasta. Hiiri on utelias eläin, joka työntää kuononsa kaikkeen uuteen. Siksi hiiren pyydystäminen loukulla on helppoa. Hiiri ei myöskään opi, vaan kerran pelastuttuaankin tulee samalle pyydykselle uudelleen.

Hiiri pääsee päämääräänsä hyvin pienestä, kuuden millimetrin läpimittaisesta aukosta. Vaikka hiiri ei itse syö paljon, se aiheuttaa vahinkoa saastuttamalla ulosteillaan rehua, pakkauksia rikkomalla ja siirtymällä nopeasti rehuvarastosta toiseen.

Rotat ja hiiret levittävät tartuntatauteja

Rotat ja hiiret voivat levittää erilaisia virus-, bakteeri- ja loistauteja ulosteiden ja virtsan välityksellä tai joutumalla itse kotieläinten rehuun. Sekä kotieläimet että ihminen voivat sairastua. Tärkeimmät taudit ovat trikinoosi, salmonelloosi ja leptospiroosi. Rotan on todettu levittävän myös kryptosporidi-loisia, jotka taas voivat aiheuttaa ripulia muun muassa ihmisellä ja vasikalla.

Trikinoosi on trikiini-loisen aiheuttama tauti. Suomen oloissa rotta lienee sikojen trikiinitartunnan tärkein levittäjä. Hiiressä ei sen sijaan ole todettu trikiinejä. Kotieläimistämme sika ja hevonen ovat herkkiä trikiinitartunnalle ja voivat levittää sitä edelleen lihansa mukana ihmiseen. Trikiiniloisen toukat vaeltavat ohutsuolen limakalvon läpi lihaskudokseen, johon ne asettuvat odottamaan seuraavaa isäntäeläintä. Isäntäeläimen oireet vaihtelevat tartuntavaiheen ja -voimakkuuden mukaan, mutta pahimmassa tapauksessa trikiinitartunta voi johtaa kuolemaan.

Vaikka salmonellabakteerin esiintyvyys tuotantoeläimissä on tällä hetkellä Suomessa hyvin alhainen, jatkuva varuillaanolo on tarpeen. Salmonella on suolistobakteeri, joka voi eläinten lisäksi tarttua myös ihmiseen. Rotat ja hiiret voivat toimia salmonellan kantajana ja levittää sitä ulosteidensa mukana rehuihin. Jyrsijät voivat saada tartunnan esimerkiksi kotieläinten ulosteista, kompostijätteistä tai luonnonvaraisista pikkulinnuista.

Rottasodan suunnittelu

Torjuntatoimia suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että rotta tarvitsee viihtyäkseen vettä, ruokaa ja suojaisia pakopaikkoja. Hiiri tulee toimeen kuivassakin ympäristössä.

Molemmat pystyvät tunkeutumaan rakennuksiin pienistäkin aukoista. Siksi rehuvarastoja suojaavat rakennukset tulee ensin tarkastaa huolellisesti. Ovien ja ikkunoiden tulee olla ehjiä ja sulkeutua tiiviisti. Ilmanottoaukoissa tulee olla verkot tai säleikössä niin pienet raot, että hiiret eivät mahdu sisään. Rakennuksen seinustalla ei saa olla suojaavaa kasvustoa, ja seinusta kannattaa sorastaa 30 sentin leveydeltä. Kaikki seinustoilla olevat telineet ja köynnöskasvit helpottavat rottien kiipeämistä.

Viemärirakenteet tulee tarkastaa ja vuorata käytöstä poistetut putket umpeen Reikiä voi olla myös rakennusten kivijaloissa ja erilaisten johtojen läpivienneissä. Erilaiset komerot, telineet ja ontot seinä- ja kattorakenteet tarjoavat rotille ja hiirille sopivia piilopaikkoja. Itse rehuvarastojen tulee mahdollisuuksien mukaan olla niin tiiviitä, että rotat ja hiiret eivät pääse rehun joukkoon.

Rakennusten tarkastuksen yhteydessä tarkistetaan jäteastioiden kunto ja tiiviys ja korjataan pois astian ulkopuolelle jääneet roskat. Jätteitä ei säilytetä pelkästään muovisäkeissä eikä lainkaan sisätiloissa. Nurkat ja varastot tyhjennetään tarpeettomista tavaroista

Torjunnan suunnittelu on hyvä tehdä paperille. Siihen kirjataan tarkastetut ja korjattavat kohteet. Rakennusten pohjapiirrokset auttavat myös varsinaisten myrkytystoimien suunnittelussa. Syöttien ja loukkujen sijoittelu kannattaa merkitä muistiin, samoin niiden tarkistuspäivämäärät ja käytetyt myrkyt. Koska rotat ja hiiret pyrkivät sisätiloihin erityisesti syksyllä, se on hyvä ajankohta torjuntatoimien tehostamiseen.

Rottasodan aseistus

Rottien ja hiirien hävittämiseen voi käyttää useita menetelmiä, joiden valinta riippuu haittaeläinlajista ja kohteesta. Myrkyttäminen on maatiloilla yleinen ja tehokas tapa. Erilaisia loukkuja voidaan käyttää sellaisissa tiloissa, joissa eläimen kuolema voi aiheuttaa hajuhaittoja. Ultraäänilaitteiden käytöstä kokemukset eivät ole olleet vakuuttavia, ja joka tapauksessa niiden ohella kannattaa käyttää tavanomaisia torjuntamenetelmiä.

Rottien myrkytys maatiloilla tehdään syöttilaatikoiden avulla, joilla estetään myrkyn joutuminen väärään tarkoitukseen. Myrkkyä ei saa joutua muiden luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten tai lasten ulottuville. Syötit sijoitetaan sellaisin paikkoihin, joista rotta on tottunut ravintoa etsimään. Syöttilaatikoita sijoitetaan myös rottien sisääntuloreiteille.

Ulkona ne voidaan sijoittaa sokkelin viereen ja sisällä seinän viereen kulkuaukot seinän suuntaisesti. Katoksen alle ja irti maasta sijoitettuna kosteushaitat jäävät vähäisemmiksi. Rotanmyrkky menettää tehoaan, jos se kostuu ja kuivuu, ja kosteus myös huonontaa maittavuutta. Syöttilaatikko kannattaa pitää paikallaan jatkuvasti, koska silloin rotta epäluuloisena eläimenä ei vierasta sitä. Syöttilaatikot varustetaan selvästi näkyvin varoituslapuin. Laatikot kannattaa myös numeroida ja niiden sijaintipaikat merkitä rakennuksen pohjapiirustukseen.

Syöttilaatikoiden teko-ohjeita kannattaa kysyä kuntien terveystarkastajilta. Vanerisen syöttilaatikon lisäksi voi käyttää esimerkiksi muovisia työkalupakkeja, joihin on molempiin päihin tehty rotalle sopiva kulkuaukko. Muovinen syöttilaatikko on kestävä ja helppo pitää puhtaana. Syöttilaatikko on hyvä varustaa lukolla, ja laatikon päällä tulee olla selvästi kirjoitettu varoitusteksti.

Loukut ovat hyviä hiirenpyynnissä. Hiiret ovat uteliaita ja helpommin houkuteltavissa loukkuun kuin rotat. Kotihiiri liikkuu pienellä alueella ja siksi loukkuja on hyvä olla tiheässä. Juusto lienee kokemuksen perusteella paras syötti. Jos pyydetään rottia loukulla, loukku kannattaa kiinnittää vaikkapa rautalangalla seinään tai muuhun kiinteään kohteeseen.

Rotanmyrkkyjä on kahta tyyppiä

Käytettävien torjunta-aineiden tulee olla Suomessa hyväksyttyjä. Kaikki rotantorjunnassa käytettävät tehoaineet ovat antikoagulantteja, jotka vaikuttavat veren hyytymismekanismiin. Eläin kuolee myrkkyä saatuaan noin viikon kuluessa sisäisiin verenvuotoihin. Myrkyn vasta-aine on K-vitamiini.

Myrkkyjä on kahta tyyppiä, sekä kerta-annoksella tehoavia että useamman syöntikerran vaativia. Bromadioloni (Rotanmyrkky 342) on kertasyönnillä tehoava, joka aiheuttaa rotan kuoleman noin viikon kuluessa. Kumatetralyyli (Rakumin) ja difenakumi (Ratak) vaativat useita syöntikertoja, ellei syöntimäärä kerralla ole suuri. Ratak sopii myös hiirien torjuntaan.

Eläin saa myrkkyä vain syömällä sitä, ja siksi myrkyn pohja-aineena on jyrsijälle hyvin maittava kaurahiutale. Syöttiaines on värjätty joko siniseksi (Rakumin, Ratak) tai punaiseksi (Rotanmyrkky 342), jotta myrkyt erottuvat ympäristöstä ja muusta rehusta.

Syötit pannaan syöttilaatikkoon tai niin syvälle rotan- tai hiirenkoloon, että muut eläimet eivät joudu niille alttiiksi. Syöttiä pidetään saatavilla vähintään kymmenen päivän ajan ja jatketaan niin kauan kuin myrkkyä kuluu. Erityisesti toistuvalla syönnillä tehoavia valmisteita tulee olla rottien saatavilla yhtä mittaa, kertasyönnillä tehoavaa myrkkyä lisätään 45 päivän välein. Tähteeksi jäänyt käyttökelvoton myrkky on käsiteltävä ongelmajätteenä.

Rotanmyrkkyjen riskit ympäristölle

Sellaista rotanmyrkkyä ei olekaan, joka tehoaisi vain rottiin. Myrkytysriski on myös muilla selkärankaisilla ja linnuilla. Tärkeintä riskin arvioinnissa on se, miten helposti muut eläimet voivat saada myrkkyä. Se taas voi tapahtua joko siten, että itse myrkkyä syö jokin muu eläin kuin rotta tai hiiri, tai siten, että myrkkyyn kuollut jyrsijä joutuu jonkin petoeläimen syötäväksi.

Kotieläimistämme antikoagulanttimyrkyille ovat herkkiä sika ja koira. Ulkomaisissa tutkimuksissa on luonnonvaraisten eläinten myrkytyksiä raportoitu erityisesti bromadiolonin käytön yhteydessä. Myrkytyksiä on todettu esimerkiksi ketuilla ja hiirihaukoilla. Myrkkyjä ei saa joutua vesistöön, sillä sekä bromadioloni että varsinkin difenakumi ovat myrkyllisiä kaloille.